Tuulilasi

Nyt rällätään hangella – vertailussa KTM X-Bow GT ja KTM 450 SX-F



Nyt rällätään hangella – vertailussa KTM X-Bow GT ja KTM 450 SX-F

Halusimme tehdä mahdollisimman järjettömän koeajon. Kumpi on parempi lumella, auto vai motocross-pyörä? Myös KTM:n jätkien mielestä ideamme oli todella hyvä. Luminen rata ja kaksi KTM:ää – tästä ei enää leikki parane.
Teksti AMS, Jens Dralle
Kuvat Achim Hartmann

Toivottomat renkaat

X-Bow kiitää pehmeässä puuterilumessa, ja takana ovat 255 mm leveät kitkat. Renkaat yrittävät epätoivoisesti löytää pitoa, mutta heikoin tuloksin. X-Bow ei onneksi juutu lumeen, sillä 847 kiloisena se on todella kevyt. Mekaaninen tasauspyörästön lukko helpottaa myös menoa, jotta kaksilitraisen turbokoneen tehot eivät aivan menisi harakoille.

Irrotettavan ja paljon nappeja sisältävän ratin lisäksi talven oloihin sopeutumiseen auttavat tuuli- ja sivulasit sekä lakipykälien edellyttämä lämmitys. Roadster-tyylisellä avoautolla ajaminen näissä olosuhteissa on kuin hiihtäminen flipflop-sandaaleilla.

Oikeanlaiset kengät oikeanlaisiin olosuhteisiin

Kaksipyöräinen KTM rullaa ulos lumelle Transporterin sisuksista. Sen pyörissä ovat kunnolliset piikit ja ohjastamassa 22-vuotias Lukas Neurauter. Hän on Itävallan Motocross-mestari ja valmis ottamaan isojakin riskejä.

X-Bow-ryhmämme seisoo yhtäkkiä paikallaan pelosta jäykistyneinä ja nolostuneina. Päätämme asentaa neljä nastarengasta auton alle, jotta meillä olisi edes pieni mahdollisuus taistella kaksipyöräistä vastaan. Teho-paino-suhteessa meillä ei ole mitään jakoja, sillä KTM 450 SX-F:n 1,8 kiloa per hevosvoima lyö X-Bow:n 3,0 lukeman mennen tullen.

”Teilläpä ei näytä menevän kovin hyvin”, mumisee Lukas ja ampaisee kaksipyöräisellään matkoihinsa.

Ennen kuin ehdimme edes kissaa sanoa, Lukas on jo hävinnyt radan ensimmäisen mutkan taakse. Sivusta katsoessa ei voi kuin vain ihmetellä, kuinka taidokkaasti KTM taittuu mutkasta toiseen. Tälle pojalle on annettava aplodit.

Pakkanen ja toivonpilkahdus

Tällä välin X-Bow:n alle on saatu paremmat renkaat, ja 285-hevosvoimainen turbokone surraa rauhallisesti taustalla. Jo lähdössä toivonkipinämme on sammua, sillä takarenkaat uppoavat suoraan lumeen. On siis vaihdettava aikaisin isommalle ja hyödynnettävä 420 Nm maksimivääntöä. Ensimmäinen mutka, jarrutus, kääntö sisään ja heureka – siksi meillä on nastarenkaat, koska ne uppoavat lumeen ja tarjoavat näin lisäpitoa!

Nyt Lukas saa huomata, kuka on kuka. Kaveri seisoskelee kuitenkin melko välinpitämättömän ja tylsistyneen näköisesti, ja lämmittelee käsiään pakokaasujen lämmössä. X-Bow puolestaan kiitää rataa ympäri hektisesti, kun etupyörät heittävät lunta sivuponttonien ilmanottoaukkoihin. Takana pöllyää kaaressa valkoista puuteria. Hetkittäin lunta pakkautuu suuria määriä ohjaamoon, raikastaen ja kohottaen tunnelman todella kattoon. Siitä turkasen mopopojasta en jaksa enää välittää. 

Todellinen autofani voi löytää X-Bow:sta kaikki ne oikeat syyt, miksi vaimo on välillä jätettävä kotiin: täydellisesti muotoillut kuppipenkit, nelipistevyöt, säädettävät polkimet ja takana voimakas turbokone. Entäs viihdejärjestelmä? Löytyy! Poikittain asennettujen etuiskunvaimentimien toiminnan seuraaminen on viihdettä useiksi tunneiksi.

Nastarenkailla käytöksen äärirajat yllättävät hieman väkivaltaisesti, mutta isommilla vaihteilla ja vauhdeilla suunnanmuutokset muuttuvat ennalta arvattavammiksi.

Rytmin löytäminen tärkeää

Perän irrottaminen pitää tehdä itsevarmasti kaasulla tai voimakkaalla vaihteenvaihdolla, loppu onnistuu antamalla kaasua sopivasti. Keskimoottorikonsepti paranee entisestään lumella, sillä heitot onnistuvat helpommin kuin asfaltilla. Pidon rajat ovat paljon laajemmat.

Ohjauskulmatkin riittävät, vaikka pelkäsimme tätä etukäteen. X-Bow:n tehostamaton ohjaus on yksi suorimmista, mitä autonkuljettaja käsiinsä voi saada. Ainoa huolenaihe on ilmanottoaukkoihin pakkautuva lumi, joten moottorin lämmöistä on pidettävä huolta.

Huh, olipa se lähellä! Lumipenkka lähestyi uhkaavasti sivuikkunasta katsottuna, mutta mitään pahempaa ei ehtinyt onneksi käydä. Lumisade yltyy, ja tuulilasinpyyhkijöiden urakka vaikeutuu entisestään.

Miten olisi pieni kilvanajo?

Lukas vaikuttaa siltä, että häntä kiinnostaisi ottaa vähän miehestä mittaa: ”Noh, haluatteko vähän pientä kilvanajoa, häh?”

Joo joo, jos on aivan pakko. Kaksipyöräinen lähtee liikkeelle vikuroimatta ja on sanomattakin selvää, että Lukasilla on homma hanskassa. Tiukemmissa mutkissa hänen on otettava vauhtia paljon pois, jotta saisi pyörän optimaaliseen luisuun.

Liioittelimme aikaisemmin ehkä hiukan Lukasin ylivertaisuutta, mutta hänen kierrosaikansa on todella kova. Meille ei jää muuta jäljelle, kuin selitellä epätoivoisesti tekemisiämme. Mutta kun X-Bow:n renkaista loppuivat nastat, lumi oli liian pehmeää, jne. Tätähän me kuitenkin juuri tilasimme – hölmöilyä lumella, vaikka turpiin tuli.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 11.3.2014