Oletko yksin vai yksinäinen?

Yksinäisyyden kokemus

Merkityksellisiä ihmissuhteita pidetään hyvän elämän perustana, sillä ne vaikuttavat elämänlaatuun. Aina toiveet ja odotukset eivät kuitenkaan toteudu.

Joka viides suomalainen kokee toisinaan yksinäisyyttä ja joka kymmenes jatkuvasti. Tunteen merkitys, syyt ja seuraukset ovat yksilöllisiä, vaikka useimmille se on melko samanlainen ikävä ja kipeältä tuntuva kokemus.

Kaksi tapaa tuntea

Vuorovaikutusteorian mukaan ihminen täyttää emotionaalisia ja sosiaalisia tarpeita. Ihmisillä on tarve kokea kiintymystä, arvostusta, saada neuvoja ja apua sekä hoivata.

Tunnepohjainen yksinäisyys on seurausta läheisen ihmissuhteen menetyksestä. Sen torjumisessa tärkeitä ovat suhteet, jotka perustuvat kiintymykseen, eli ne täyttävät läheisyyden ja rakkauden tarvetta ja tuottavat turvaa ja lohtua.

Sosiaalisen yksinäisyyden taustalla on vuorovaikutuksen ja kontaktien vähäisyys tai puute tai yhteyden tunteen puute. Sen ehkäisemisessä olennaisia ovat ystävyys- ja vertaissuhteet, jotka tukevat ihmisen identiteettiä ja tunnetta omasta paikasta yhteisössä.

Yksin vai yhdessä?

Yksinäisyyden tunne ei riipu siitä, onko yksin vai muiden seurassa. Sitä pidetään harvoin myönteisenä olotilana. Kokemukseen vaikuttaa myös se, miten ihminen suhtautuu yksinäisyyteen, miten hän osaa hyödyntää sitä lamaantumatta.

Miten lievittää yksinäisyyttä?

Yksinäisyyttä lievittämään, vähentämään ja ehkäisemään on perustettu ryhmä-, ystävä- ja tukihenkilötoimintoja. Niiden avulla on pyritty mahdollistamaan uusien sosiaalisten suhteiden syntyminen sekä lisäämään osallistumista ja osallisuutta.

Toiminnot tarjoavat mahdollisuuden päästä pois kotoa ja kokea toisen ihmisen kanssa jotakin uutta, kumpaakin kiinnostavaa. Huonokuntoisille on tarjolla ystävätoimintaa omissa kodeissa. Toimintojen onnistuminen riippuu osaltaan myös yksinäisen odotuksista.

Elisa Tiilikainen: Jakamattomat hetket – Yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku (Gaudeamus)

Juttu on julkaistu Eevassa 8/2019.