Nimekäs floppi vai maineensa veroinen maalitykki? Nämä ovat Teemu Pukin pelilliset näkymät tulevan kauden Veikkausliigassa
Suomifutiksen seuraajat odottavat kaikkien aikojen Huuhkaja-maalintekijältä paljon. Onko se perusteltua? Teemu Pukki tulee olemaan yksilönä ison suurennuslasin alla, mutta kaikkein tärkeintä on arvioida kärkipelaajan toimintaa suhteessa HJK:n pelitapaan.
Teemu Pukin paluu Suomeen on ollut Veikkausliigan siirtotalven merkittävin uutinen. Miesten A-maajoukkueen kaikkien aikojen maalintekijästä odotetaan sekä HJK:n hakeman kurssin käännöksen ykköshevosta että koko liigan vetovoimaisinta, katsomot ympäri Suomea täyteen vetävää keulakuvaa.
CV ei kuitenkaan merkitse yhtään mitään, mikäli peli ei kulje. Veikkausliigan historiasta löytyy esimerkkejä sekä kovan tason paluumuuttajista, jotka ovat olleet odotusten arvoisia että pelaajista, jotka ovatkin näyttäneet aivan tavallisilta kuolevaisilta, eivätkä ole välttämättä tuoneet lainkaan lisäarvoa liigaan. Lähikuukaudet näyttävät, kumpaa päätä lähemmäs Teemu Pukin uran seuraava luku asettuu. Ennusmerkit vastaukselle ovat kuitenkin hyvin selvät.
Kun kovan CV:n pelaajien menestymistä Veikkausliigassa ennustetaan ja arvioidaan, pyörii keskustelu turhan paljon pelaajan ominaisuuksien ympärillä. Hieman kärjistetysti, pelaaja nähdään Playstation-pelistä tuttuna numeroarvojen summana, joita käyttämällä voi sitten laskea tulevan kauden dominoinnin tason. 22 pelaajan pallopelissä totuus on kuitenkin kaukana tästä. Jos aivan rapakunnossa Suomeen saapuneita tähtihankintoja ei lasketa mukaan, yhdistää kaikkia odotuksiinsa nähden flopanneita yksi asia: pelaajaprofiilin sopimattomuus joukkueen pelin periaatteisiin, ja siitä väistämättä seurannut vääränlainen rooli.
Pelaaja itse ei ole tällaisissa tapauksissa muuttunut muutamassa kuukaudessa huonommaksi. Vaikka pelaaja saapuisi Veikkausliigaan huomattavasti kovemmasta sarjasta, riittää pelkkä yksilötaito harvoin dominointiin, mikäli kollektiivi ei sitä tue.
Myös Teemu Pukin arvoa HJK:lle tulee siis ensisijaisesti tarkastella siitä näkökulmasta, miten Pukin pelaajaprofiili joukkueen pelitapaan sopii, ja kääntäen, kuinka joukkueen valmennus näyttäisi Pukkia roolittavan.
Tehdään siis niin.
Aloitetaan ensin yksinkertaisista, helposti nähtävistä faktoista. Tätä kirjoittaessa, helmikuun lopulla, on Pukki esiintynyt HJK-paidassa kolmessa Liigacup-ottelussa, jokaisessa avauksessa. Peliaikaa debyytissä Hakaa vastaan tuli 62, ja IFK Mariehamnia ja KTP:ta vastaan 74 minuuttia per ottelu.
Kahdessa ensimmäisessä ottelussaan Pukki jäi maaleitta, mutta kotiinpaluussaan Kotkaan mies osui kahdesti, kerran rangaistuspisteeltä ja kerran pelitilanteesta. Maalimäärän tuijottaminen kolmen ottelun jälkeen ei ole kovinkaan oleellista, mutta pari isomman volyymin tilastoa antavat lisäinfoa.
Vaikka Pukki on pelannut vähemmän liigacup-otteluita kuin monet hyökkääjäkollegoistaan, on hänellä jo nyt kaikista liigacupin pelaajista eniten laukauksia, 12. Ero tilastokakkoseen on luonnollisesti vielä suurempi, kun katsotaan laukauksia 90 peliminuuttia kohden. Pukin lukema on 5,14 laukausta per 90 peliminuuttia tilastokakkosen vastaavan lukeman ollessa 3,73.
Myös toinen kärkipelaajalle oleellinen mittari, kosketukset vastustajan boksissa, näyttää Pukin kannalta hyvältä. Summana mitaten niitä on Pukilla jo 21, kaikista liigacupin pelaajista kolmanneksi eniten. 90 peliminuuttia kohti Pukki on tilastossa kakkosena seurakaveri Santeri Hostikan jälkeen. Maaliodottamaa Pukki keräsi Hakaa vastaan 0,44, IFK:ta vastaan 0,21 ja Kotkassa pelitilanteista 0,60 (rangaistuspotkut mukaan lukien 2,12). Yksi vastaan yksi -ohitusyritysten rivi liigacupissa puolestaan on viisi, kaksi ja viisi.
