Näin Pelicans ajautui syöksyyn – kulissien takana kuohuu: Kaaos tiivistyy pääomistaja Pasi Nurmiseen

Kaikki mahdollinen tuki ja apu. Sitä Lahden Pelicansin seurajohto sanoo antaneensa päävalmentaja Juhamatti Yli-Junnilalle Liigan alkukauden aikana. Pelicans on tähän mennessä kauden suurin floppi, ja lopulta Yli-Junnila maksoi siitä hinnan 20. tammikuuta tullessaan vapautetuksi tehtävästään. Pelicansin urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen ja pääomistaja Pasi Nurminen saapuivat myöhemmin samalla viikolla vastaamaan seuran kannattajien kysymyksiin pienimuotoisessa tiedotustilaisuudessa. Sen kiinnostavinta antia oli, että he molemmat kertoivat vierailleensa joukkueen pukukopissa jopa otteluiden erätauoilla.

Sisäpiirilähteiden kautta saatujen näkemysten mukaan tuo tukeminen ja auttaminen ovat Pelicansin tapauksessa venyvämpiä käsitteitä. Valmentamisen täyttä valtaa ja vapautta päävalmentaja ei saanut välttämättä missään vaiheessa 42 runkosarjaottelun aikana, lähteet arvioivat.

– Yli-Junnila ja kumppanit eivät saaneet valmentaa rauhassa, eräs lähde kiteyttää.

Sisäpiirilähteet ovat siinä käsityksessä, että valmennukseen ja joukkueeseen on alettu vaikuttaa ensi kerran mahdollisesti jo Mestareiden liigassa syyskuun alussa Färjestadille kärsityn 0–5-kotitappion jälkeen. Joka tapauksessa lähteiden kertomaa yhdistää se, että ainakin Nurminen on nimenomaan puuttunut voimakkaasti siihen, minkälaista jääkiekkoa Pelicans on tällä kaudella pelannut.

Se on lähteiden mukaan ulottunut aina harjoitusten sisällön ja joukkueen kokoonpanon kaltaisiin yksityiskohtiin saakka. On raportoitu tapauksesta, että kun valmennus on ottelupäivänä muodostanut pelaavan kokoonpanon, onkin pääomistaja ilmoittanut siitä oman versionsa, ja käskenyt peluuttaa joukkuetta sillä koostumuksella.

On vaikeaa keksiä enää konkreettisempaa esimerkkiä siitä, miten seurajohto voi valmentamista häiritä.

Yli-Junnila itsekin paljasti erään episodin joulukuussa pelatun KalPa-kotiottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa: "Toisella erätauolla sitten haukuttiin kaikki mahdollinen ja heiteltiin tavaroita ja huudettiin ja riehuttiin, ja joukkue vastasi siihen aika hemmetin hienosti."

Yli-Junnilan kuvaama episodi ei kuulosta kovin kauaskantoiselta tavalta johtaa, ajattelin tuolloin häntä kohtaan kriittisesti. Oli syytä olettaa riehujan olleen itse päävalmentaja tai joku valmennusryhmästä. Onhan pukukoppi heidän valtakuntaansa. Kenties pelaajatkin voisivat purkaa energioitaan, mutta Yli-Junnilan mukaan tapahtui jotain, mihin pelaajat reagoivat.

Lähteiden mukaan epäilys kohdistuu tässäkin Pasi Nurmiseen. Voisi se ehkä olla urheilutoimenjohtaja Laukkanenkin, jolle vierailut pukukopissa ovat työn puolesta jossain määrin perustellumpiakin. Kuvattua käytöstä hänestä olisi kuitenkin vaikeampi uskoa kuin tunnetun impulsiivisesta ja kulmikkaasta Nurmisesta. Tarkkaan tulkiten Yli-Junnila tuossa vielä kehui pelaajistoa "hienosta vastaamisesta", aivan kuin puolustaen valmennuksen ja pelaajien liittoa absurdin tilanteen jälkeen.

