Oi ihana Arles: kaupungista hullaantui aikoinaan van Gogh, ja niin hullaantuu yhä moni
Arlesin kaupunki on Provencen helmi, joka on innoittanut taiteilijoita Vincent van Goghista alkaen. Se tarjoaa kävijälle antiikin Rooman historiaa, tasokasta taidetta ja ranskalaisen pikkukaupungin tunnelmaa.
Juna halkoo maisemaa, auringon kellertäväksi kuivattamaa, seesteistä ja avonaista. Toisinaan radan vierellä kulkee moottoritie, pellolla laiduntaa sonneja, siellä täällä lammas jos toinen, horisontissa Alpit. Ohi vilisevät pienet kylät, jotka muistuttavat toinen toistaan: pari risteystä, kirkko ja kivenheiton päässä kivimuurilla aidattu hautausmaa. Täällä maaseutu on rakennettu tiiviisti.
Filosofi Tuomas Nevanlinna on kertonut anekdoottia, kuinka muusta Euroopasta poiketen suomalaiselle maaseudulle tyypillinen haja-ajatus on mahdollistanut meillä sellaiset omalaatuiset harrastukset kuin keihäänheiton ja hevimetallin. Vai osaatko nimetä ranskalaisen keihäänheittäjän? Niinpä.
”Kesäpäivän paahde täällä Etelä-Ranskassa on kuuma, mutta pohjoisesta puhaltava mistraalituuli vilvoittaa.”
Runsaan kolmen tunnin matkanteon jälkeen Pariisista lähtenyt luotijuna pysähtyy Arlesin asemalle. Kesäpäivän elohopea on kiirinyt 34 asteeseen, mutta ilma ei tunnu tunkkaiselta. Pohjoisesta puhaltava viileä mistraalituuli kuivattaa hikipisarat. Asuntoaan vuokraava vanhempi rouva Marie Christine ottaa meidät vastaan kotinsa pihalla. Kaksikerroksinen kivitalo on koruton mutta sielukas: tupakeittiö löytyy alakerrasta, kaksi makuuhuonetta ja kylpyhuone jyrkkien portaiden päästä ylhäältä.
Sijainti on ihanteellisesti hiljaisen pikkukadun varrella, aivan vanhankaupungin muurien vierellä.
Keskiviikkoisin ja lauantaisin muuria kiertää kilometrin mittaiset markkinat. Yksi kauppias myy keramiikkaa, toinen sänkyjä, kolmas ranskalaisen uuden aallon leffoja dvd-kopioina. Me haemme aamiaiselle tuoretta leipää ja hedelmiä.
Ruuhkaista toritunnelmaa voi paeta Arlesin kapeille ja sokkeloisille, usein kirjailijoiden mukaan nimetyille kaduille. Rue Balzac, rue Raspail, rue Voltaire.
Jälkimmäisen päässä nousee kaupungin vaikuttavin monumentti, amfiteatteri, joka on kuin Colosseum pienoiskoossa. Gladiaattorit taistelivat paikassa jo ennen ajanlaskun alkua, ja parituhatta vuotta myöhemmin Robert De Niro ampui ja tuli ammutuksi täällä John Frankenheimerin elokuvassa Ronin (1998).
Rhônejoen rannalla, Etelä-Ranskan Provencessa sijaitseva Arles on kuin valtava ulkoilmamuseo. Sanotaan, että täällä on eniten Rooman valtakunnan aikaisia jäänteitä sitten Rooman ulkopuolella.
Vuonna 1981 Unescon maailmanperintökohteeksi nimetty 65 hehtaarin alue käsittää amfiteatterin lisäksi muun muassa keisari Augustuksen aikaan rakennetun roomalaisen teatterin, Constantinen kylpylän, Saint-Trophimen katolisen kirkon ja hautausmaan.
Varhaiskeskiajan jälkeen Arles alkoi vähitellen levitä muurien ulkopuolelle. Kaupungin kaakkoispuolelle syntyi 1100-luvun alkupuoliskolla Vieux-Bourgin alue, joka tunnetaan nykyään nimellä La Roquette. Aiemmin merenkulkijoiden suosimaa kaupunginosaa ovat sittemmin elävöittäneet erityisesti käsityöläiset ja kauppiaat.
Heinäkuun ensimmäisellä viikolla vietetään niin sanottua Roquetten yötä, jolloin paikalliset kokoontuvat kaupunginosaan juhlimaan. Puheensorina katoaa musiikin alle, ja värivalot välkkyvät pimenevässä illassa perheravintoloiden reunustamalla aukiolla.
