Siksakkia yhtä mäkeä alas ja seuraavaa ylös. Karun kukkulan laelta avautuu taas uusi, kulkijaa palkitseva maisema merelle. Edessä lainehtii Bristolin kanaalina tunnettu Atlantin valtameren iso lahti. Rantaviiva on kunnioitusta herättävän rouhea.
Lahden toisella puolella Walesissa katse löytää kanervaisia rinteitä, ja täällä lounaisessa Englannissa taustana on niittyjä ja viljelysmaita. Äänimaisemaa luovat Atlantin kohinan ohella linnut ja lähistöllä laiduntavat lampaat.
Exmoorin kansallispuisto sijaitsee Somersetin ja Devonin kreivikunnissa. Se on aktiivisen ihmisen retriitti, jossa kulkija voi tuntea itsensä yhtä aikaa sekä pieneksi että vahvaksi. Paikka ei ole Englannin kuuluisimpia vaelluskohteita, ja siksi se onkin rauhallinen löytö.
Rannikolla kulkee esimerkiksi vaeltajien suosiman South West Coast Path -reitin alkuosuus. Polku etenee pitkin rantaviivaa ja sen kukkuloita kylästä toiseen, Mineheadista Bossingtoniin, Porlockiin, Lynmouthiin, Combe Martiniin ja Ilfracombeen. Välissä on aina 15–20 kilometriä, jonka kulkeminen vie taukoineen viitisen tuntia.
Tällä rannikolla vuoroveden vaihtelu on Euroopan suurimpia. Rannat ovat laskuveden aikaan monin paikoin upeita kävelykohteita, ja tarkkasilmäinen voi esimerkiksi löytää kivikosta fossiileja. Rannoilla kulkijan on kuitenkin tiedettävä laskuveden aikataulu, sillä ylös rinteille pääsee vain harvoista kohdista.
Exmoorin sisämaa on hauskaa tilkkutäkkiä, joka on syntynyt tuhansien vuosien maanviljelyksestä. Kukkuloiden välien laaksot ovat aikoinaan olleet liian vaikeakulkuisia viljelymaiksi, ja viileän kostea ja hyvin puhdas ilmasto on luonut niihin olosuhteet kauniille vihreille maastoille. Puiden rungot ovat usein naavan, sammalen ja köynnöskasvien peitossa. Maisemat monine jokineen tuntuvat satuelokuvan näkymiltä, ja välillä on melkein vaikea uskoa olevansa Euroopassa.
Puistosta löytyy jopa tuhat kilometriä merkittyjä kävelyreittejä, jotka vievät rannikon ohella metsiin, jokivarsille sekä ylämaiden nummille. Metsäreitit tarjoavat epävakaisen sään aikana suojaisan patikointivaihtoehdon ja helteellä mukavaa viilennystä. Yksi hienoimmista reiteistä on jokivarsi Lynmouthista Watersmeetin putoukselle ja siitä ylöspäin kohti nummia.
Ylängöllä voi nauttia kauas horisonttiin jatkuvista niittymaisemista, juuri sellaisista tuulisista ja karunkauniista näkymistä, joista Englannin nummet ovat tulleet kuuluisiksi. Teitä ja laidunmaita reunustavat tuuheat ja tuulta pitävät pensasaidat, jotka ovat eläimille tärkeitä.
Aidat leikataan täällä niin, että pensaan keskiosasta tulee poikittain kulkeva puunrunko. Siksi kulkija näkee puurivistöjä, joiden juurakko tuntuu kasvavan maan pinnalla – kyseessä on luonnontilaan jätetty vanha aita.
Näissä Englannin nummimaisemissa vaeltaminen sopii erityisen hyvin niille, jotka eivät kaipaa lomillaan hellettä. Avoimilla tuulisilla kukkuloilla kulku tuntuu kovallakin paisteella miellyttävältä. Vaikka sää täällä on usein Britannian sateista mainetta parempi, ovat äkilliset säänvaihtelut kuitenkin tavallisia.
