"Olemme vähän kuin Tommy Hellstenin opetuslapsia" – suomalaiset hakevat terapeutin kirkkokiertueelta uutta henkisyyttä

Lokakuisen pimeänä perjantai-iltana Turun Mikaelinkirkkoon alkaa virrata väkeä. Yleisö on pääosin naisia, miehiä on lähes pelkästään puolisoina. Kirkkoon lappaa hymyissä suin useita eri-ikäisiä naisporukoita. Moni heistä kertoo, että kyseessä on lahja ystävälle tai ystävältä. Elämyksen tarjonnut osapuoli tietää, että kumpikin todennäköisesti viihtyy ja saa illasta jotakin, mikä itseä kiinnostaa ja koskettaa. Miesten kaveriporukoita ei näy. Jos miestä tällainen tilaisuus kiinnostaa, hän tulee paikalle yksin, kuten Tomi Ollila.

Alkamassa on Suomen ehkä kuuluisimman terapiakulttuurin popularisoijan ja ihmisyyden ihmettelijän Tommy Hellstenin ja a cappella -yhtye Club for Fiven yhteinen ilta, jonka teemana on hiljentyminen ja kurottautuminen ylöspäin, kohti mysteeriä, pyhän kokemusta.

Tomi Ollilan kiinnostus henkisyyteen alkoi kolme vuotta sitten, kun korona pysäytti koko yhteiskunnan.

– Olen seurannut Tommyn juttuja. Käynyt hänen tapahtumissaan ja lukenut hänen kirjojansa. Käyn tällä hetkellä läpi menneisyyteni kokemuksia ja haluan löytää sisäistä rauhaa.

Hellstenin perustamassa Ihminen tavattavissa -terapiassa Ollila ei ole käynyt. Hän kertoo kuitenkin olevansa avoin kaikenlaiselle henkisyydelle ja eheyttävälle toiminnalle – ja sitähän on nykyään tarjolla pilvin pimein. Syksyllä Ollilla alkoi käydä elämänsä ensimmäistä kertaa miesten piirissä, jossa jaetaan tunteita, ajatuksia ja kokemuksia miesten kesken.

Vaikka Ollilaa ei haittaa, mitä koulukuntaa kukakin henkisen kentän palveluntarjoajista edustaa, moni kirkkoon menijä kertoo käyvänsä vain kristillisen sisällön omaavissa tapahtumissa.

Ystävykset Jaana Raitanen ja Marjut Jaakola kertovat olevansa periaatteessa avoimia kaikelle, kunhan se koskettaa. Kirkon tilaisuudet ovat tulleet vuosien varrella molemmille tutuiksi. Tänään kumpikin tuli paikalle nimenomaan Tommyn, ei kirkon eikä edes musiikin vuoksi.

– Olen kuunnellut Hellsteniä paljon ja lukenut lähes kaikki hänen kirjansa. Mainostekstissä sanottiin, että täällä voi pysähtyä kuuntelemaan sielua. Ajattelin, että jos se minun sieluni nyt puhuisi minulle, Raitanen hymyilee.

– Minä taas etsin lähinnä hiljentymistä raskaahkon työviikon jälkeen. Ihan vain olemista siinä. Minulla on elämässäni rauhoittumisen kausi. Aina ei tarvitse kulkea jossakin, ei edes tällaisissa tilaisuuksissa. Tänään halusin kuitenkin kuunnella, mitä sanat ja sävelet itsessä liikauttavat, sanoo Marjut Jaakola.

Marjut Jaakola ja Jaana Raitanen löysivät toisistaan ystävät innostuttuaan Hellstenin kirjoista.

Uushenkisyys on maailmanlaajuinen megatrendi

Henkisyys tai uushenkisyys on yksi tämän hetken suurimpia maailmanlaajuisia megatrendejä. Sinänsä tarve henkiselle etsinnälle, hakeutuminen pyhän kokemuksen äärelle tai edes self-help ei ole ilmiönä uusi juttu. Uskonnot sekä hengelliset rituaalit, uskomukset ja maailmanselitykset ovat osa kaikkia kulttuureja, kaikkina aikoina. Raamatustakin haettiin pitkään ohjeita elämäntaitoon.

Sosiologian professori Suvi Salmenniemi Turun yliopistosta kertoo, että nykyajassa on kuitenkin yksi piirre, joka on uusi.

