Vanhempien tarjoama “apu” voi pahimmillaan olla karhunpalvelus itsenäistymisen kynnyksellä olevalle nuorelle
Muutto pois vanhempien hoivasta ensimmäiseen omaan asuntoon on monelle nuorelle suuri askel kohti aikuistumista. Se askel heidän olisi hyvä ottaa itse, kirjoittaa toimittaja Osmo Reima.
Etsin pari vuotta sitten asuntoa Tampereelta ja liityin Facebookissa ryhmiin, joissa tarjottiin ja etsittiin vuokra-asuntoja.
Ilmoituksia selatessani yllätyin. Kummallisen moni alkoi sanoilla “lapseni etsii vuokra-asuntoa".
Eikö omilleen muuttaessa olisi viimeistään aika itsenäistyä sen verran, että ottaa itse vastuun asunnon hakemisesta?
Taloussanomien jutussa Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja Sanna Hughes kertoo, että vuokranantajille vanhemman tekemä ilmoitus saattaa olla iso punainen lippu.
Ei mikään ihme. Itse en ainakaan luottaisi, että nuori on vastuullinen ja valmis asumaan yksin, jos ei edes tee ilmoitusta itse.
Suurta luottamusta ei myöskään herätä se, jos vanhempi vakuuttelee lapsensa olevan hyväkäytöksinen ja savuton. Vanhempien silmissä voi ollakin, vaikka oikeasti lapsi tupakoisi liesituulettimen alla ja juhlisi yöt läpeensä.
”Yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on valmistaa lapsi itsenäiseen elämään.”
Lapsen apuna saa ja kuuluukin olla. Vanhempi voi esimerkiksi lähteä mukaan asuntonäyttöihin ja tarjota näkökulmaa oikean asunnon valitsemiseen. Mutta missä menee raja avun ja holhoamisen välillä?
On tietenkin myös tilanteita, joissa vanhemman tekemä ilmoitus on perusteltu. Suurin osa asunnon etsijöistä on kuitenkin vähintään täysi-ikäisiä opintojen tai työn perässä muuttavia nuoria, jotka kykenisivät siihen helposti itsekin.
Pahimmassa tapauksessa fiksu ja hyväkäytöksinen nuori saattaa hankalassa asuntomarkkinatilanteessa jäädä ilman uutta kotia opiskelukaupungissaan. Vain siksi, että vanhemmat eivät halunneet antaa lapsen hoitaa asioita itse – tai vaatia häntä tekemään niin.
Yksi vanhemman tärkeimmistä tehtävistä on valmistaa lapsi itsenäiseen elämään. Se ei onnistu, ellei vastuuta siirretä vähitellen nuorelle itselleen. Loputtomiin kaikkea ei voi tehdä lapsen puolesta, etenkin jos hän muuttaa toiseen kaupunkiin. Eikä kuulukaan.
Vanhemman ei pidä raivata kaikkia esteitä pois tieltä, vaan antaa nuoren opetella kulkemaan itse. Viimeistään oman asunnon haku on hyvä paikka aloittaa.
