Nyt puhuu Pelicansista tylyt lähtöpassit saanut Juhamatti Yli-Junnila: ”Katkeruus tai oman kilven kiillotus ei hyödytä millään tavalla”

Totta kai ihmiset ovat kyselleet paljon ja mulla on tietysti ollut aika tarkat ne rajat, että mitä voin sanoa ja mistä puhua. Paljon sattui ja tapahtui.

Näin lausuu Juhamatti Yli-Junnila ajastaan päävalmentajana Pelicansissa viime kaudella.

12 vuotta. Reilu viisi kuukautta. 42 ottelua. Siinä on lukuja, jotka ovat merkittäviä Juhamatti Yli-Junnilalle. Kaikkiaan hän toimi 12 vuotta Lahden Pelicansin organisaatiossa valmentaja. Liigassa hän debytoi viime kaudella päävalmentajana.

Pesti päättyi kuitenkin tammikuussa ennen aikojaan. 42 ottelun jälkeen, kun Pelicans oli sarjan häntäpäässä, hänet vapautettiin tehtävistä.

Aiemmat kaksi kautta 44-vuotias Yli-Junnila toimi Pelicansin apuvalmentajana, ja kuten on muistissa. Ne kaudet päättyivät Tommi Niemelän johdolla hopeisiin mitaleihin.

Lahdessa odotukset oli ladattu tappiin ja jalkeilla oli historian kallein joukkue. Samalla päävalmentajana toimi debytantti, joka oli aiemmat 11 vuotta rakentanut uraansa tähän h-hetkeen.

Reilu viitisen kuukautta on kulunut potkuista. Yli-Junnila ei koe ottaneensa liikaa paineita, vaikka odotukset olivat korkealla pestiin lähtiessä. Päinvastoin hän koki olevansa etuoikeutetussa asemassa saadessaan toimia valmentajana. Hän kuitenkin myöntää, että mietti tehtävään lähtemistä tarkkaan.

– Kyllä mulla on aina tapana miettiä ja puntaroida tarkkaan asioita, Yli-Junnila tuumii.

– Koen, että olen selvinnyt siitä (potkuista) tosi hyvin. Totta kai se on inhottava tilanne. Olen jo silloin valmentaja uraa aloittaessa miettinyt, että jos tämä tilanne tulee eteen. Halusin olla valmistautunut siihen. Lähtien jo ihan pienistä asioista.

– Esimerkiksi päiväkodin vasu-keskustelussa sanoin, että, kun vien lapset aamulla, niin vaikka siellä kannatetaan Pelicansia, niin ei puhuta jääkiekkoasioista siellä. En laita mihinkään paperiin nimeä ennen kuin mietin tarkkaan ja keskustelen asiantuntijoiden kanssa. Toinen oli se, että seuraavana päivänä tulen menemään ihan normaalisti ulkomaailmaan, ulkoilmaan ja jatkan normaalia elämää.

– Vaikka tuollaiseen asiaan ei halua valmistautua, mutta se on tietynlaista rehellisyyttä asiaa kohtaan. Koen, että onnistuin ihan hyvin käsittelemään ne asiat, Yli-Junnilan pohtiessa ajatuksiaan.

Salossa syntynyt ja siellä kiekkouransa aloittaneesta pojasta ei pitänyt aikuisiällä tulla jääkiekkovalmentajaa. Siitä huolimatta, että hän pelasi liki 300 ottelua liigatasolla keskushyökkääjänä. Yli-Junnilasta piti tulla merikapteeni.

Viimeiset vuodet pelaajaurastaan hän kiekkoili kuitenkin Ranskassa ja kipinä lajia kohtaan syttyi uudestaan. Vasta Pelicansin U20-päävalmentajana ajatus Liigassa toimimisesta alkoi konkretisoitumaan. Vaikka hän oli oikeastaan jo ennen sitä useamman vuoden antanut ajastaan lähes kaiken jääkiekon valmentamiselle Pelicansin junioripolulla.