– Perinteiset uskonnolliset ja yhteiskunnalliset auktoriteetit eivät ole enää samalla tavalla määräävässä asemassa kuin ennen. Ihmisillä on aiempaa vapaampi mahdollisuus etsiä omaa maailmankuvaansa.

Toisaalta Salmenniemi näkee, että oman maailmankuvan etsimisestä on tullut jopa pakko, kulttuurinen itsestäänselvyys.

– Otamme tällä hetkellä todella annettuna ajatuksen, että jokaisen tulisi hirveästi tutkia itseään, parantaa itseään ja tuntea itsensä paremmin. Uushenkisyys antaa osaltaan siihen tekniikoita, palveluja ja vastauksia. Ihmiset kaipaavat pintaa, johon peilata itseään, kun he miettivät, miten tätä elämää oikein eletään.

Salmenniemi on johtanut useita tutkimuksia, joissa perehdytään terapeuttiseen kulttuuriin sekä hyvinvoinnin ja henkisyyden merkityksiin nykyaikana. Tutkimuksiin haastateltujen henkisen ja terapeuttisen kentän toimijoiden puheissa ovat nousseet kaksi tärkeää syytä sille, miksi uushenkisyyden ja terapeuttisen kulttuurin pariin hakeudutaan.

– Yksi syy on etsiä onnellisuutta, menestystäkin. Toinen syy on, että juuri nykyinen suorittamisen, menestyksen ja onnistumisen ideaali koetaan todella ahdistavaksi. Ihmisillä on paljon ahdistuksia, pelkoja ja epävarmuutta ihan työelämään liittyen, Salmenniemi sanoo.

Myös maailmantilanne näyttäytyy pandemioineen ja hyökkäyssotineen pelottavana. Uushenkisistä yhteisöistä haetaan Salmenniemen mukaan usein turvaa ja inhimillisiä kontakteja. Mahdollisuutta jakaa ajatuksia ja tunteita toisten kanssa. Henkisyyden äärelle hakeutumisen syynä voi myös olla tarve kohottaa oma kokemuspiiriä arjen yläpuolelle. Kokea voimakkaita tunteita ja jakaa kokemusta myös muiden kanssa.

– Halutaan voimakkaita kosketetuksi tulemisen kokemuksia. Tilaa, jossa omat tunteet saa myös näyttää, jos niitä nousee pintaan. On tarvetta paikoille, joissa voi hiljentyä. Ärsykekuormitetussa elämässä halutaan mennä rauhoittumaan. Samalla toivotaan voimakasta tunnekokemusta, joka on miellyttävä.

Salmenniemen mukaan nykyään voidaan jo puhua elämysteollisuudesta. Ihmiset toivovat elämyksiä ja kokemuksista ollaan myös valmiita maksamaan. Tommy Hellstenin ja Club for Fiven esiintyminen kirkossa on tutkijan mielestä osoitus siitä, että kirkko on avannut ovensa monenlaisille yhteistyön muodoille. Se pyrkii aiempaa laajemmin tavoittamaan ja puhuttelemaan erilaisia yleisöjä. Tommy Hellsten on teologi ja ammentaa ajattelussaan kristillisestä perinteestä, joten millään tapaa erikoinen yhteistyökumppani hän ei kirkolle sinänsä ole.

Tommy Hellsten kävi illan aikana läpi ihmisen elämänkaarta syntymästä kuolemaan.

Tekniset ongelmat syövät sielun kuuntelua

On aika astua sisään kirkkoon ja istua nauttimaan ohjelmasta. Hellsten aloittaa puhumisen ihmisen syntymästä ja pohdiskelee ääneen, liittyykö sielu ihmiseen jo synnytyskanavassa vai sittenkin vasta synnytyksen jälkeen. Club for Five laulaa äärettömän kauniisti kappaleita, jotka sopivat haluun hiljentyä – ja kirkkoon.

Laskeutuminen sielunrauhaan ei kuitenkaan tänä iltana ole kovin helppoa. Käy nimittäin ilmi, että Mikaelinkirkon äänentoisto on rikki, eikä esiintyjille ole kerrottu asiasta. Hellsten jatkaa pohdintojaan rauhallisella äänellään, sitten hänen äänensä katoaa. Hellstenin ajatus katkeaa. Ääni tulee takaisin. Lopulta ajatuskin. Kunnes ääni taas katkeaa.