Otoskoko kolmesta vajaasta ottelusta on tilastolliseen analyysiin luonnollisestikin auttamattoman pieni. Pukin HJK-startin näkymiin pääsee kuitenkin hyvin käsiksi, kun pelaamista tarkastelee videoanalyysin kautta. Yhteydet hyviin tilastolukemiin ovat sitäkin kautta tarkasteltuna erittäin selkeät – ja Pukin kaudelle hyvin lupaavat.
”Sen, minkä Pukki on nopeudessa viime vuosina menettänyt, on hän kompensoinut liikkeidensä ajoitustaidossa.”
Jokainen satunnaisempikin jalkapallon seuraaja tietää Pukin suurimman vahvuuden, juoksemisen isoihin tiloihin. Kuten koko pelaajatarkastelun ilmiössä, tässäkin joukkuekonteksti ratkaisee. Pukin kolmesta liigacup-ottelusta oikeastaan vain ensimmäinen, Haka-kohtaaminen antoi selustajuoksuihin mahdollisuuksia IFK:n ja KTP:n puolustaessa hyvin syvällä. Silti, jo Haka-ottelu näytti, että Veikkausliigan historiassa ei ole montaa yhtä taitavaa selustajuoksijaa nähty.
Pukin räjähtävyys ja suora juoksunopeus eivät varmasti ole pelituntuman puutteen – ja lähestyvän 35-vuoden rajapyykin – vuoksi huipussaan, mutta etenkin Haka-ottelun avausjakso oli tässä leipälajissa vakuuttavaa katsottavaa. Pukki teki 45 minuuttiin 11 täysvauhtista juoksua vastustajan puolustuslinjan taakse. Yksitoista. Näistä viidessä pallo myös pyrittiin hänelle pelaamaan. Kyse ei ole osaamisesta, jonka kuka tahansa oppii hetkessä. Pukin vuosien varrella karttunut taito tehdä kaariliike puolustuslinjasta valitun uhrin viereen tai taakse on todella korkeatasoinen.
Näillä liikkeillä Pukki luo itse sekä syöttö- että vastaanottokulmista otollisemmat. Se mahdollistaa murtavat syötöt myös keskikaistalta keski- tai välikaistoille, koska paremman syöttöyhteyden mahdollistava diagonaalikulma syntyy Pukin kaariliikkeen ansiosta. Toki HJK on hakenut Pukkia myös pelaamalla pallon laitakaistalle laitapuolustajan tai laitahyökkääjän jalkaan, ja selustaan pelattava syöttö on lähtenyt sieltä.
Myös Pukin kaariliikkeiden ajoitus on järjestään kohdillaan; ensin tapahtuu hidasvauhtisempi liikkuminen – vaaniminen – diagonaalisuuntaisesti useimmiten kohti leveyttä ja syöttäjän saadessa jalan auki Pukin liike jatkuu, mutta samalla vaihtuu täysvauhtiseksi kohti isompaa tilaa. Sen, minkä Pukki on nopeudessa viime vuosina menettänyt, on hän kompensoinut liikkeidensä ajoitustaidossa.
Korkeatasoisista pallottomista aloitteista on kuitenkin kovin vähän iloa, mikäli tarjoilu niihin ei pelaa. Toistaiseksi tästä ei ole ollut pelkoa. Pukin suurimman vahvuuden hyödyntämisen kannalta lupaava havainto HJK:n liigacup-otteluista on ollut joukkueen selkeä pyrkimys nostaa selustavolyymiä monen eri pelaajan voimin. Nähty periaate on ollut aivan kuten Mika Lehkosuon Pikkuhuuhkajissa: taakse, taakse, ja vielä kerran taakse. Ero viime kauden HJK:n sormi suussa pallon kanssa pyörimiseen on ollut merkittävä.
Pukkia on pyritty ruokkimaan tiloihin myös kauempaa, niin kutosalueelle mielellään putoavan Lucas Lingmanin kuin topparin tontiltaan vasuritoimituksia tarjoilevan Daniel O’Shaughnessyn jaloista.
HJK:n puolustaessa syvemmällä on Pukilla ollut melko vähätöinen rooli, lupa jäädä selvästi ylemmäs odottelemaan ja korkeintaan ohjailla vastustajan kierrättämistä ja pyrkiä peittämään syöttöjä kutosalueelle. Tämäkin vaikuttaisi Pukin hyökkäyspään vahvuuksien maksimoimisen suhteen järkivalinnalta, sillä HJK:n voittaessa pallon, on Pukki ollut ensisijainen kohde selustaan.
