Miksi Niinistöä toivotaan työmarkkinakriisin ratkaisijaksi, vaikka minäkin olen tehnyt töitä?
Niinistön varjo häiritsee lenkkiäni, varjo juoksee jokaisessa mutkassa ohi, Munkkiniemen herra harmittelee.
1.3. En voinut olla ainoa, jolle tasavallan presidentin virkaanastujaisistani tuli mieleen Ticon hautajaiset. Odotin seremonioiden keskelle piristävää jekkua, uintia kolera-altaassa tai pikajuoksua Niinistön kanssa läheisen Allas Sea Pooliin sporttisiin yllätysbileisiin. Turhaan.
2.3. Löysin netistä sanan ”privabileet”, joista kerroin kaikille. Hurjat bileet! Kestivät liki kaksi tuntia, aamulla yritin hetken olla ihminen, josta tuntuisi, ettei tänään jaksa edes urheilla, en onnistunut.
3.3. Vierastalon eli ”Torpan” vessan seinään kirjoitettu ”Kokoomus rulex!”. Paheksun kielivirhettä, en vessan sottaamista, sillä Suomi on täynnä kelpo siivoojia, joiden tekemää työtä arvostan.
4.3. Jaahas. Kovin hiljaista. Tätäkö tämä nyt on.
”Niinistö lähettänyt paketin, jonka sisällä on lämmin takki. Miksi naljailla, kun voisi kannustaa?”
6.3. Kansallisoopperassa Sohvi Oksasen näytelmän ensi-ilta. Olen kuulemma kirjoittanut oikein esseenkin tästä Sohvista, mutta mistähän tämäkin näytelmä kertoi? No, pääasia, että Suomella on kulttuuripresidentti, joka harrastaa villejä tempauksia.
7.3. This is more like it! Naton harjoituksissa Pohjois-Norjassa! On symbolisesti merkittävää, että olen täällä. Kun pyysin ylleni takkia, koska tuli vilu, tarkoitin tietenkin, että ei minulla ole kylmä, mutta Venäjän naapurissa on symbolisesti kylmä. Sitä ei ymmärretty, itsekin vasta kaksi tuntia myöhemmin.
8.3. Niinistö lähettänyt paketin, jonka sisällä on lämmin takki. Miksi naljailla, kun voisi kannustaa?
10.3. TYLSÄÄ! Tätäkö presidenttiys on? Älykellonikin välittää minusta enemmän.
”Niinistön varjo häiritsee lenkkiäni, varjo juoksee jokaisessa mutkassa ohi.”
11.3. Minulla on lakkoihin vahva näkemys, jota en kerro, koska en tiedä, mikä näkemykseni on. Siitä ”manumaisen” intresantti hiljaisuuteni.
15.3. Niinistön varjo häiritsee lenkkiäni, varjo juoksee jokaisessa mutkassa ohi. Nyt Niinistöä toivotaan työmarkkinakriisin ratkaisijaksi, vaikka minäkin olen tehnyt töitä ja tiedän, kuinka hankalaa on mahduttaa sportti työpäivään.
19.3. Tiimi koko päivän brainstorming-hommeleissa. Minulle pitäisi keksiä vetävä slogan ja henkevä aforismi. Koivisto varasti itselleen ”Kyllä se siitä”, mutta keksimme paremman: ”Kyllä tämä tästä”. Tiimillä voittoisa olo.
20.3. Media täynnä ”Niinistön uutta EU-tehtävää”. Eikö se vain voisi pestä niitä sukkiaan ja ihmetellä, mihin yksi taas katosi?
21.3. Haluaisin puhua, kertoa näkemyksiäni, mutta nyt ne kysyivät, olisinko valmis alentamaan Niinistön tavoin omaa palkkiotani. Keksimme nasevan vastauksen: ”Valitettavasti kommentti ei tällä kertaa ole mahdollinen.”
”Näinä vaikeina aikoina presidentin tärkein tehtävä on hymyillä vähemmän.”
22.3. Moskovan iskun jälkeen kirjoitin: ”Ajatukseni ovat uhrien ja heidän läheistensä luona toisin kuin Niinistöllä, jonka mielessä pyörivät vain sukat”. Tiimi ehti väliin, ehkä onneksi, ehkä ei.
25.3. Minun Suomeni on tasa-arvon maa, jossa tasavallan presidentin vaimokultakin tulee kutsutuksi Aalto-yliopiston johtavaksi työelämäasiantuntijaksi ilman läpinäkyviä valintaprosesseja.
27.3. Seisoskelua Tohmajärvessä (?) ja Joensuulla. Katselen vaimokultaa, ihmisiä ympärilläni, itseäni ja ajattelen: ”Ajatukseni ovat uhrien ja heidän läheistensä luona” enkä tiedä, ketä tarkoitan.
29.3. Tutkimme tiimin kanssa kuvia minusta. Johtopäätös: Hymyilen liikaa. Ratkaisu: Näinä vaikeina aikoina presidentin tärkein tehtävä on hymyillä vähemmän.
30.3. Hesarissa erinomaista ”shittiä” hyvältä ystävältäni Dame Emmalta. Pirautan Emmalle. Juttelemme siitä, mikseivät kaikki Suomen työläiset voi olla eksoottisia uhrautujia. Puhelun lopuksi Emma kysyy: ”Who the fuck is this Sauli Niinistö?”.