Sama jatkuu, useasti. Yleisö alkaa hermostua. Eräs nainen yleisöstä kävelee kirkon etuosaan ja puhuu Hellstenin mikkiin tuntojaan siitä, ettei tilaisuudessa pysty hiljenemään, kun puhe katkeaa koko ajan. Osa lähtee päätään pudistellen pois paikalta. Hellsten kertoo olevansa harmissaan, mutta ei osaa korjata kirkon kaiutinta. Lopulta tilaisuus keskeytetään. On epävarmaa, jatkuuko se enää ollenkaan.

Club for Fiven bassolaulaja Tuukka Haapaniemi astuu esiin ja viihdyttää yleisöä hauskoilla jutuillaan. Hellsten vetäytyy istumaan rauhallisesti lavan takaosaan. Lopulta tapahtuman promoottorin autosta löytyvät sattumalta hänen seuraavan illan tapahtumaansa varten valmiiksi pakkaamat äänentoistolaitteet. Ne viritetään paikoilleen ja ilta jatkuu.

Hellstenin ääni puuroutuu edelleen kirkon sivuilla istuvien korviin, mutta keskikohdassa istuvat kuulevat nyt hyvin. Vaikka osa yleisöstä joutuu edelleen pinnistelemään saadakseen selvää, tilaisuus pääsee vauhtiin. Hellsten käy läpi ihmisen elämänkaaren syntymästä kuolemaan ja puhuu samalla omista menetyksistään. Musiikki soljuu taidokkaasti puheen taustalla ja sen väleissä.

A cappella -yhtye Club for Five viritti kuulijoita tunnelmaan Mikaelinkirkossa Turussa.

Ihmisten hätää saatetaan jopa käyttää hyväksi

Aivan ongelmatonta meno ei ole myöskään henkisellä kentällä tai modernissa terapeuttisessa kulttuurissa. Suvi Salmenniemi korostaa, että kentän tekijöitä ei voi missään nimessä niputtaa yhteen. Kentällä on toimijoita hyvin erilaisista traditioista ja koulutuspoluista. Salmenniemi on tutkimuksissaan haastatellut lukuisia terapeuttisen kulttuurin tai uushenkisyyden toimijoita, jotka ovat alan aktiivisia harjoittajia tai kouluttaneet itsensä toimijoiksi kentälle.

– He ovat nostaneet esiin huolen siitä, että hurahtavatko ihmiset liian syvälle tai jäävätkö he jollakin tapaa koukkuun niihin yhteisöihin.

– Osa nosti esiin myös mahdollisuuden siitä, että uushenkisyydessä voi alkaa syntyä samanlaisia kultteja kuin uskonnoissa usein tapahtuu. Silloin ihmisten käytöstä aletaan säädellä. Sieltä voi olla hankalaa irrottautua siinä vaiheessa, kun huomaa, ettei enää allekirjoitakaan yhteisön arvoja.

Uushenkisyyden ja vaihtoehtoisten terapiamuotojen pariin hakeudutaan usein vaikeassa elämäntilanteessa, jolloin oma toimintakyky ja harkintakyky saattaa olla alentunut. Se altistaa väärinkäytöksille ja riskeille. Joissakin tapauksissa ihmisten hätää saatetaan käyttää jopa hyväksi. Voidaan vaikkapa tarjota ihmeenkaltaista, nopeaa muutosta elämään, jos osallistuu kalliiseen työpajaan.

– Ihmiset ottavat sitten pikavipin päästäkseen sellaiseen tapahtumaan, vaikka eihän elämä oikeasti koskaan hetkessä muutu, Salmenniemi toteaa.

Mitä jos kehittäisi yhteiskuntaa itsensä sijasta?

Tutkija nostaa esiin myös laajemman kysymyksen, joka liittyy yksilökeskeiseen aikaamme ja itsensä kehittämisen eetokseen. Monet hänen haastatelluistaan kertoivat kokevansa yksinäisyyttä ja etsivänsä terapeuttiselta kentältä oikeastaan vain kanssakulkijoita, joiden kanssa jutella. Yksilökeskeinen kulttuuri saa ajattelemaan, että jokaisen on itse pidettävä itsestään huolta, jotta ei putoa kelkasta ja jää yhteiskunnan ulkopuolelle.

