Nina Mikkonen oli jo lapsena huomautusten kohde: ”Jouduin taloyhtiön saunassa kahden aikuisen naisen arvioitavaksi”
Yrittäjä ja somevaikuttaja Nina Mikkonen sanoo, että on usein luullut itsestään liikoja ja tulen jatkossakin luulemaan. Mutta suhdetta omaan kehoonsa hän ei ole saanut terveeksi.
Viimeksi rakastuin keväällä aloittamaani doulakurssiin. Anti, vetäjät ja kurssikaverini muodostavat yhdessä rakkaudellisen, lämpimän ja kannattelevan ilmapiirin. Miten onnekas olenkaan, että osuin juuri sille kurssille.
Lapsuuteni sitkein haave oli tulla kampaajaksi, päästä tekemään hienoja juhlakampauksia ja näkemään maailmaa. Minusta tuli kampaajamestari. Toimin ammatissani 17 vuoden ajan, ja asiakkainani kävi ihmisiä misseistä ministeriin ja taitelijoista taviksiin. Sain kouluttautua ulkomailla ja nähdä suuria lavoja ja loistoa, jollaisesta lapsena haaveilin.
Viimeksi nauroin makeasti, kun olin ystäväni Meiju Suvaksen kanssa ensi-illassa katsomassa farssikomedia Tuplakuplaa. Hulvattoman hauska teksti ja loistavat roolisuoritukset saivat nauruhermomme repeämään totaalisesti. Siinä vatsalihaksetkin saivat hyvän treenin.
Ystäväni ihmettelevät rajoittuneisuuttani, kun en halua mennä uimahalliin tai saunomaan yhdessä. Vaikka minun pitäisi olla ikäni puolesta sinut itseni kanssa, en ole pystynyt hyväksymään raskauksien jättämiä muutoksia kehossani. Olen alasti kuin pystyyn nostettu sammakko, pelkkä ajatuskin muiden eteen nakuna menemisestä puistattaa. Kehonegatiivisuuteni juontaa esiteinivuosille. Jouduin taloyhtiön saunassa kahden aikuisen naisen arvioitavaksi. He lausuivat mielipiteensä minusta ja kehostani kaikkien kuullen. Meidän aikuisten kannattaisi harkita tarkoin, mitä sanomme herkässä kehitysvaiheessa oleville.
Sukurasitteeni on lyhyt pinna. Kestän isot asiat, mutta pienistä kilahdan. Olen perinyt veljeni kanssa tämän vähemmän viehättävän ominaisuuden äitimme suvusta.
Hermoni menevät, kun edessäni ajava autoilija ajaa reilua alinopeutta. Jos ihmisellä ei ole niin väliä, milloin on perillä, niin onko pakko liikkua omalla autolla?
Ennen oli paremmin ainakin vanhempien ihmisten kunnioitus. Nykyään kuulee surullisen paljon tarinoita siitä, miten jo alakouluikäiset häpeilemättä haistattelevat ja huorittelevat aikuisia, jotka huomauttavat heille huonosta käytöksestä.
Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun se aiheuttaa polarisaatiota, joka on uhka yhteiskuntajärjestelmälle ja ihmisyydelle. Asioista on voitava puhua, äänekkäästikin ja erimielisinä, mutta konsensus ei saa olla kirosana.
Luulin itsestäni liikoja, kun... olen usein luullut itsestäni liikoja ja tulen myös luulemaan. Se on elinehto. Olen saanut elämäni varrella tehdä, nähdä ja kokea asioita, joita ei itseään vähättelemällä olisi tullut eteen. Jos luulee itsestään liian vähän, ei saavuta mitään.
Yrityksistäni huolimatta en ole oppinut tietotekniseksi neroksi. Hiki helmeilee otsallani välittömästi, kun joudun pyytämään nuorisolaiselta apua, ja hän alkaa puhua atk-asioista termein ja sanakääntein kuin kuvitellen minun jo olevan inessä tässä skenessä. Minulla on kaiken lisäksi vaikea lukihäiriö, se vaikuttaa luetun ja kuullun ymmärtämiseen.