Ammuu!, patikoijaa tervehditään toisinaan. Monet polut kulkevat karjan avoimen tai aidatun laidunmaan läpi. Exmoorissa on omat lehmä- ja lammasrotunsa, ja täällä kasvatetaan myös pohjoisesta tuotuja karuihin oloihin tottuneita rotuja.
Villiponit ovat vastaantulijoista ihastuttavimpia. Exmoorinponit ovat Euroopan alkuperäisten villihevosten lähimpiä elossa olevia sukulaisia, ja ne näyttävät paljolti samalta kuin tuhansia vuosia sitten. Talvella pitkän turkin kasvattavat sitkeät eläimet ovat aidosti villejä – eivät siliteltäviä poneja.
Exmoorissa voi patikoida myös vaikkapa pienestä nähtävyydestä toiseen: kirkot, sillat, satamat, keskiaikaiset kylät, kivipaadet ja majakka ovat hyviä kiintopisteitä. Jotkin sillat, kuten Backhorse Bridge, rakennettiin aikoinaan ponin mentäviksi ja ovat siksi hyvin kapeita.
Nähtävyyksistä maineikkaimpia on Barlejoen karu Tarr Steps -kivisilta pronssikaudelta. Kylissä viehättävät olkikattoiset talot, joilla kullakin on nimi.
Erityisen söpö kylä on pieni Selworth. Ensi näkemällä se vaikuttaa keskiaikaiselta, mutta todellisuudessa sen rakentaminen alkoi 1820-luvulla ja siitä eteenpäin uuskeskiaikaiseen tyyliin, jonka on tarkoitus näyttää todellista vanhemmalta. Selworthin läheiset Alleford ja Bossington ovat niin ikään ihastuttavia ja oikeasti keskiajalta juontuvia kyliä.
Jos näissä maisemissa malttaa pysyä poissa kävelypoluilta, kansallispuistosta löytyy myös erilaisia aktiviteetteja kokeiltaviksi. On esimerkiksi maantie- ja maastopyöräilyä, ratsastusta, savikiekkoammuntaa, melontaa, riippuliitoa, surffausta ja vaikkapa kalastusretkiä.
Exmoor on monien Britannian luonnonpuistojen tapaan helppo kulkea, koska seudulla on runsaasti majoitus- ja ruokapaikkoja. Kylien välillä kulkee busseja, ja omat apunsa löytyvät vaikka siihenkin, jos haluaa varata jotakin etappia helpottavan autokyydin (moorrover.co.uk) tai rinkankuljetuksen (luggagetransfer.co.uk).
Patikoijalle parhaita asioita voi olla se, että saa usein nauttia luonnosta ja omasta ajatustensa virrasta rauhassa. Vasta illallisella kylän pubissa saattaa huomata, että reiteillä on ollut liikkeellä monia muitakin kulkijoita. Pubeissa pääsee tutustumaan myös lähialueilla tuotettuihin ale-oluisiin ja siidereihin – sekä Britanniankin mittapuussa hurmaavan ystävälliseen paikalliseen väkeen.
Näin sinne mennään Lontoon Paddingtonin asemalta menee juna Tauntoniin, josta kulkee bussi Mineheadiin. Se on alueen suurin kaupunki ja mainio tukikohta patikointilomalle. Lisätietoa: exmoor-nationalpark.gov.uk
Yövy täällä Majoitus on kesällä hyvä varata etukäteen. The Old Stables on tyylikäs b&b ihastuttavassa vanhassa tallirakennuksessa Mineheadissä (2 hh alkaen 125 e). The Lorna Doone Hotel (alkaen 80 e) idyllisessä Porlockissa on siisti perushotelli. The Captain’s House -b&b:n (alkaen 80 e) sijainti Lynmouthissa Lynjoella on upea. Three Acres Country House (alkaen 160 e) on sisämaan tukikohdaksi käyvän Dulvertonin pikkukaupungin hienostunut majatalo. Budjettimajoitusta löytyy hostelleista, kuten YHA Exfordista (2 hh alkaen 50 e).