Vuosien aikana hän on nähnyt ja kokenut lukuisia erilaisia valmentajia. Samalla myös se raadollisempi puoli ammatista oli vahvasti myös tiedossa. Jos tulokset eivät vastaa odotuksia, niin monesti päävalmentaja saa maksaa työpaikallaan. Näin kävi myös Lahdessa.

– Aika nopeasti oli selvää, että sellainen mahdollisuus on. Eikä siinä mitään. Se kuuluu tähän bisnekseen, Yli-Junnila toteaa tyynesti.

Tikunnokassa oli myös pääomistaja Pasi Nurminen. Hänen roolinsa ja mahdollinen puuttuminen pukukoppikäytävän tapahtumiin olivat asioita, joista uutisoitiin ja joiden pohdittiin vaikuttavan negatiivisesti joukkueen työrauhaan. Kysyttäessä asiasta Yli-Junnila ottaa omaan piikkiinsä mahdolliset ongelmat joukkueen työrauhassa.

– En halua ottaa kantaa siihen. Ainoa mitä haluan siihen sanoa, että päävalmentajan tehtävä on joukkueelle taata se työrauha. Ja jos joukkueessa ei työrauhaa ole ollut, niin silloin päävalmentaja on epäonnistunut, mies kuittaa.

Juniorimaajoukkueiden apuvalmentajanakin toimineen Yli-Junnilan puheissa ei ole lainkaan katkeruutta vaikka ehkä aihetta voisi ollakin. Kaikkiaan 12 vuotta Pelicansin organisaatiossa ovat jättäneet myös lämpimiä muistoja. Haastattelun aikana paistaa aito kiitollisuus sitä kohtaan, että hän on saanut ylipäätään toimia valmennustehtävissä.

– Olihan se valtavan silmiä avaava kokemus. Koen, että olen paljon parempi jääkiekkovalmentaja tällä hetkellä, mitä olin ennen viime kautta. Pääsin kokemaan sellaisia asioita mitä koskaan aiemmin en. Totta kai sillä hetkellä niihin asioihin reagoiminen ja suhtautuminen on vaikeaa, mutta nyt olen ne kokenut ja ei tässä varmaan ihan helposti enää mikään asia kauhean helpolla hetkauta enää mitä jääkiekossa tulee eteen, Yli-Junnila pohtii.

Lopulta vain asianosaiset tietävät mitä kaikkea Lahdessa on viime kaudella tai aiemmilla kausilla tapahtunut. Mutta silmiinpistävää on ollut Yli-Junnilan tapa käsitellä asioita julkisuudessa. Voi todeta, että hän ei etsi syyllisiä mistään muualta kuin peilistä.

Podcast-vierailun lisäksi hän on antanut vain muutaman haastattelun.

– Sillä katkeruudella tai oman kilven kiillottamisella... mielestäni se ei hyödytä itseäni millään tavalla. Luotan ja uskon siihen, että se työ (12 vuotta) mitä tuolla olen tehnyt, niin ihmiset joiden siitä pitää tietää, varmasti sen tietävät. Ja jolleivat tiedä, niin he voivat jotain kautta sen ottaa selville millainen valmentaja olen, Yli-Junnila sanoo.

Alun alkaen Pelicansin kanssa neljän vuoden sopimuksen kirjoittanut valmentaja on nyt uusia töitä vaille. Mutta hän ei kiirehdi asian kanssa. Keskusteluita muutamien seurojen kanssa on käyty, mutta mitään konkreettista ei vielä toistaiseksi ole pöydällä.

Lopulta on vaikeaa tiivistää kahdentoista vuoden matkaa Lahdessa lauseeseen, tai kahteen. Mutta ehkä näihin sanoihin jotenkin kuitenkin tiivistyy paljon ajasta Lahdessa.

– Ei varmasti ollut tasaista arkea Lahdessa, mutta joku Pelicansin organisaatiosta on tainnut sanoa, että kun Lahteen tulee niin se on kuin tervetuloa suureen seikkailuun. Sitähän se varmasti oli, Yli-Junnila virnistää.

Lisää Yli-Junnilan ajatuksia kuullaan huomenna, perjantaina julkaistavassa Jutulla -podcast jaksossa.