Lahden erikoinen sakenee niinkin pitkälle, että erään lähteen mukaan valmennusryhmä on jollakin erätauolla jopa poistettu pukukopista siksi aikaa, että pääomistaja riehuu joukkueen edessä. Nurmisen väitetään puhuneen ainakin puolen miljoonan euron summasta, eli mahdollisesti tulossa olevasta tappiosta tai erääntyvästä maksusta, ja syyllistäneen siitä joukkuetta. Sellainen vaje Pelicansin kassassa voi jo yleisömääriin peilaten aivan hyvin olla kumuloitumassa. Omaa kieltään kertovat myös julkisuuteen nousseet maksamattomat laskut ja tapa, jolla Pelicans lähti Yli-Junnilaa kampemaan syrjään.

Luonnollisesti julkisuudessa asia muotoillaan ”meidän kaikkien” yhteiseksi vastuuksi seuran tilanteesta.

Joulukuun puolivälissä yksi kiekkoviikon uutisista oli Pelicansin julkaisema video, jossa päävalmentaja Yli-Junnila ja joukkueen monivuotinen kapteeni Miika Roine puhuivat joukkueen uudesta noususta ja ryhtiliikkeestä. Video oli korni, hämmentävä, ja jopa ahdistavan oloinen. Mediassa se sai pilkkanimen ”Panttivankivideo”. Olisin todella yllättynyt, jos se oli päävalmentajan ja kapteenin yhteinen idea tehdä tuollainen julistus videolle.

Pelicansin päävalmentajaksi tullessaan Yli-Junnila oli puheissaan pikemminkin aika konservatiivinen. Hän ei erehtynyt monien kollegojensa tapaan julistamaan mitään vallankumouksellista uutta, vaan oli sanojensa mukaan tullut jatkamaan siitä mihin Tommi Niemelä lopetti. Yhtäkkiä Yli-Junnila onkin videolla jyrähtelemässä, kuinka "sovituista asioista lipsumisia ei enää katsota läpi sormien", Pelicans olisi nyt "Liigan taistelevin joukkue, joka määrittelee joka pelissä pelitemmon" ja että "vastustajat joutuu reagoimaan meihin, me ei reagoida vastustajaan."

Kuulemmeko tuossa kovin nurmislaista retoriikkaa ja jääkiekkoihannetta? Oliko pääomistaja Nurminen sittenkin kameran takana sanelemassa mitä sanotaan?

Ja ehkä videon syvempi merkitys aukeaa vasta jälkeenpäin. Siinä syötettiin Yli-Junnilalle suuhun viesti "jollei ala toimimiaan, niin sitten mietitään jotain muuta". Pelicansin sisäisesti manipuloima nukkepäävalmentaja saatiin verbaalisesti allekirjoittamaan omat potkunsa, jotka toteutuivatkin riitaisasti kuukautta myöhemmin, kun oli aika sille jollekin muulle.

Yli-Junnilan erottaminen oli kokonaisuutena ehkä perusteltu ja väistämätönkin ratkaisu, mutta Pelicansin tyyli alkaa hakea vertaistaan. Ensin seura julkaisi keskeneräisistä neuvotteluista historiallisen huonon tiedotteen, jonka Aitio analysoi tuoreeltaan. Kaksi viikkoa erottamisen jälkeen tätä kirjoittaessani Yli-Junnila näkyy edelleen Pelicansin verkkosivujen Joukkue-osiossa, mutta tittelillä ”valmentaja”. Vielä joulukuussa siinä luki ”päävalmentaja”. Aivan kuin seura ripottelisi kirjallisia todisteita, joihin se voi työsuhderiidassa vedota.

Julkisuudessa olleiden tietojen ja taustalähteiden mukaan Pelicans havitteli Petri Matikaista takaisin Pelicansin ruoriin sen jälkeen, kun Yli-Junnila oli vedetty kölin alta. Kun Matikainen ei pestiin suostunutkaan, meni homma taas aivan uudella tavalla mönkään tätä kevättä silmällä pitäen.

