Apu

Nykäsen bestman Kai Merilä kertoo Matin viimeisistä hetkistä

5

Matti Nykäsen pitkäaikaisin kumppani julkisuudessa ei ollut yksikään vaimoista vaan luottotoimittaja Kai Merilä, joka teki mäkisankarista juttuja vuosikymmenten ajan muun muassa Seiskaan. Nykänen oli Uuno Merilän Härski Hartikaiselle, kuten miehet toisiaan kutsuivat.
Kuvat Kai Merilän kotialbumi

Matti Nykänen menehtyi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 55-vuotiaana. Asiasta kertoi ensimmäisenä Seiska. Kuolinuutinen tuli Kai Merilälle sokkina.

– Aamulla kun avasin koneen, luulin ensin, että joku hakkeri on laittanut liikkeelle todella sairaan vitsin. En voinut käsittää, että uutinen oli totta.

Merilä oli välittömästi yhteydessä Matti Nykäsen leskeen Pia Nykäseen.

– Voimia toivottelimme puolin ja toisin. Lupasin mitä vain apua, mitä hän lähiviikkoina tai -päivinä tarvitsee. Kaveria ei jätetä!

– Minun tietojeni mukaan Matti oli perheensä kanssa pyykkäillyt kotona sunnuntai-iltana, kun hän oli alkanut tuntea olonsa tosi huonoksi. Hän oli lyyhistynyt ja puhunut sekavia, ja hänet oli viety nukkumaan. Yöllä hän oli sitten siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen sairauskohtaus. Oli kuitenkin onnellista, että se tapahtui kotona eikä esimerkiksi rilluttelureissulla pubissa tai yleisellä paikalla. Matin koti oli hänelle tosi rakas ja Pia teki hänelle hyvää, rauhoitti häntä. Siellä omakotitalossa hän alkoi seestymään – aika myöhään, mutta kuitenkin.

Matti Nykänen tiesi Pian arvon itsekin. Avun haastattelussa vuonna 2015 Matti Nykänen totesi, että Pia on hänen loppuelämänsä nainen.

– Se piti hyvin paikkansa. Tosin 2014 Joutsenossa sakastissa sanoin Matille, että tämä on nyt viimeinen kerta kun olen sun bestman, kolmas kerta toden sanoo. Matti kuiskasi minulle, että ”vaimot ne tulee ja menee, mutta bestman on ja pysyy.”

Kuoleman yllättävyydestä kertoo se, että vielä pari päivää aiemmin perjantaina Matti oli vetänyt viimeiseksi jääneen keikkansa.

"Ei Matti ikinä täysin päässyt irti alkoholista"

Nykänen ja Merilä olivat yhteydessä ihan viimeiseen asti.

– Someron ja Joutsenon välillä on välimatkaa eli emme jatkuvasti tavanneet, mutta juttelimme puhelimessa viikoittain. Vielä muutama päivä sitten jutskattiin musiikkiin liittyvästä kaverireissusta, joka meidän piti tehdä ensi kuussa. Tarkoitus oli käydä Kanarialla etelän lämmössä ja pari keikkaakin oli järjestetty. Kaveri lähtikin sitten vähän pidemmälle retkelle, ja vielä yksin. 30 vuotta ollaan tunnettu ja tarkoitus oli ottaa kitarat mukaan ja vähän verestellä vanhoja.

Nykänen olikin viimeiseen asti katse tulevaisuudessa.

– Oli! Matti oli silloinkin ihan selvin päin. Aina puhutaan alkoholista ja Matista, eikä hän siitä ikinä täysin irti päässyt. Välillä joi enemmän, välillä oli ilman. Hänellä oli diagnosoitu diabetes, mutta hän oli sinut lääkkeen kanssa ja otti piikin joka päivä kello 12. Meillä oli monenlaista suunnitelmaa keväälle, mietittiin musavideotakin.

– Matti oli tosi hauska tyyppi, haastava ystävä kuten minäkin. Olimme molemmat tällaisia puolihulluja ja kovapäisiä, periksiantamattomia, ja ystävyys oli haastavaa. Siinä oli niin hersyvää naurua kuin itkuakin, välillä tapeltiin jopa nyrkein tai painittiin, mutta aina sovittiin ja naurettiin päälle. Sen takia tämä ystävyys varmaan kesti kivisateetkin. Näihin ikävämpiin asioihin liittyi aina viina, ja minullekin se on maistunut, en ole pulmunen vaan yhtä lailla kipattiin.

"Urheilu-uran päättyminen jättää mustan aukon elämään"

Merilä ihaili Mattia jo pikkupoikana.

– Muistan, kun Matti hyppäsi ensimmäisiä nuorten maailmanmestaruuksia ja meillä pistettiin koko koulu siksi aikaa seis, ja kaikki mentiin auditorioon katsomaan ja hurraamaan. Ehkä koskettavin muisto oli kuitenkin kun kävimme Matin kanssa Itävallassa katsomassa hänen vanhoja hyppymäkiään. Oli kesä ja mäki toki suljettu, mutta talkkari tunnisti Matin ja päästi meidät hissillä ylös katselemaan. Matti kertoi siinä samalla, miten hän tässä vaiheessa hississä vielä tarkisti siteet ja kertaili muutenkin fiiliksiä. Kun pääsimme ylös, katsoin alas ja mietin, että tästä kun pamauttaa alas, niin täytyy olla jotain kivikovaa aivojen tilalla. Matti kertoi lentämisen fiiliksestä ja silmistä näki, että hän todella eli sitä hetkeä uudelleen. Melkein kuulin itsekin kisayleisön huudon!

– Urheilu-ura eletään niin täysillä, kuten Mattikin on tehnyt ja rikkonut paikkansa, että kun se loppui, olihan se täysi musta aukko elämään. Millä sen paikkaa? Matille toi vähän lohtua myöhemmin se, että hän osallistui veteraanien MM-kisoihin 47-vuotiaana ja tietenkin voitti.

Ikävämpi muisto Nykäsestä liittyy mäkikotkan vankilatuomioon.

– Matin joutuminen vankilaan oli kova paikka hänelle. Kävin joka viikonloppu katsomassa Mattia linnassa ja yritin antaa hirveästi tukea.

Matti sanoi 50-vuotiaana olevansa elämänsä puolessavälissä

Merilä – kuten valtaosa suomalaisista – yritti maanantaiaamuna vielä käsitellä yllättävää kuolinuutista.

– Kyllä todella vispaa päässä, Matin poismeno jättää ison loven. Hän oli iso persoona, kaikkien aikojen paras mäkihyppääjä ja kova jätkä urheilussa. Kaikilla suomalaisilla on joku muisto Matista, miten hän hyppäsi hernerokkasumusta ja teki Suomelle ja Suomen itsetunnolle isoja juttuja.

Nykäsellä oli itsellään vielä paljon suunnitelmia loppuelämänsä varalle.

– Muistan, kun Matti täytti 50 ja juhlimme sitä, hän sanoi: ”Nyt ollaan puolessavälissä, Kaitsu, kyllä minä sataan asti päräytän!”

Juttua muokattu 4.2.2019 kello 11:55: Lisätty Matti Nykäsen kuolinaika ja viite Seiskaan.

Julkaistu: 4.2.2019