Nuutisen ja HJK:n kuherruskuukausi ohi nopeasti – olisiko sittenkin parempi erota?
Helsingin Jalkapalloklubi koki nöyryytyksen Konferenssiliigan karsintojen ensimmäisen kierroksen ottelussaan Färsaarilla. Paikallinen Runavik löi HJK:n hurjin numeroin 4–0. Tulos paljastaa ehkä enemmän koko seuran tilasta kuin halutaan uskoa.
Helsingin Jalkapalloklubin 4-0-tappio Färsaarilla kuvastaa täydellisesti, mihin Suomen suurin jalkapalloseura on ajautunut. Kun Helmarit vei otsikoita, HJK hävisi häpeällisesti Konferenssiliigan avausottelussa Runavikille – esityksellä, joka sai jopa kokeneet jalkapallokatsojat hämmentymään. Vain Helmareiden synkeä loppuhetkien takaisku vei suuremman huomion tältä taaperrukselta.
Toukokuussa 33-vuotias Miika Nuutinen otti päävalmentajan tehtävät haltuun HJK:ssa, kun Toni Korkeakunnas sai lähteä vain viiden ottelun jälkeen. Alku lupasi hyvää – peli muuttui aktiivisemmaksi ja hyökkäävämmäksi. Mutta kuten huonossa avioliitossa yleensä, pinnan alla muhii epävarmuutta.
Vielä kesällä puhuttiin Nuutisen loppukauden sopimuksesta loogisena ratkaisuna. Nyt se kuulostaisi sarkastiselta.
Mutta onko tämä lopulta yllätys?
Kauteen lähdettiin 57-vuotiaalla Korkeakunnaksella, joka oli edelliskaudella alisuorittaja. Potkut tuli. Tilalle nostettiin apuvalmentaja, joka oli TPS:ssä kotimaan kenttien toisen suuren alisuorittajan päävalmentaja. Näin oli TPS:n suhteen, vaikka taustalla olisi sitten mitä syitä tahansa. Kaiken kruunaa palkkaus FC Lahdesta – videoanalyytikoksi tuli Edgar Reina seurasta, joka oli kolmas suuri alisuorittaja viime kaudella.
”Kun nämä ynnätään yhteen, on kysymys syytä toistaa: onko HJK:n alavire oikeasti mikään yllätys?”
Marraskuussa 2024 urheilujohtajana aloittanut Petri Vuorinen on epäonnistunut totaalisesti valmentajapalkkauksissa. Jos Nuutinen nyt vaihdettaisiin, olisi kyseessä neljäs valmentajavaihdos kahden kauden aikana. Toki Vuorisen kontolle voidaan laskea vain osa viime aikaisista tapahtumista. Esimerkiksi Korkeakunnaksen vaihtaminen Nuutiseen ja mahdollisen seuraajan löytäminen.
Joka tapauksessa ei hyvältä näytä. Tai ainakaan kovin päämäärätietoiselta.
Urheilukadun toimistolla lienee kuviteltu, että suurseurassa riittää, kun hankkii valmentajat ja taikaiskusta palaset loksahtavat kohdalleen. Ehkä joitain vuosia takaperin materiaalietu oli niin iso, että Töölössä juhlittiin heikommallakin pelillä. Mutta se ero on kurottu umpeen.
Klubilla ei Korkeakunnaksen potkujen hetkellä ollut selvästi kartoitettuna seuraajaa tai "varjolistaa". Tai jos oli, niin imu Suomen suurimpaan seuraan ei ole kummoinen tällä hetkellä.
Viime vuosina valmentajia on tullut ja mennyt. Voikin kysyä: löytyykö syyllinen pelkästään penkin päästä? Tuskin.
Ensisijaisesti pitäisi pyrkiä etsimään valmennustiimi, joka pystyy maksimoimaan joukkueen potentiaalin. Alisuorittajataustalla näin ei käy. Sen sijaan HJK jatkaa samaa kiertokulkua – ja vajotessaan yhä syvemmälle putoaa kauemmas siitä suurseura-asemasta, johon se on tottunut.
Kun systemaattinen epäonnistuminen jatkuu, on aika kyseenalaistaa koko toimintamalli.
Muuten HJK:n tie johtaa vain syvemmälle.