Oli silmin nähden huomattavissa, että tuon videojulistuksen jälkeen Pelicans ryhtyi pelaamaan suoraviivaisempaa jääkiekkoa. Jos siinä vaiheessa ensimmäiset kolme kuukautta Pelicansin pelitapa oli ollut epäselvä ja ailahteleva, niin viimeistään nyt nykäistiin selkeä pesäero Niemelän juurruttamaan menestyskaavaan. Erään sisäpiirilähteen mielestä Nurmisella on niin vahva oma näkemyksensä jääkiekosta, että hän haluaa omistamansa joukkueen toteuttavan sitä.

Sille on osaltaan perusteitakin. Nurminenhan ei ole kuka tahansa seuraomistaja, vaan mittavan pelaaja- ja valmennusuran tehnyt lätkäjätkä. Maailmanmestarikin vuodelta 2011, mistä hänelle kuuluvaa kunniaa hän kuulema usein muille paikallaolijoille muistuttaa.

Nyt sitten Pelicansissa on siis toisaalta jatkettu Niemelän opeilla ja Yli-Junnilan versiolla siitä, mutta samalla valmennuskoppiin on tunkenut myös Nurmisen suoraviivaisempia näkemyksiä pelitavasta ja peluuttamista. Ei ole suurikaan ihme, että lopputulos löytyy Liigan pohjilta.

Lähteiden mukaan Niemelä onnistui neljän vuotensa aikana pitämään tuon vaikuttamisen poissa pukukopista paljon paremmin. Niemeläkin oli Pelicansille vanha tuttu, mutta pääsi toisaalta tulemaan sisään vähän ulkopuolisena ja maailmaa nähneenä. Varmasti myös joukkueen voitokkaammat otteet auttoivat pitämään kiinni omasta vallasta. Ehkä Niemelällä kävi myös silkka tuuri siinä, että Nurminen törttöili taksin kyydissä heti syksyllä 2020 Niemelän aloitettua pestissään. Pääomistaja oli pidemmän aikaa sivussa seuran toiminnasta.

Niemelän edeltäjällä Ville Niemisellä paketti ei pysynyt kasassa edes yhtä kokonaista kautta. Loistokkaan runkosarjan jälkeen Pelicans putosi fiaskomaisen sekavilla peliesityksillä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Seuraavana syksynä 2019 kaikki meni pieleen alkaen puolustuksen taitovajeesta, olihan keväällä Nurmisen lemmikin Juhamatti Aaltosen palkkaamiseen poltettu puolustajahankintoihin varatut rahat. Pian harjoituksissa Nieminen jo neppaili kiekkoja kaukalon toisessa päädyssä samalla kun apuvalmentaja-pääomistaja Nurminen ohjeisti joukkuetta. Jälkeenpäin Nieminen taisikin haastattelussa puhua sen suuntaista, että oli Pelicans-aikanaan liian hyväuskoinen.

Petri Matikainen, Nurmisen vanha tuttu, taasen onnistui Pelicansissa vuosina 2015–2018. Matikaisen nahka oli tainnut parkkiintua tarpeeksi kestääkseen sen. Takana oli se onnistunut kultaprojekti maajoukkueessa, kenties tietynlainen ystävyys ja luottamus Nurmisen kanssa. Lisäksi Matikainen oli päävalmentajana Nurmiselle apuvalmentajan töiden mahdollistaja ensin Omskissa ja sitten Pelicansissa.

Sitä apuvalmentamista jatkui syksyyn 2019 asti, jolloin Nurminen jättäytyi sivuun.

"Minulla on pitkä ura valmentajana takana ja nyt en vain ole enää löytänyt hommaan siihen vaadittavaa paloa ja intohimoa. Neljä ja puoli vuotta olen työskennellyt yhtäjaksoisesti Pelicansin valmentajana, ja koen että olen sen oman tietotaidon tuonne ympärilleni levittänyt, jotta voin jäädä sivuun levollisin mielin", Nurminen tuolloin lausui tiedotteessa.

Vielä tänäkään päivänä Nurmisella ei ole virallista operatiivista roolia seurassa. Silti hän on vahvasti mukana ”levittämässä tietotaitoaan” monella saralla.

