Ohjeita uudelle presidentille: Mäntyniemestä pääsee kaupunkiin bussilla 24 – Varo lätäkköä pysäkin länsipäässä, se on syvä!

Alex/Pekka, en tätä kirjoittaessani tiedä, kummasta teistä tulee presidenttini, mutta haluan jo tässä vaiheessa olla avuksi.

Ensin työmatka. Mäntyniemestä pääsee kaupunkiin linja-autolla numero 24. Mäntyniemen pysäkkejä on kaksi, joista suosittelen aikaisempaa. Bussi ei pääse yllättämään ja heilauttamaan ehtii paksummallakin lapasella.

Varo lätäkköä pysäkin länsipäässä, se on syvä. Talvisin riite vain näyttää kestävältä, älä mene halpaan. Et aina saa istumapaikkaa, sillä linja on Seurasaaressa vierailevien turistien suosiossa. Voit kokeilla istua turistin syliin, vinkata silmää ja kertoa olevasi presidentti, ja katsoa mitä tapahtuu. Joskus paikka vapautuu, toisinaan ei.

Vaihda raitiovaunuun Lasipalatsilla, ja muista että tämä on myös lipuntarkastajien suosima pysäkki ja että edustat viisimiljoonaista kansaa – niin sanotut juoksuliput eivät ole sinun kohdallasi hyväksyttävä tapa matkustaa.

Työpaikkasi on Kauppatorin vieressä sijaitseva sokkeloinen empirerakennus. Toinen kerros on pelkkää pientä huonetta toisensa perään. (Tiedän, koska olen ollut siellä. Ja korostan, että kutsuttuna.) Jossain näistä huoneista pidät kokouksiasi. Kokoukset ovat enimmäkseen täynnä puhetta ja muuta pitkäveteistä tärkeilyä, mutta ympärilläsi on ihmisiä, tai tiimi, kuten nykyään sanotaan, joka haluaa tietää, mitä ajattelet.

Tästä ei tarvitse hämmentyä. Esimerkiksi niin sanottu karttapallomenetelmä auttaa. Kun joku ottaa asiakseen mainita Itä-Krabutan, poistut huoneesta seuraavaan, mihin olet varannut karttapallon, etsit Itä-Krabutan, palaat kokoukseen ja ilmoitat mietteliäästi, että ”tosiaan, se tiskiharjan muotoinen viiru siinä vaaleanpunaisen ja sinisen maan välissä” ja keskustelu on käyty.

Jos tämä ei auta, kerrot siirtyväsi kolmanteen huoneeseen pohtimaan. Sieltä jatkat neljänteen, sieltä viidenteen – ymmärrät periaatteen. Eikä sellaista adjutanttia ole keksittykään, joka sinut siitä sokkelosta löytäisi.

Keskusta on lounaspaikkoja täynnä. Lounasseteleitä saat kanslistilta. Ota asia puheeksi heti ensimmäisenä päivänäsi, se kertoo että olet oma-aloitteinen ja aiot pitää puolesi. Joku voi yrittää erehdyttää sinut aiheesta ja pyrkii ehkä ohjaamaan keskustelua esimerkiksi ulkopolitiikkaan, mutta palaa rauhallisesti aina lounasseteleihin. Sinulla on niihin oikeus.

Työpaikalta ei sovi poistua ennen työajan päättymistä. Vaikka iltapäivän tunnit matavat ja presidenttinä on monesti vaikea keksiä tekemistä, on sovitusta kiinni pitäminen tärkeää. Yhteishenkeä lähdön hetkellä luo sekin, että pyrit olemaan ottamatta mukaasi paikan esineistöä.

Vaikka osa on miellyttävän tyylikästä ja antiikkiakin, sen kotiin vieminen, erityisesti raitiovaunuissa ja linjan 24 autoissa, on hankalaa ja saattaa herättää kiusallistakin keskustelua maan isän roolista.

Näillä eväillä, Pekka/Alex, menestykseen. Milloin epäilys hiipii mieleen, olen täällä. Valmiina auttamaan.