Apu

Nuoruuden häpeä jätti jälkensä Eppu Nuotioon: "En Suomessa ui koskaan julkisella uimarannalla"

Nuoruuden häpeä jätti jälkensä Eppu Nuotioon: "En Suomessa ui koskaan julkisella uimarannalla"
Eppu Nuotio täyttää 60 vuotta. 1990-luvun laman kokemukset ajavat yhä eteenpäin 89 kirjaa julkaissutta kirjailijaa.
Julkaistu: 13.2.2022

Kulttuurin moniottelija Eppu Nuotio tunnetaan erityisesti tuotteliaana rikosromaanien ja lastenkirjojen kirjoittajana.

Täytät 13. helmikuuta 60 vuotta. Mikä on suhteesi ikääntymiseen?

Minulla ja miehelläni Kurrella on 23 vuoden ikäero. (Nuotio on naimisissa muusikko ja teatteriohjaaja Kurt Nuotion kanssa.) Kun aloimme seurustella 37 vuotta sitten, meni pitkän aikaa, että olin aina se joukon nuorin. Mielestäni on ­ihanaa, ettei kukaan ole pitkään aikaan kiinnittänyt huomiota ikäeroomme.

Kasvoihin ilmestyneitä ryppyjä pidän kunniamerkkeinä pitkästä iästä. Vuosien karttumisen huomaan myös siitä, etten taivu enää niin moneen asentoon kuin nuorempana. Lapsenlapsen kanssa kun pötköttelee lattialla, ei sieltä ponkaisekaan ihan noin vain pystyyn. Mutta ei sekään minua haittaa.

Olin nuorena niin onneton ja epävarma itsestäni, että olen ainoastaan tyytyväinen, että ne vuodet ovat jo kaukana.

"Nuo muistot tuntuvat yhä selkärangassani. Ne ovat kuin eteenpäin ajava piiska."

Virallinen etunimesi on Eija-Riitta. Miten sinusta tuli Eppu?

Yritin pikkutyttönä sanoa heppa, mutta sanoinkin eppa. Eero-isäni, joka oli oikea riimitykki, tarttui tuohon sanaan, ja alkoi kutsua minua Epaksi. Hepusta, repusta ja pepusta riimittely oli kuitenkin niin ­paljon helpompaa, että lempinimi vaihtui Epuksi. Yläasteella päätin, ettei kukaan muukaan kutsu minua enää Eija-Riitaksi.

Olin siinä mielessä poikatyttö, että olin koulukavereitani päätä pidempi ja pukeuduin aika poikamaisesti. Valokuvissakin minulla on päälläni housunretkut. Tietysti nimi johtaa välillä sekaannuksiin. Kouluvierailuilla lapset ovat monesti ihmeissään ja kysyvät: ”Mitä, oot sä nainen?”

Olet asunut 1980-luvun puolivälin jälkeen neljässätoista eri osoitteessa. Mikä saa aina lähtemään?

Luulen, että se johtuu miehestäni Kurresta. Hänellä on kaupungin nopein kaasujalka ja hän on muutoinkin hyvin ripeä liikkeissään. Aina seitsemän vuoden jälkeen hän alkaa kuopia maata ja sanoo, että johonkin pitäisi taas päästä. Olen luonteeltani sopeutuvainen ja olen vastannut, että sopii minulle. Muutama vuosi sitten Kurre sai sairauskohtauksen, ja muutimme Helsinkiin asuttuamme Berliinissä 10 vuotta. Nyt tuntuu, etten hirveästi haluaisi enää vaihtaa maisemaa. Ehkä sitä voisi kutsua mukavuudenhaluksi. Olen silti tyytyväinen, että olemme asuneet niin monessa paikassa. On päässyt näkemään niin monenlaisia ihmisiä ja kuulemaan lukemattomia tarinoita. Kirjailijana olen imenyt niitä itseeni sienen lailla.

"Menetimme vuonna 1992 koko omaisuutemme. Silloin päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja alkaa kirjailijaksi."

Olet julkaissut 89 kirjaa. Olet kirjoittanut käsikirjoituksia, musikaaleja, kuunnelmia, näytelmiä ja laulunsanoituksia. Mistä tuotteliaisuus kertoo?