Vielä huimemman Pelicansin tämän kauden sekoilusta tekee se, että seura ehti valmistelemaan Yli-Junnilaa päävalmentajan tehtävään organisaation sisällä kymmenkunta vuotta. Yli-Junnila on Pelicansin tuote. Siinä oli ihan vissi idea, että kun tunnetaan kaveri, niin tiedetään mitä saadaan. Mutta kun peilataan näihin edeltäjiin, niin ehkä Yli-Junnila oli liiankin tuttu. Hänellä ei selkeästikään ollut samanlaista ulkopuolisen päävalmentajan integriteettiä kuin Matikaisella ja Niemelällä oli.

Pelicansille seurana on luotu yhteistä pelitapaa niiden samojen vuosien aikana, jolloin Yli-Junnila Pelicansin juniorijoukkueita valmensi. Vaan sitten kuitenkin liigajoukkueessa lopputuloksena on, että pääomistaja ohjailee seuran kouluttamaa päävalmentajaa kuin sätkynukkea. Voidaanko siis arvella, että joko Yli-Junnila apureineen ei noudattaneet seuran pelitapaa, tai sitten Nurminen on päällepäsmäröinyt omiaan ohi koko seuran linjausten?

Entä olivatko Niemelän kaksi hopeamitalia Nurmisen mielestä "väärin voitettu"?

Erilaisia vihjeitä Pelicansissa kytevästä kulttuurista on tihkunut jo vuosien ajan. Urheilullinen menestys ja muutenkin seuran urheilupuolen vahva tekeminen ovat kuitenkin silottaneet niin yhtiön taloutta kuin mainettakin. Seuran toimiston tekeminen on ollut paljon epävarmempaa. Toimistolla väki on vaihtunut tiuhaan, ja esimerkiksi Pelicansin viestintä on yleisesti tunnustettu todella heikoksi. Menestyminen kuitenkin tuppaa pyhittämään monet keinot ja puutteet.

Päävalmentajuuteen kiteytyy yksi Pelicansin lähitulevaisuuden keskeisimpiä kysymyksiä:

Palkataanko seuraavaksi meritoitunut päävalmentaja toteuttamaan omaa järkähtämätöntä visiotaan?

Palkataanko joustavampi päävalmentaja toteuttamaan seuran pelitapaa?

Vai hankitaanko taas uusi sätkynukke Nurmisen mielitekojen pelinappulaksi?

Tai ehkä Nurmisen pitäisi itse palata valmentajaksi, kun valmentamisen liekki taas niin pitelemättömän kirkkaana palaa.

Pelicansin valmennuksen ja seurajohdon välisen vuorovaikutuksen lisäksi pääomistaja Pasi Nurmisen vaikutus on tiettävästi ulottunut myös pelaajiin. Pelicansia lähellä olevien lähteiden mukaan eräälle pelaajista on epäonnistuneen ottelun jälkeen valmennuksen ulkopuolelta ilmoitettu, että hänen pelinsä turkoosissa on pelattu. Mitä ilmeisimmin kyseessä oli seuran oma kasvatti ja pitkäaikainen maalivahti Jasper Patrikainen, joka päästi viisi maalia HIFK-vierasottelussa tammikuun alussa, eikä sen koommin pukenut ottelukokoonpanoon.

Pelicans on pelaajille kahden ääripään mahdollisuus. Pelicansissa vuonna 2015 tapahtuneiden suurten muutosten jälkeen Lahdesta on ponnistanut pelaajia uransa huipulle ja kirkkaampiin valoihin kiitettävällä tahdilla. Sisäpiirilähteiden mukaan joillekin pelaajille taas on kyllä osattu myös tehdä selväksi, että eivät olleet toivottuja ja tervetulleita. On nähty urallaan sivuraiteille ajautuneita tapauksia, jotka urheilutoimenjohtaja Laukkanen löysi muualta lupaavien peliesitysten perusteella, ja Nurminen sitten lyttäsi pukukopissa.