Vielä on tosin liian aikaista sanoa, kuinka paljon Pukin puolustusvaiheen energiansäästötilasta johtuu valmennuksen tietoisesta roolituksesta ja kuinka paljon hyökkääjän itsensä tekemistä valinnoista. Vaikka puoleen kenttään jääminen tarjoaakin paremman tilanteenvaihtouhkan, ei ainakaan Veikkausliigan muita kärkijoukkueita vastaan sellaiseen ole välttämättä puolustuspelin näkökulmasta varaa.
Se voidaan kuitenkin sanoa jo nyt, että jokaisessa ottelussa, jossa HJK:ta vastaan nähdään selustaan tilaa jättävä vastustaja, voi olla varma, että sinne on pyrkimässä Teemu Pukki. Jatkuvasti.
”Pukki tulee saamaan valtavan määrän maalipaikkoja korkean odottaman alueilta – sen verran lupaavalta HJK:n laitamurtautumiset ovat näyttäneet.”
Liittyen osittain Pukin hanakkaan pyrkimiseen selustaan, on hänen roolinsa liigacupissa ollut hyvin keskustapainotteinen. Laitakaistoilla Pukkia ei aivan muutamia tilannekohtaisia rotaatioita lukuun ottamatta ole nähty. Pääosin rotaatioista ovat vastanneet muut pelaajat, etenkin laitapuolustaja-kymppi-laitahyökkääjä -kolmikko. Pukin selkeänä roolina on ollut pysyä topparien välissä keskikaistalla. Pukki ei olekaan osallistunut kovinkaan isoilla kosketusmäärillä pelinrakenteluvaiheeseen, mistä kertovat myös liigacupin ottelukohtaiset, 10-20 välillä pyörineet syöttöjen kokonaismäärät.
Sentraalisuus lupaa kuitenkin hyvää Pukin omille maalimäärille. Välillä näkee kovan statuksen kärkipelaajia, jotka haluavat mennä itse ratkaisemaan ottelua joka paikkaan – usein joukkueen kannalta epäedullisesti sivurajoille tai jopa topparien syliin. Pukin liikkuminen on vaikuttanut nöyrältä, joukkue ensin -ajatusta korostavalta. Pallo ei ime häntä tilanteissa, joissa se ei ole järkevää.
Etenkin HJK:n oikea laita on ollut liigacupissa vahva jatkuvasti viimeistä linjaa haastavan Miska Ylitolvan johdolla, mikä on tuottanut lukuisia murtautumisia boksin reunoille. Pukki on malttanut pysyä keskellä ja murtautumisen tapahduttua tehnyt joko etualuejuoksun tai peruuttanut muutaman askeleen cutback-alueelle, boksin keskelle noin 7-11 metriin maalista.
Toistaiseksi näistä positioista lähteneet maalintekoyrityksen ovat sinkoilleet päätyrajasta yli tai kilpistyneet blokkeihin, mutta tällä sijoittumisella Pukki tulee saamaan valtavan määrän maalipaikkoja korkean odottaman alueilta – sen verran lupaavalta HJK:n laitamurtautumiset ovat näyttäneet.
Lisäksi, Pukin liikkumissäteen maltillisuus tehnee hyvää myös miehen energiavarastoille, kun hän voi pysytellä keskikaistalla tehden sieltä aina oikeilla hetkillä täysvauhtisia juoksuja.
Myöskään Pukin suurinta epämukavuusaluetta ei ole vaikea tunnistaa. Tiivistä, matalaa blokkia vastaan tilaa tavaramerkkijuoksuille ei ole. Pukki on ilman muuta kehittynyt myös tällaisessa pelin kuvassa, mutta on se edelleen paras tapa pyrkiä pysäyttämään hänet. Tämä on nähty jo liigacupissakin, kun etenkin IFK Mariehamnia vastaan Pukki oli pienessä roolissa, vaikka HJK:n tasoero saarelaisiin olikin valtava.
Pukkia kuitenkin pystyy hyödyntämään myös tällaisissa otteluissa, mikä onkin HJK:n kannalta kenties se oleellisin kysymys. Matalalla puolustavia vastustajia kun tulee kauden aikana riittämään. IFK:ta ja KTP:ta vastaan Pukki pysyi matalaakin blokkia vastaan suurimman osan ajasta keski- ja välikaistoilla, jonne hänelle myös pelattiin palloa paljon.
Vaikka tilaa selustassa ei ole, ja suurin vahvuus on eliminoitu, on Pukin taito toimia ahtaissa väleissä boksin reunoilla ainakin Veikkausliiga-kontekstissa korkealaatuinen. Laukaus lähtee lyhyellä latauksella myös hieman boksin ulkopuoleltakin ja tulevalla kaudella nähdään varmasti lukuisia tilanteita, joissa Pukki kääntyy vastustajan puolustuslinjan edessä ja laukoo 17-18 metristä.