Nykyinen kulttuurinen ihanne on ihminen, joka on tasapainoinen ja terve, huolehtii itsestään, omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Ajatus on saattanut kääntyä myös siihen, että jos ongelmia tulee, yhteiskunnalta ei niihin apua saa. Siksi vaikeuksia halutaan ehkäistä ennalta.

– Voisi kysyä myös, miksi meidän pitäisi olla jatkuvasti parempia, suorittaa ja menestyä. Onko se todella tarpeellista? Entä voiko itsensä jatkuvalla kehittämisellä olla joitakin kielteisiä seurauksia, kuten uupumus ja riittämättömyys. Pitääkö pyrkimys yllä yhteiskunnallista koneistoa, joka on ekologisesti ja henkisesti kestämätön, tutkija kysyy.

Salmenniemi peräänkuuluttaa yhteistyötä ja ryhmähenkeä, jota tarvittaisiin esimerkiksi sen kysymyksen ratkaisemiseen, miten voisimme ihmiskuntana taata mahdollisuudet elämän säilymiseen tällä planeetalla ylipäätään.

– Mitä jos nostaisimme katseen hetkeksi yksilöstä laajempaan yhteiskuntaan ja miettisimme yhteiskunnan rakenteita? Voisimme kehittää myös yhteiskunnan osa-alueita niin, että ihmisten olisi mahdollista tavoitella hyvää elämää muullakin tavalla, kuin yksilökeskeisen onnellisuusprojektin tai kuluttamisen kautta.

Teknisten ongelmien ratkettua ilta jatkui loppuun ilman keskeytyksiä.

"Hellstenin opetuslapset" jakavat oivalluksiaan lukupiirissä

Mikaelinkirkon pihalta löytyy tilaisuuden loputtua solidaarisuutta ainakin illan esiintyjiä kohtaan. Vaikka muutama kävijä pyysikin rahojaan takaisin teknisten ongelmien vuoksi, valtaosa yleisöstä vaikutti tuntevan empatiaa esiintyjiä kohtaan. Tomi Ollila kertoo ostaneensa Hellstenin uuden kirjan ja saaneensa siihen vielä nimikirjoituksenkin.

– Tilaisuus oli rauhallinen ja pysäyttävä, siitä jäi hyvä fiilis. Hellstenin läsnäolo kosketti.

Jaana Raitasen ja Marjut Jaakolan mielestä musiikin ja puheen vuorottelu toimi.

– Tilaisuuden lopussa me kummatkin sanoimme toisillemme samoilla sanoilla, että aivan maaginen olo.

Naiskaksikon mielestä tilaisuuden vaikeudet toivat mukanaan esiintyjien inhimillisen ja aidon puolen. Ne latistivat tunnelmaa, mutta toisaalta kaksikosta oli kiinnostavaa seurata, kuinka ammattimaisesti tilanne lopulta saatiin kursittua kasaan.

Jaana Raitaselle ja Marjut Jaakolalle Hellstenin tekstit ja puheet ovat toimineet samastumispintana. Niistä on saanut uusia oivalluksia ja käsitteitä, joiden avulla voi jakaa elämän syvempiä puolia toiselle. Ystävykset kertovat löytäneensä toisensa ystävinä nimenomaan Hellstenin kirjojen ansiosta.

– Näimme silloin tällöin yhteisten tuttujen synttäreillä, mutta vasta kun jompikumpi alkoi puhua Hellstenistä, huomasimme olevamme samalla aaltopituudella. Nykyään meillä on keskustelupiiri, jossa kokoonnumme keskustelemaan Hellstenin tekstien herättämistä oivalluksista. Olemme vähän kuin Tommy Hellstenin opetuslapsia, Raitanen nauraa.

– Emme me joka asiasta ole edes samaa mieltä kuin Hellsten, mutta tekstit toimivat herättäjinä omalle ajattelulle ja keskustelulle. Jatkamme usein toistemme lauseet loppuun, Jaakola kertoo.

– On ihanaa tulla ymmärretyksi. Jos alkaisin selittää oivalluksiani jollekin toiselle ystävälle, niin eihän sitä tule samalla tavalla ymmärretyksi. Olemme löytäneet toisistamme sielunsiskot, Jaana Raitanen hymyilee.