Se kertoo siitä, että olen ahkera ja aikaansaava. Isoäitini olivat maalaistalojen emäntiä ja tekivät aina montaa työtä samaan aikaan. Koen jonkinlaista hengenheimolaisuutta ­heidän kanssaan. Pidän itseäni ennemminkin käsityöläisenä kuin taiteilijana.

Mutta kertoo työteliäisyys myös 1990-luvun lamasta. Menetimme vuonna 1992 koko omaisuutemme. Meillä oli kolme pientä lasta kotona, työtilaisuudet olivat kiven alla ja tulevaisuus vaikutti kaikin puolin epävarmalta. Silloin päätin toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja alkaa kirjailijaksi.

Ajattelin, että teen nyt kaikkeni, että pystyisin vielä jonakin päivänä elättämään itseni kirjoittamalla. Nuo muistot tuntuvat yhä selkärangassani. Ne ovat kuin eteenpäin ajava piiska.

Suurin syy kirjoittamisvimmalleni on se, että olen tarinankertoja ja tykkään työstäni hirveästi. Päässä muhii lukemattomia ideoita, jotka haluan saada elämäni aikana valmiiksI.

Lastenkulttuuri on ­tärkeä osa tuotantoasi. Miksi olet halunnut ­kirjoittaa lapsille?

Olen vaalinut aina lapsuuden ainutlaatuisuutta ja oman lapsuuteni hyviä päiviä. Kahdella vanhimmalla lapsellani on ikäeroa ainoastaan vuosi ja seitsemäntoista tuntia. Tiedän, että lapsiperhearki on ihanaa, mutta se voi olla myös todella kovaa, väsyttävää ja uuvuttavaa. Siksi ajattelen, että lastenkulttuurilla on merkitystä myös vanhemmille. Lukuhetki laadukkaan lastenkirjan tai teatteriesityksen parissa voi olla ihana hengähdystauko.

"Tiedän, että lapsiperhearki on ihanaa, mutta se voi olla myös todella kovaa, väsyttävää ja uuvuttavaa. Lukuhetki laadukkaan lastenkirjan tai teatteriesityksen parissa voi olla ihana hengähdystauko."

Miehesi Kurt Nuotio on kehunut sinua mahtavaksi ruoanlaittajaksi. Mikä on keittiöbravuurisi?

Tutustuessamme olin intohimoinen vegetaristi, ja sain houkuteltua myös Kurren syömään kasvisruokaa. Sitä ennen hän oli syönyt porsaanleikkeen, juonut runsaasti alkoholia ja kahvia ja polttanut kolme askia tupakkaa päivässä. Seurustelun aloitettuamme hän lopetti kaiken tuon. Sitten hän oli koko ajan täysin uupunut. Elimistö ei kestänyt niin äkkinäistä muutosta. Nykyisin tilanne on tasaantunut, ja myös minä syön paljon kalaa ja välillä lihaakin. Varsinaista ruokabravuuria minulla ei taida olla. Olen ennemminkin luova ruoanlaittaja. Katson, mitä jääkaapista löytyy ja yritän soveltaa. Tykkään hirveästi vietnamilaisista mauista: ­chilistä, inkivääristä ja sitruunaruohosta.

Kuvailet aviomiestäsi raikkaaksi kevättuuleksi. Millainen sääilmiö itse olet?

En ainakaan mikään puhuri tai rankkasade. Ehkäpä hyvin varhainen kesäaamu, kun ei ole vielä liian kuuma, muttei liian viileätäkään. Sellainen justiinsa sopiva.

"Ulkomailla uimaan meneminen ei ole minkäänlainen ongelma. Berliinissä uin ihan pokkana alastikin."

Kerro jokin salaisuutesi?

En mene koskaan uimaan julkiselle uimarannalle Suomessa. Tapa on jäänne vuosikymmenien takaa. Häpesin nuorempana niin paljon vartaloani. Viimeisestä kerrasta on ainakin neljäkymmentä vuotta aikaa. Ulkomailla uimaan meneminen ei ole silti minkäänlainen ongelma. Berliinissä uin ihan pokkana alastikin.

Eppu Nuotio

  • Syntynyt: 13. helmikuuta 1962 Iisalmessa.

  • Asuu: pääkaupunkiseudulla.

  • Perhe: aviomies Kurt Nuotio, perhepiiriissä viisi aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.

  • Ajankohtaista: rikosromaani Leinikkimekko (Gummerus).

4 kommenttia