Oliko Jacob Friis sittenkin hutikuti Huuhkajilta? – ”Kaikki hälytysvalot vilkkuvat ja merkkiäänet huutavat”
Norja voitti Suomen 1-0. Vaikka numerot pysyivät torstaina Oslossa siedettävinä, Suomi esiintyi kentällä Puola-ottelun kenraalissa tavalla, joka herättää huolta Jacob Friisin prosessin etenemisestä. Puola-ottelussa pelaavat pitkälti eri pelaajat, mutta pelitavallisesti Norja-ottelussa pyrittiin pelaamaan samalla tavalla kuin ykkösmiehistön ollessa kehissä.
Norja paljasti varsinkin Huuhkajien puolustuspelistä valtavia puutteita, joiden korjaaminen on sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä aivan oleellista.
Suomi lähti haastamaan Norjaa ystävyysottelussa päävalmentaja Jacob Friisin sanojen mukaan kokoonpanolla, joka muodostui pelaajista, jotka ovat lähellä avauskokoonpanon paikkaa. Pelitapaa Friis ei ollut lähtenyt muokkaamaan, vaan kentällä nähtiin tuttu 5-2-3 -muoto.
Ainoa ero todennäköisesti Puolassa avaavaan yksitoistikkoon oli se, että yläkolmikosta vastaisku- ja selustauhkaa tuli oikealta laidalta Topi Keskisen muodossa, ja vasemmalta taas sisään leikkasi vahvempi jalka kentän puolella pelaava Onni Valakari. Valakarin roolin myötä vasen wingback Fredrik Jensen oli laitapelaajista hyökkäävämpi, sijoittuen rotaatioiden myötä välillä pallollisessa vaiheessa jopa vastustajan viimeiseen linjaan.
Puolassa vasemmalla aloittanee Oliver Antman, oikealta sisään kelluu Robin Lod ja hänen takaansa selustaan asti hyökkää laituritaustainen Nikolai Alho.
Kesäkuun Hollanti-kotiottelun tapaan Suomen lähestymistapa, varsinkin ensimmäisellä jaksolla, antoi hyvin ohuet saumat voittoon. Tämä on huolestuttavaa, sillä Suomen ainoa realistinen tie MM-lopputurnaukseen kulkee jatkokarsintojen kautta. Jatkokarsintoihin etenevät karsintalohkojen kakkoset ja neljä parasta Kansojen liigan joukkuetta, jotka eivät lohkoissaan ole kahden parhaan joukossa. Jatkoon edetäkseen Suomen olisi lyötävä yksiosaisissa otteluissa kaksi ennalta selkeästi parempaa, todennäköisesti esimerkiksi edellisessä EM-lopputurnauksessa pelannutta vastustajaa.
”Friisin altavastaajastrategiassa tunnutaan valitsevan jokaisessa polunhaarassa se tie, jossa on vähiten välitöntä riskiä.”
Näiden valintojen – en prässää, en jätä yhtäkään pelaajaa vastaiskuvalmiuteen, en irtoa linjasta puolustamaan eteenpäin – seurauksena Suomi vetäytyy hyvin passiivisena hyvin matalalle, ja odottelee paineen kasautumista. Lopulta käy jotain sellaista, kuin tänään Ullevaalilla. Topi Keskinen joutuu puolustamaan boksissa, ja hiukan kömpelösti törmää vastustajan pelaajaan, ja pallo on pilkulla.
Torstaina Suomi ryhmittyi lähtökohtaisesti jonnekin keskiviivan tietämille 5-2-3 -blokkiinsa. Ylimmän kolmikon Keskinen-Benjamin Källman-Valakari väliset etäisyydet olivat niin löyhät, että Norja eteni helpohkosti sekä keskeltä että laitojen kautta Suomen kolmikon kiertämällä.