”Täällä on täysin oma, muusta Arlesista poikkeava tunnelmansa, jota rakastan suuresti,” sanoo Monique Michelot.
Poikansa omistamassa La Placette -ravintolassa jo kymmenkunta vuotta työskennellyt Michelot annostelee sinisimpukoita kahden valtavan padan äärellä. Mikäli syömään mielii, on paikalla hyvä olla jonottamassa melko varhain, seitsemän kahdeksan aikaan illalla. Suositut nilviäiset loppuvat nopeasti sesonkikaudella.
Kaupunginosan erityisyydestä kertoo myös paikallisten intohimoinen, jopa heidän identiteettiään määrittävä suhtautuminen asuinpaikkaansa.
”Olen roquettelainen. Koko sukuni on kotoisin täältä”, Michelot kertoo.
”En voisi kyllästyä Arlesiin, kertoo kirjakauppias. Kaupungissa viehättävät sen kauneus, kulttuuritarjonta ja meren läheisyys.”
Arlesin väkiluku on pysynyt liki samana viimeiset viisikymmentä vuotta. Asukkaita on runsaat 50 000.
”Minä tulin tänne kaksikymmentä vuotta sitten miehen perässä, ja sille tielle jäin”, Charlotte Lesaulnier sanoo.
Hän on kirjakaupan päällikkö Actes Sudissa, Arlesissa päämajaansa pitävässä arvostetussa kustantamossa. Lesaulnier kertoo, ettei koskaan kyllästy Arlesiin, sillä siitä pitävät huolen kaupungin poikkeuksellisen laaja kulttuuritarjonta ja hyvä sijainti lähellä merta.
”Tietysti Arles on myös kaunis – täällä on uskomaton valo”, hän sanoo.
Kauneus onkin vetänyt kaupunkiin taiteilijoita jo vuosisatojen ajan. Tunnetuin heistä on Vincent van Gogh, joka saapui tänne 20. helmikuuta 1888.
Taiteilija oli lähtenyt kylmästä Pariisista etsimään Provencen valoa ja värejä. Hän ei ollut kiinnostunut alueen muinaisjäännöksistä vaan maalasi lähinnä arkisia näkymiä: Rhônejoen rantoja, siltoja, kukkivia puita, sadonkorjuuta, kaupunkimaisemia.
Van Gogh ihaili puistojen ja puutarhojen seesteisyyttä, ja erityisesti roomalaisen teatterin luona sijaitseva puutarha viehätti häntä suuresti.
”Maalaan yhtä innokkaasti kuin marseillelainen syö bouillabaissea”, hän kirjoitti veljelleen Theolle.
Van Goghin vajaat kaksi vuotta kestäneen Arlesin-kauden teoksia määrittää keltainen väri. Taiteilija palvoi provencelaista aurinkoa, sen kultaista valoa, jonka koki parantavan omaa mielialaansa.
Yksi maineikas maalaus syntyi kuitenkin yöllä. Van Gogh pystytti maalaustelineen Place du Forumilla sijaitsevan kahvilan lähelle ja maalasi keltaisessa valossa kylpeneen kuppilan tähtitaivasta vasten. Teos tunnetaan nimellä Öinen katukahvila.
Toinen hänen suosikkikohteensa oli Pont de Langloisin silta runsaat kaksi kilometriä Arlesista etelään. Siltaa ei enää ole, mutta siitä on tehty rekonstruktio samaan paikkaan.
Lokakuussa 1888 van Goghin seuraksi Arlesiin saapui myös Paul Gauguin. Ystävykset asuivat ja työskentelivät yhdessä van Goghin keltaisessa talossa parin kuukauden ajan, kunnes he ajautuivat riitoihin. Van Goghin mielenterveys rakoili, ja joulukuussa hän leikkasi korvansa irti.
Toukokuussa 1889 taiteilija pakkasi tavaransa ja lähti omaehtoisesti Saint-Remyn mielisairaalaan. Hän kuoli vuotta myöhemmin epäselvissä olosuhteissa.
Van Goghin perintö elää Arlesissa vahvana. Jokainen matkamuistokoju pursuaa taiteilijan maalauksista tehtyjä kortteja ja oheistuotteita. Fondation Vincent Van Gogh on moderni taidekeskus, jossa on esillä sekä taiteilijan töitä että vaihtuvia näyttelyitä.
Arlesin sairaala, jossa van Gogh toipui korvaepisodin jälkeen, on muutettu Espace Van Gogh -kulttuurikeskukseksi. Sen sisäpiha on maisemoitu mukailemaan taiteilijan kuuluisaa maalausta Le Jardin de l’Hôtel de Dieu.
