Tuulilasi

Nissan Leafilla Espoosta Raumalle – näppärää(kö)?

Nissan Leafilla Espoosta Raumalle – näppärää(kö)?

Sähköauto soveltuu pidemmällekin matkalle jo nykytekniikalla. Varsinkin jos tykkää kahvitauoista.
Teksti Vesa Linja-aho
Mainos

Sähköauto tuntuu kaikin puolin polttomoottoriautoa kätevämmältä vempeleeltä: reipas kiihtyvyys, halvat kilometrit, moottorimelun puuttuminen ja ympäristöystävällisyys. Mutta se toimintasäde! Esimerkiksi Nissan Leafilla ajaa nopeudesta ja olosuhteista riippuen 100-200 kilometrin matkan täydellä latauksella (ja paljon lyhyemmänkin, jos ajelee kunnon pakkasella talla pohjassa suljetulla radalla). 200 kilometriä taitaa sekin jäädä käytännön olosuhteissa haaveiksi.

Paljonko toimintasäde sitten häiritsee käytännössä? Selvitimme asiaa ajamalla Nissan Leafilla Espoosta Raumalle ja takaisin, ladaten auton kaksi kertaa matkan aikana: ensin Salossa Piihovin ABC:lla ja toisen kerran Raision ABC:lla (sekä tietysti perillä Raumalla).

Olin ladannut akut täyteen lämmitystolpasta aamuksi kotona Laaksolahdessa ja esilämmittänyt auton. Koukkasin matkaseuran mukaan Tapiolasta ja sitten moottoritielle kohti Turkua. Huomionarvoisaa on, että tämä kaupunkiajelu (jos nyt Espoota voi kaupungiksi kutsua) söi varauksesta jo reilut 10 prosenttia pois. Ajoin ensin 100 kilometrin tuntivauhtia, mutta kun mittariston toimintasädearvio putosi koko ajan uhkaavasti kohti navigaattorin kertomaa jäljellä olevaa matkaa, pudotin nopeudeksi 94 km/h. Tällä saikin sitten ajettua huolettomasti Saloon.

Tämä on muuten toimiva ajostrategia pikällä matkalla: ajetaan ensin rajoituksen mukaista nopeutta ja kantosädearvion laskiessa kohti navigaattorin lukemaa pudotetaan nopeutta asteittain kunnes lukemat lakkaavat lähestymästä toisiaan. Auto kun laskee kantosädearvion senhetkisen lähihistorian kulutuksen perusteella.

Kun akun varaus laski alle 17 prosenttiin, auto sytyttää keltaisen varoitusvalon. Salon ABC:n pihassa varausta oli jäljellä enää 6 prosenttia, 107 kilometrin matka kulutti tasan 80 % varausta. Varausmittari on muuten luotettava: 6 % todella tarkoittaa kuutta prosenttia, eli sillä olisi ajellut vielä se noin 10 kilometriä. Kännyköistä tuttua ilmiötä, jossa vehje sammuu yhtäkkiä esimerkiksi 12 prosentin kohdalla, en ole havainnut.

Pikalaturi tökättiin kiinni (0,20 €/minuutti kännykkälaskulla) ja siirryimme vessan kautta kahville. Kahvireissun jälkeen paukkuja oli riittävästi Raisioon pääsemistä varten (6 % -> 67 %, 14,5 kWh ladattu 21 minuutissa). Tämän välin saikin sitten ajaa kuin polttomoottoriautolla, varausta oli 62 kilometrin matkaa varten enemmän kuin tarpeeksi.

Raision ABC:llä oli jo nälkä. Söimme pihvit ja siinä ajassa akku latautuikin jo 90 prosentin paremmalle puolelle:

Akku täyttyi ripeämmin kuin mihin olin tottunut: tämä johtuu siitä, että moottoritieajelu ja edellinen pikalataus oli lämmittänyt akkua niin paljon, että sen sisäinen resistanssi oli pienempi kuin vaikkapa autolla, jolla on ajettu muutama kymmenen kilometriä nollakelillä. Normaalisti puolessa tunnissa on päästy korkeintaan 70-80 prosentin tienoille.

Tästä saikin sitten ajella huoletta Raumalle loput 82 kilometriä, jossa auto ladattiin taas ABC:llä, jossa oli tällä kertaa Virtapisteen ilmainen pikalaturi (Raisiossa ja Salossa oli Fortumin maksulliset). Taas lämmin akku latautui nopeasti: 21 minuutin kahvittelun jälkeen varausta oli 87 prosenttia, mikä riittäisi komeasti paluumatkan aloittamiseen. Veimme kuitenkin auton paikallisen sähköyhtiön pihaan hidaslataukseen, jossa akut latautuivat täyteen kyläilymme aikana.

Paluumatkalla totesimme, että vatsa ei kestä enää toista ABC-ateriaa, joten ajoimme Raumalta Turun linja-autoasemalle, jossa on Virtapisteen pikalaturi. Auto sinne ja kunnon ravintolaan:

45 minuutin latauksen jälkeen tuli tekstiviesti päättyneestä latauksesta. Akku oli kiivennyt 97 prosenttiin. Automaattikatkaisu on muuten hyvä juttu: kun söimme rauhassa, niin seuraava sähköautoilija olisi voinut irrottaa johdon ja ladata oman autonsa. Toisin sanoen ruokailu tapahtui hyvällä omallatunnolla ilman pelkoa siitä, että viemme jonkun toisen latausmahdollisuuden.

Turusta matka jatkui reipasta moottoritievauhtia Saloon, jossa auto pikaladattiin 20 minuutissa 89 prosenttiin ja kotimatka jatkui 110 km/h nopeudella. Veikkolan kohdalla vauhti pudotettiin vajaaseen sataseen, että varmasti päästään Tapiolan ABC:lle asti.

Yhteenvetona voi todeta, että jos kyse on kiireettömästä huvireissusta, ei ole mikään ongelma pysähtyä pari kertaa matkan aikana vessa- ja kahvitauolle. Menomatka kesti tasan neljä tuntia, kun sen ajaa polttomootoriautolla ilman taukoja kolmeen tuntiin. Yhden tauon pidän mielelläni sen polttomoottoriautonkin kanssa, eli käytännössä sähköautoilu "varasti aikaa" vain 30-40 minuuttia). Yllätyin positiivisesti. Itse asiassa laturin kiinni tökkääminen ja kahville siirtymimen on paljon miellyttävämpi kokemus kuin bensapistoolin puristaminen minuuttitolkulla samalla huuruja hengitellen ja sormet palellen. Eli otsikon kysymykseen: kyllä, näppärää oli. Jos on tulipalokiire, polttomoottoriauto on edelleen ykkösvaihtoehto, ellei sitten halua investoida vähän kalliimpaan ja isoakkuisempaan menopeliin eli Teslaan. Semmoistakin testataan blogissa pian, stay tuned!

Julkaistu: 6.5.2015