Kun pallo pelattiin laitakaistalle, Suomen wingback pysyi visusti matalalla puolustuslinjan tasalla. Näin Norja pääsi aina painamaan Suomen oman boksinsa tietämille, jos ei keskeltä niin viimeistään laitojen kautta. Pitääkseen vastustajan kauempana omasta maalista Suomen laitapelaajien olisi pystyttävä ottamaan hyökkäyksiä vastaan ylempää. Tällöin jäljelle jäävän neljän puolustuslinjan pitäisi liukua sivuttaissuunnassa puolustamaan wingbackin taakse jäänyttä tilaa.
Matalalla puolustaessaan Suomi oli passiivinen ja hidas antamaan painetta pallolliselle pelaajalle boksin lähistöllä. Vaikka kaikki 10 kenttäpelaaja olivat pallon alla, syntyi Norjalle silti ajoittain jopa eristettyjä 1v1-tilanteita. Samoin rangaistusalueen reunoilla ja välillä jopa sisäpuolella sai punapaitainen pelaaja ottaa 2-3 kosketusta palloon, ennen kuin suomalaispelaaja oli iholla.
Huuhkajien valmennustiimiin kuuluva Tim Sparv sanoi YLE:n puoliaikahaastattelussa suoraan, ettei puolustuspeli toimi. Pelaajat eivät Sparvin mukaan tunnistaneet kentällä triggereitä, joita joukkue on yhdessä sopinut. Oletettavasti nämä triggerit liittyvät juuri prässäämiseen tai pallon paineistamiseen. Se, etteivät pelaajat tunnista yksilötasolla ketä prässätä ja milloin, johtaa siihen, ettei prässi kollektiivisesti toimi. Kun prässi ei toimi, on joukkue lähtökohtaisesti vastahakoinen nostamaan pelaajapakkaansa ylemmäs, kun takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että vastustaja löytää kuitenkin suht vaivattomasti keinot edetä. Vastuu tästä palautuu valmennustiimille.
Toisella jaksolla nähtiin aktiivisempi Suomi, joka pyrki kohti pallollista aggressiivisemmin. Jälkimmäisen nelivitosen alkuun nähtiin jopa tilanne, jossa oikea wingback Adam Ståhl pyrki rohkeasti prässäämään Norjan vasenta laitapakkia David Möller Wolfea. Myös jonkinlaista vastaisku-uhkaa ja hyökkäyspeliä toisella jaksolla nähtiin. Harjoitusotteluiden toiset jaksot ovat kuitenkin aina lukuisien vaihtojen sävyttämiä, ja peli ikään kuin hajoaa niiden aikana.
”Kokonaisuutena Suomen esitys jätti papereihin suuren, punaisen huutomerkin.”
Altavastaajan olisi tehtävä ottelusta ennakkosuosikille hankala. Oltava inhottava joukkue pelata vastaan. Vaikeasti voitettava. Näitä Suomi ei ole ollut Hollanti- tai Norja-otteluissa lainkaan. Friisin on löydettävä keinot saada prässiin tehoa, jotta hyökkäämään päästäisiin myös hyvältä alueelta tehdyistä riistoista. Blokin taas olisi pystyttävä pitämään vastustajan pallonhallinta kauempana omasta maalista. Matalalla on pystyttävä paineistamaan palloa aktiivisemmin.
Materiaalin taakse ei voi mennä kyykkimään. Palloa hallitseva ennakkosuosikki vs. matalalla puolustava altavastaaja on käsikirjoitus, jonka näkee joka viikonloppu useassa top5-sarjojen ottelussa. Parhaat altavastaajat – tällä kaudella esimerkiksi Levante ja Rayo Vallecano Barcelonaa vastaan tai Osasuna Real Madridia vastaan – tekevät ottelusta ennakkosuosikille äärimmäisen inhottavan koettelemuksen, jossa edes keskityspaikan saaminen on työn alla, ja vaarallinen vastahyökkäys yhden huolimattoman syötön takana.
Kyseessä on ennen kaikkea valmennuksellinen kysymys, johon Friisin on tiimeineen vastattava nähtyä paremmin. Nimittäin tällä hetkellä varoitusvalot vilkkuvat ja hälytysäänet huutavat.