”Kun historian nähtävyyksien kiintiö alkaa olla koettu, Arlesista löytyy runsaasti kiehtovaa nykytaidetta.”
Mikäli Arlesissa käydessä alkaa saada tarpeekseen postimpressionismista, kaupungista löytyy myös modernimpaa taidetta. Kesällä 2021 valmistui arkkitehti Frank Gehryn suunnittelema, van Goghista ja antiikin Rooman rakennuksista ammentanut Luma Arles.
Lähellä Arlesin keskustaa sijaitsevassa 56-metrisessä, lasisessa tornissa majailee sveitsiläismiljonääri Maja Hoffmannin perustama Luma Foundation. Säätiöllä on valtava määrä tasokkaita teoksia taiteilijoilta Olafur Eliassonista Diane Arbusiin. Luman näyttelyille on hyvä varata koko päivä, ja hellesäällä ilmastoitu museo on taivaanlahja. Kahvitauon voi pitää viereisessä, kauniissa Parc des Ateliersin puistossa.
”Matkailijoiden virta takaa sen, että Arlesissa riittää hyviä ranskalaisia ja muiden keittiöiden ravintoloita.”
Auringon laskiessa taideähkyä on hyvä lievittää terassilla pastiksen ja muiden paikallisten herkkujen äärellä. Erityisen kiinnostava ruokakatu on Porte de Laure, jolta löytyy monia erinomaisia välimerellisiä ravintoloita.
Autenttisimman ruokakokemuksen Roquette-ravintolan ohella tarjoaa Voltairen aukio, joka on Forumin ja Republican aukioita maanläheisempi. Esimerkiksi Bistrot le Mistral tarjoaa ensiluokkaisia kampasimpukoita. Pöytää odotellessa voi selailla viereisen antikvariaatin valokuvakirjoja.
Läheltä löytyy myös hyviä maailmanmakuja kambodžalaisesta keittiöstä marokkolaiseen. Budjetilla matkaava valitsee ruokapaikkansa keskustan muurien ulkopuolelta.
Muutaman Arlesissa vietetyn päivän jälkeen matkaa voi jatkaa vuokraamalla auton ja suuntaamalla kohti Camarguen alueen marskimaita. Puolen tunnin ajomatkan päässä Arlesista odottava näky on kuin satukirjasta.
Pikimustat sonnit märehtivät vapaina. Vaaleanpunaiset flamingot laskeutuvat vaaleanpunaisiin suola-altaisiin. Valkoiset hevoset laukkaavat kohti välkehtivää vettä, Välimerta. Taidetta tämäkin.
Matka Arlesiin
Lähin lentokenttä sijaitsee Marseillessa, josta on noin tunnin junamatka Arlesiin. Jos haluat kokea samalla matkalla Ranskan Rivieran, lennä Nizzaan ja vuokraa auto. Kilometrejä Arlesiin kertyy rannikolla ajellessa noin 350. Pariisista Rivieralle vievä nopea luotijuna maksaa noin 60 euroa suuntaansa.
Majoitus
Arlesissa on paras liikkua kävellen, ja koska askelia mukulakivillä tulee täällä päivässä paljon, on kätevintä majoittua vanhankaupungin muurien sisäpuolella. Hotellihuoneen keskustassa voi saada alkaen noin 50 eurolla, kesällä 60–70 eurolla.
Edullisimpia leirintäalueita ja hostelleja löytyy esikaupunkialueilta, joista on muutaman kilometrin matka keskustaan. Airbnb-huoneita löytyy, mutta niidenkin hinta nousee keskustassa kesällä helposti yli 70 euron.
Koe myös tämä
Joka vuosi heinäkuusta syys-lokakuulle asti pidettävä Les Rencontres D’Arles on Euroopan merkittävin valokuvafestivaali. Siellä on nähty myös suomalaisten kuvaajien töitä, jotka ovat saaneet kiittävää huomiota. Festivaalin näyttelyt levittäytyvät pienistä gallerioista vanhoihin kirkkoihin ja maanalaisiin kryptoihin. Avajaisviikolla illan hämärtyessä kuvaesityksiä nähdään ulkoilmassa vanhassa roomalaisessa teatterissa.
Korjattu 7.8. klo 11:05: Kuvatekstiin lisätty tieto van Goghin teoksen inspiroiman kahvilan alkuperästä ja sen sulkeutumisesta vuonna 2023.
