Suomi oli pitkään Euroopan mallimaa, mutta nyt asunnottomuus kasvaa – ”On yhä enemmän töissä käyviä, joiden rahat eivät riitä asumiseen”

Kuva Asunnottomien yö -tapahtumasta vuodelta 2019.

Vielä pari vuotta sitten Suomi oli mallimaa asunnottomuuden vastaisessa taistelussa. Toisin kuin missään muualla Euroopassa, Suomessa asunnottomuutta oli saatu laskettua vuosikausia.

Sitten tilanne muuttui. Asunnottomien määrä on kasvanut Suomessa nyt vuonna 2024 ja 2025. Viime vuonna nousu oli jopa historiallisen nopeaa, asunnottomien määrä kasvoi viidenneksellä

Aiemmin asunnottomuuteen liittyi myös muita suuria vaikeuksia elämässä. Nyt asunnottomaksi joutuu myös ihmisiä, joilla ei ole elämässään muita ongelmia kuin se, etteivät rahat yksinkertaisesti enää riitä asuntoon.

Muutos huonompaan on ”suuri sääli”, kun ajattelee miten hyvin asunnottomuuden vähentäminen Suomessa siihen saakka eteni, sanoo Y-Säätiön tutkimuspäällikkö Saija Turunen.

Y-Säätiö perustettiin vuonna 1985 hankkimaan asuntoja asunnottomille. Tuolloin asunnottomia ihmisiä oli noin 20 000. Viime vuonna asunnottomia oli noin 4 500, parhaana vuonna, 2023, asunnottomien määrä painui Suomessa selvästi alle 4 000 ihmisen.

Miten asunnottomuuden vähentäminen takavuosikymmenien huippuluvuista onnistui?

– Jo 1980-luvulla tehtiin pitkäjänteistä työtä asunnottomuuden vähentämiseksi. Mutta 2007–2008 tuli selkeä tietoinen muutos, Turunen sanoo.

Poliittisella kentällä saavutettiin laaja ja vahva yhteisymmärrys siitä, että asuntotilannetta pitää parantaa. Vuonna 2007 aloittanut Matti Vanhasen (kesk.) porvarihallitus otti asunnottomuuden vähentämisen ohjelmaansa, asuntoministeriksi tuli kokoomuksen Jan Vapaavuori.

Valtion lisäksi toimeen tarttuivat tiiviissä yhteistyössä kunnat ja järjestöt. Ajattelutapa muuttui.

– Silloin alettiin luopua porrasmallista, eli siitä, että ihmisen pitää saada muut asiansa kuntoon ja elämänhallinta palautettua ennen kuin voi saada asunnon. Tilalle tuli asunto ensin -ajattelutapa.

Tätä voi pitää suomalaisen menestystarinan pohjana. Turunen selittää, että asunto nähdään mallissa perusoikeutena, joka kuuluu jokaiselle. Kun asunto on saatu, voidaan alkaa selvitellä muita asioita.

Tällä periaatteella suomalaisten asunnottomien määrä putosi 2000-luvun lopulta vuoteen 2023 alle puoleen. Mistä sitten johtuu se, että toissa ja viime vuonna asunnottomuus alkoi taas kasvaa?

Perinteisesti asunnottomuuteen on liittynyt muita ongelmia, kuten päihteitä ja vaikeuksia elämänhallinnassa. Saija Turusen mukaan uuden asunnottomuuden kasvun taustalla vaikuttavat rakenteelliset syyt.

– Sosiaaliturvan heikennykset näkyvät ja lisäksi asumis- ja elinkustannusten nousu.

Samaan aikaan Kela on kiristänyt asumistuen myöntämisen ehtoja.

– Jos rahat eivät riitä asumiseen, Kelalta tulee ohjeistus etsiä halvempi ja pienempi asunto. Mutta sellaisia on hirveän vähän, varsinkin kasvukeskuksissa.

Kun ohjeistusta ei voi noudattaa, asumistuen saaminen vaikeutuu. Turunen sanoo, että asunnottomaksi joutuukin nyt ihmisiä, joiden elämässä ei ole sinänsä muita ongelmia. Raha ei vain yksinkertaisesti riitä asunnon vuokraamiseen.

– Tilastoissa on vain perustason tietoja, mutta kentältä tulee viestiä, että on yhä enemmän töissä käyviä ihmisiä, joiden rahat eivät riitä asumiseen.

Erityisen huolestuttavaa Turusen mukaan on se, että alle 25-vuotiaiden asunnottomuus kasvaa vielä muitakin nopeammin. Myös naisten osuus asunnottomista on kasvanut. Nyt naisia on asunnottomista noin viidesosa

Asunnottomat naiset ovat monesti miehiä haavoittuvammassa asemassa.

– Siihen liittyy väkivallan uhkaa ja hyväksikäytön riski on suuri. Yöpaikan saadakseen voi joutua suostumaan asioihin, joihin ei haluaisi suostua.

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite, jonka mukaan Suomi pääsee eroon pitkäaikaisasunnottomuudesta vuonna 2027. Pitkäaikaisasunnottomaksi lasketaan ihminen, jonka asunnottomuus on kestänyt vuoden tai tämä on ollut toistuvasti asunnottomana viimeisen kolmen vuoden aikana.

Nykyisellä suuntauksella tavoite karkaa, mutta olisi vielä mahdollista saavuttaa, arvioi Turunen.

– Keinoja ja osaamista meillä kyllä on, kuten myös ammattitaitoisia ihmisiä. Nyt tarvittaisiin vahvempaa poliittista tahtotilaa ja resursointia.

Tuetun asumisen lisäksi asunnottomuutta vähentää ennaltaehkäisy. Käytännössä tällaista on esimerkiksi järjestöjen ja kuntien asumisneuvonta. Sillä on tarkoitus puuttua tilanteeseen, ennen kuin se kriisiytyy pahasti.

– Katsotaan yhdessä ihmisen talouden tilannetta ja asumismenoja. Voidaan tehdä vaikkapa maksusuunnitelma, jossa selvitetään, mitä pitää maksaa, jotta saa pidettyä asunnon.