Tässä kohtaa on syytä tarkastella myös Janne Laukkasen roolia ja asemaa urheilutoimenjohtajana. Hän selkeästi osaa diplomatian ja on Nurmiselle kelpaava jees-mies, jonka näytöt varsinkin pelaajahankinnoista ovat kiistattomat. Supliikkimieheksi Laukkanen kuitenkin hapuilee viestinnässään ihmeellisen usein, mutta aivan kuin Pelicansin yleisen disinformaation linjan mukaisesti.

Joutuuko Laukkanen toistuvasti asettelemaan sanojaan, koska on näennäisesti vastuussa urheilutoimesta, mutta tulee kuitenkin jonkun muun ylikävelemäksi tiettyjen ratkaisujen kohdalla?

Pelicansin tämän kauden vaikeudet kylvettiin kenties jo kauan sitten. Pelicans on selkeästi valmis kohtelemaan pitkäaikaista luottomiestään Juhamatti Yli-Junnilaa todella härskillä tavalla. Oliko hän alun perinkään oikea vaihtoehto johtamaan ilmeisen arvokasta ja kahden finaalikevään marinoimaa joukkuetta? Myös koko valmennusryhmän osalta jää avoimia kysymyksiä. Päävalmentaja Yli-Junnilan sopimus julkaistiin viime toukokuun puolivälissä, ja apuvalmentaja Jussi Taipale nimettiin lähes heti perään.

Sen jälkeen kesti lähes kaksi kuukautta ennen kuin Tony Virta liitettiin ryhmään. Virta oli täydentävä lenkki, jota jouduttiin etsimään varmasti vähän turhan pitkään. Virran ja Laukkasen tiet ovat aiemmin kohdanneet HPK:ssa pariinkin otteeseen, mistä kontakti voi olla peräisin. Kaiken huomioon ottaen ei voi olla kovinkaan varma, saiko Yli-Junnila kasata sellaisen valmennusryhmän kuin halusi. Kehonkieli päävalmentajan ja irrallisen oloisen Virran välillä oli pitkin kautta vaihtoaitiossa kauniisti sanottuna etäinen.

Loppujen lopuksi on kuitenkin hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta muodostaa täyttä kuvaa siitä, kuinka Pelicansin valmennusryhmä suoriutui tehtävistään, ja minkä verran he ylipäätään pystyivät toimimaan Nurmisen ikeen alla. Kaikkia asianosaisia on syytä epäillä tämän kauden fiaskosta, mutta siinä missä valmentaminen on joukkueen johtamista, on seuran johtaminen valmentamisen johtamista. Jos Yli-Junnila ja hänen ryhmänsä ei väitetysti ollut tehtäviensä tasalla, niin kenen vika se lopulta on? Aivan, seuran sen johtajien, jotka heidät siihen paikkaan asettivat.

Vastuu on urheilutoimenjohtaja Janne Laukkasen, toimitusjohtaja Lauri Pöyhösen, hallituksen puheenjohtaja Tommi Kurkaan – ja pääomistaja Pasi Nurmisen. Niiden, jotka myötäilemällä Pelicansin kulttuurin hyväksyvät, ja hänen, joka sitä kulttuuria omaan maahansa viljelee.

Kenenkään epäonnistumista Pelicansissa on vaikeaa pitävästi arvioida, oli kyseessä sitten valmentaja, pelaaja tai toimistotyöntekijä. Niin laajalle Nurmisen valta, karisma, ”tuki” ja ”apu” säteilevät kaikkialla Pelicansin toiminnassa. Siitäkin huolimatta, että hänellä ei pääomistajuuden lisäksi edes ole virallista operatiivista roolia seurassa.

Hyvä johtaja palkkaa ympärilleen itseään viisaampia ammattilaisia, hellittää omaa otettaan ja antaa osaajille työrauhan. Nurmisen tyyli on erilainen, hajottava ja hallitseva. Sillä hän on ollut omakätisesti nostamassa Pelicansia Liigan pohjamudista ylös, mutta hän sen voi myös takaisin pohjaan painaa.

Aitio osallistuu lauantaina ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön Save Pond Hockey -turnauksessa. Nappaa sen kunniaksi Aition ja muiden Apu360-sisältöjen vuositilaus -50 % tarjoushintaan koodilla MEIDANKELI tästä linkistä.