Myös lähemmäs maalia Pukki tulee sijoittumisensa ansiosta pääsemään paljon ja esimerkki tästä nähtiin jo KTP-ottelussa. Pukki otti pallon haltuun pienessä tilassa boksissa, kääntyi ja viimeisteli lyhyellä latauksella maalivahdin jalan vierestä tolpan juureen uponneella laukauksella HJK-uransa ensimmäisen pelitilannemaalinsa.
Toisaalta, liigacupissa on Pukilta ehditty jo nähdä myös lukuisia suorituksia, joissa muutaman vuoden takainen Pukki olisi nautiskellut pallon tolpan juureen nyt nähdyn tuhnuilun sijaan. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tehokkaasti Pukki tulee viimeistelemään, sillä hyökkääjälle elintärkeän positiivisen kierteen ajoista on Pukilla jo aikaa.
Onko Pukki niin kovissa liemissä keitetty, ettei hetkahda, jos vaikka pari-kolme avauskierrosta menisivät ilman maaleja? Aika näyttää. Itse uskon, että pitkällä aikavälillä maalijyvä kyllä löytyy.
”Veikkausliigan maalikuninkuusennätys on 23 maalia. Jos Pukki pysyy terveenä, tulee hänen pystyä vähintään uhkaamaan sitä.”
HJK:n usein kohtaamassa matalan blokin murtamisessa erittäin oleellinen kollektiivinen aspekti on myös Pukin yhteistyö muiden yläaluepelaajien kanssa. HJK tekee puolustamisen vastustajilleen sitä helpommaksi, mitä vähemmän Pukki-uhkaa se onnistuu realisoimaan muiden pelaajiensa tehoilla. Matalaakin blokkia vastaan Pukki on jatkuvasti viimeisessä linjassa pieniä, muutaman metrin aloitteita tekemässä. Jos HJK onnistuu luomaan näihin tilanteisiin toimivat yhteistyön mallit, voi sen hyökkäämistä olla hyvin vaikea pysäyttää.
Pukki tarjoaa ovelasti ilman palloa liikkuvana, epäitsekkäänä pelaajana HJK:lle aivan uudenlaisen mahdollisuuden tilojen aukeamiseen hyökkäyskolmanneksella.
Yksi esimerkki nähtiin jo Talin IFK Mariehamn-ottelussa, kun Pukin uhka vei puolustajien täyden huomion ja Georgios Kanellopoulos juoksi syvältä keskikentältä läpi maalintekoon. Saman kaksikon yhteispeli toimi myös Kotkassa Pukin imiessä pallon kanssa topparit itseensä kääntäen pallon kreikkalaiselle, jota rikottiin rangaistuspotkun arvoisesti.
Myös Pukin selustajuoksujen luomat tilat kymppialueelle HJK:n täytyy pystyä hyödyntämään maksimaalisesti ja liigacup-ottelut ovat näyttäneet, että selvä pyrkimys siihen on. Laitapuolustajien tykittäessä hyökkämään laitakaistoja pitkin ovat HJK:n laitahyökkääjät usein sisässä, ja he ovat tämän johdosta otollisimpia pelaajia vastaanottamaan syöttöjä Pukin liikkeiden ansiosta aukeavalle kymppialueelle. Lingmanin ja Alex Ringin pelatessa kentällä yhtä aikaa, päässee edellä mainittu nousemaan useammin kymppialueelle syntyneisiin tiloihin.
HJK:n hyökkäyspelaamisessa on siis useita asioita, jotka tukevat Pukin vahvuuksia – ja toisinpäin. Huuhkaja-legenda on edelleen riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa ja tulee saamaan paljon palloja parhaille maalintekoalueille. Nämä ovat keitoksen ainekset. Mikäli Pukki ei lunasta odotuksia, voi hyvin olla, ettei heikon roolittamisen taakse voi asiassa mennä.
Veikkausliigan maalikuninkuusennätys on 23 maalia. Jos Pukki pysyy terveenä, tulee hänen pystyä vähintään uhkaamaan sitä. Kaikki muu kertoisi karua kieltään joko Pukin itsensä tai HJK:n hyökkäyspelaamisen epäonnistumisesta.
Kun CV:ssä lukee A-maajoukkueen kaikkien aikojen maalintekijä ja kahdesti Valioliigassa kymmenen maalin kausittaisen rajan rikkonut pelaaja, ovat odotukset Veikkausliiga-ympäristössä valtavat. Tähän kun yhdistää pelaajan profiilia tukevan joukkuetason toiminnan, suurenevat ne entisestään. Teemu Pukin Suomeen paluun suhteen ei ole mitään syitä pitää matalaa profiilia.
