Oman kehon mitalla tehty on varmasti sopiva – nyrkkisääntö, joka pätee räätälöityyn pukuun ja ruumisarkkuun

Aikuisen miehen nyrkin leveys on noin 10 senttimetriä. Nyrkkiä voi siis käyttää suuntaa antavana mittana. Siihen perustuu myös nyrkkisääntö: yksinkertaistettu käytännön ohje, joka auttaa arjen ongelmanratkaisussa.

Ihmisenä meillä, niin vaikea kuin se joskus onkin myöntää, on vain rajallinen määrä tietoa tai aikaa tehdä tilanteesta kaiken kattavia laskelmia. Nyrkkisäännön avulla voidaan tehdä likimääräinen pätevä arvio.

Nyrkkisääntö pätee yleensä, mutta ei jokaisessa tapauksessa, tarkentaa nyrkkisääntötutkijaksi itsensä tituleeraava tutkijatohtori Roope Kaaronen Helsingin yliopistosta. Kognitiotieteen, antropologian ja kulttuurievoluution tutkimuksissaan hän on tutkinut esimerkiksi sitä, miten sienestäjät tekevät päätöksiä. Nyrkkisääntöjä sienimetsässä on kaksi: poimi vain sieniä, joita tunnet ja älä poimi valkoisia sieniä ollenkaan.

Nyrkkisäännöt on tietoa, jolla ratkaistaan ongelmia

Nyrkkisäännöt ovat meille yhteisesti jaettua tietoa ongelmanratkaisutilanteisiin. Ja ne todella ovat yhteisiä, koko ihmiskunnalle. Kun Kaaroselle kertoo lakanakankaan mittaamisesta kangaskaupassa omalla sylin mitalla, antaa hän vastaavan esimerkin toiselta puolelta maailmaa. Syli, kädet olkapäiden tasalla sivulle levitettyinä, on myös samoalaisen kalastajan tapa arvioida kymmeniä metrejä pitkän verkon mitta.

– Lötkö, pitkä esine kuten kangas tai verkko on motorisesti helpompaakin mitata sylen mitalla kuin millään muulla.

Samanlainen kuvaus kehon mitan hyödyntämisestä mittaamisessa toistuu ympäri maailmaa. Esimerkkejä on ainakin 80 kulttuurista.

Myös moraalikäsityksissä tietyt nyrkkisäännöt toistuvat ympäri maailman. Tunnetuin lienee kultainen sääntö eli kohtele muita kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Säännöt asettavat tietyt raamit sosiaaliselle käyttäytymiselle, mutta eivät nekään ole täydellisiä.

– Kunhan niitä suurin piirtein noudattaa, niin sitten ei ainakaan tee mitään ihan kammottavaa.

Ihmiskunnalle yhteiset sosiaaliset normit kertovat Kaarosen mukaan ennen kaikkea siitä, että ihminen on yhteistoimintaan kykenevä laji. Yhteisten normien luominen ja oletus, että niitä noudatetaan, tekee kanssakäymisestä helpompaa. Samalla se kertoo siitä, että ihmiset eri puolilla maailmaa ovat samanlaisia, jakavat samanlaisia ajatuksia elämästä ja arjen ratkaisuista.

– Eri kulttuureista puhuessa usein korostamme niiden erilaisuutta, mutta monen kulttuurin taustalta löytyy kuitenkin hyvin samankaltaisia ilmiöitä. Se on mielestäni kovin kiehtovaa.

Tästä syystä ihmisen keho on juuri sopiva mittari

Palataan vielä kehonmittoihin. Ihmiset ovat erikokoisia, mutta mittasuhteet ovat kutakuinkin samat ja oman kehon mitta jokaiselle yksiköllisesti juuri sopiva. Siksi omaa kehoa on käytetty paljon muun muassa jousien ja keihäiden rakentamisessa. Mittayksikkö on kätevästi aina mukana. Usein nyrkkisääntö eli kehon mitta voi olla standardimittaa parempi ja täsmälleen mittaansa tehty sopivampi. Roope Kaarosen esimerkki on kajakkiperinteestä.

– Kaikki rakennetaan nimenomaan itsensä kokoiseksi. Kajakkia rakentaessa on käytetty useaa, ehkä tusinaa, oman ruumiin mittayksikköä, koska on tärkeää, että kajakki on itselle rakennettu, vähän kuin räätälöity.

Kaaronen itse on suunnitellut kajakoinnissa käyttämänsä melat omilla kehon mitoillaan, esimerkiksi sylellä. Puutyöpajoilla kehomittamiestä vähän ihmeteltiin, mutta ehkä pajoilla kannattaisi jättää perinteinen mittanauha sivuun ja ottaa Kaarosesta mallia.

– Meloin sillä melalla Lauttasaaresta Ahvenanmaalle eli on kokeiltu, että oikein hyvän esineen sillä lailla saa rakennettua.

Monen melontakokeilut jäävät yhteen kertaan, kun alla on kiikkerän oloinen vuokrakajakki. Kustomoidulla, ehkä perinteisin nyrkkisäännöin rakennetulla kajakilla, reissu olisi ollut mukavampi, Kaaronen uskoo.

Vaatteiden räätälöinnissä kehonmittaa vielä käytetään, mutta se on harvinaisuus. Nykyään tehdään massatuotannon ja standardien kautta.

– Englannissa on sanonta one size fits no one. Ennen rakennettiin jousi, keihäs tai kajakki itselle.

Suullinen perimätieto ei enää siirry uusille polville

Kun esimerkiksi puutyöperinne ja -harrastus hiipuvat, katoaa myös siihen liittyvä nyrkkisääntöperinne. Suullinen perimätieto ei siirry sukupolvelta toiselle. Täsmällistä tietoa ja standardimittoja on saatavilla nopeasti, joten ihmiset eivät koe summittaisia apuja arkeen enää tarpeelliseksi. Vaikka kansalaisopistojen kirkkovene- ja ruumisarkkutyöpajoille ehkä nauretaan, ovat ne kuitenkin osa vanhaa perinnettä, eivätkä nekään vain suomalainen piirre.

– Meillä on esimerkki kulttuurista, että nimenomaan ruumisarkun tekemiseen käytettiin mittana omaa kehoa, mikä on ihan johdonmukaista, koska totta kai ruumisarkku on ihmisen itsensä kokoinen.

Ihmisiä eri puolilla maailmaa eivät yhdistä vain yhteiset nyrkkisäännöt, me myös leikimme samanlaisia pelejä. Roope Kaaronen on tutkinut narupelejä, joissa sormien väliin viritetyllä narurenkaalla tehdään erilaisia kuvioita tai liikesarjoja. Esimerkkejä on jo lähes sadasta kulttuurista.

– Vielä erikoisempaa kuin itse pelaaminen, on se, että pelataan samankaltaisia, jopa identtisiä narukuvioita. Olemme löytäneet hyvin monimutkaisia narukuvioita saamelaisilta, Etelä-Amerikasta, Polynesiasta. Oma mieli ei oikein yllä siihen, miten se on edes mahdollista.

Kuuntele Se Avun Kysymyspodcast: Mikä nyrkkisääntö yhdistää samoalaista kalastajaa ja suomalaista kangasmyyjää, tutkija Roope Kaaronen?