Nico surmattiin raa’asti sellissä – Äiti ihmettelee, miten vankilassa voidaan kiduttaa vankia kaksi päivää ilman, että kukaan huomaa mitään
Sadun 21-vuotias poika surmattiin Vantaan vankilassa tammikuussa 2022. Tuomion odottaminen on ollut raskasta. Satu kokee, ettei surutyö voi alkaa ennen kuin poika saa oikeutta. Hän haluaa, että myös vankilaviranomaisten toimet tutkitaan tarkasti. – Nicolla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua.
Ovikello soi juuri, kun Satu oli saanut takkinsa ripustettua naulakkoon. Hän oli ollut kahden nuorimman lapsensa kanssa poliisilaitoksella tunnistautumassa uusia passeja varten, ja vienyt paluumatkalla toisen heistä kouluun. Kuopus oli tullut äidin kanssa loppupäiväksi kotiin.
Kaksi vakavailmeistä poliisia pyysi päästä sisään. He kysyivät Sadulta, onko Nico hänen poikansa. Kun Satu vastasi myöntävästi, poliisit kertoivat, että Nico oli kuollut henkirikoksen uhrina Vantaan vankilassa.
Sadun ensimmäinen reaktio oli, että se ei voi olla totta, poliisien on täytynyt erehtyä. Nico oli vasta muutama päivä aikaisemmin mennyt Mikkelin vankilaan, eikä hän mitenkään voinut olla Vantaalla. Satu ei tiennyt, että Nico oli siirretty Vantaan vankilan matkaselliin, koska oli tulossa pahoinpitelyjutun oikeudenkäynti, jossa Nico olisi asianomistajana.
Poliisit joutuivat lähtemään hoitamaan toista tehtävää. He kysyivät Sadulta, pärjääkö tämä yksin siihen asti, että Tampereen kaupungin kriisityöntekijä saapuu paikalle.
– Sanoin pärjääväni, mutta olin sellaisessa sokkitilassa, etten oikein muista seuraavista tunneista mitään, Satu kertoo.
Kriisityöntekijä tuli parin tunnin kuluttua. Hän oli myös paikalla, kun Nicon sisaruksille kerrottiin asiasta.
Satu ei ole Nicon äidin oikea nimi. Hän ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään kahden alaikäisen lapsensa vuoksi.
Nico oli pelännyt vankilaan menoa
21-vuotias Nico oli joutunut ensikertalaisena vankilaan seksuaalirikoksista, jotka olivat tapahtuneet, kun Nico oli juuri täyttänyt 18. Toinen rikoksen uhreista oli ollut 15-vuotias ja toinen 14-vuotias.
Äiti ei halua vähätellä poikansa rikoksia. Hän haluaa kuitenkin kertoa, että Nico oli muutakin kuin rikoksensa.
Nico oli lapsena haasteellinen ja villi. Hänellä todettiin muun muassa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ADHD ja uhmakkuushäiriö. Nico sijoitettiin kuusivuotiaana sijaisperheeseen, jossa hän oli 13-vuotiaaksi. Sen jälkeen Nico oli toisessa sijaisperheessä lähes täysi-ikäiseksi, jolloin hän muutti takaisin kotiin.
Sadulla on myös kaksi muuta lasta, ja lisäksi Nicolla oli isän puolelta kolme sisarusta.
”Nico pelkäsi vankilaan joutumista, sillä hän tiesi, miten seksuaalirikoksiin syyllistyneisiin suhtauduttaisiin vankilassa.”
Sadun mukaan Nico oli ikäistään selvästi lapsellisempi. Se näkyi lähes kaikessa päivittäisessä tekemisessä.
– Nicon ajattelutapa oli välillä aika lapsellista, mutta hän oli kiltti ja auttavainen. Jos joku kaveri tarvitsi apua, Nico lähti auttamaan, vaikka keskellä yötä. Omien asioiden hoitaminen ja pärjääminen ei kuitenkaan oikein onnistunut, äiti kertoo.
Nico suunnitteli rakennuspuolen koulutusta. Ennen vankilaan menoa hän oli saanut tukiasunnon, joka olisi säilynyt tuomion suorittamisen ajan.
– Nico pelkäsi vankilaan joutumista, sillä hän tiesi, miten seksuaalirikoksiin syyllistyneisiin suhtauduttaisiin vankilassa. Hän oli käynyt tukihenkilönsä kanssa Rikosseuraamusvirastossa, jossa oli vannotettu, että mitään pahaa ei pääse tapahtumaan. Mikkelissä hän olikin ollut yksin sellissä, mutta Vantaalla kaikki muuttui, kun Nico sijoitettiin kuuden hengen selliin, äiti kertoo.
Pahoinpitely ja kidutus kestivät yli kaksi päivää
Itä-Uudenmaan poliisit tulivat kuulustelemaan Satua asianomistajana Tampereelle. Poliisit eivät tässä vaiheessa kertoneet tapauksesta kovin tarkasti. Vasta kun esitutkintapöytäkirja valmistui, Sadulle paljastuivat järkyttävät yksityiskohdat Nicon surmasta.
Satu sai lukea haastehakemuksen lakimiehensä toimistolla, ja hän sai mukaansa 700-sivuisen esitutkintapöytäkirjan.
– Se oli niin järkyttävää luettavaa, että romahdin täysin. Olin varma, että sain jonkinlaisen sydänkohtauksen. Jouduin heti työterveyden kautta sairauslomalle, Satu kertoo.
Esitutkinnasta kävi ilmi, että Nicoa oli kielletty syömästä sekä pakotettu konttaamaan, nuolemaan lattiaa ja juomaan virtsaa. Nicoa oli lyöty ympäri vartaloa, raiskattu harjanvarrella ja heitetty kiehuvaa vettä sukupuolielimille ja muualle vartaloon. Nicoa oli myös lyöty tuolilla ja poljettu sormia.
Tekijät olivat tumpanneet palavia tupakoita Nicon kieleen ja käskeneet tämän viiltää ranteensa auki partahöylän terällä. Lopulta Nico oli tukehtunut pään yli vedettyyn muovipussiin.
Pahoinpitely ja kidutus kestivät yli kaksi päivää.
– Luin esitutkintapöytäkirjaa pienissä osissa, sillä minun piti myös sisäistää karmeat tapahtumat. Pöytäkirjasta kävi hyvin selville se, ettei Nicolla ollut mitään mahdollisuutta puolustautua.
Jälkeenpäin mietittyään Satu oli tyytyväinen, etteivät poliisit kertoneet kaikkia yksityiskohtia heti ensimmäisessä kuulustelussa. Hän epäilee, että olisi romahtanut henkisesti, jos kaikki sellissä tapahtuneet raakuudet olisivat tulleet silloin selville.
Poliisi epäili tekijöiksi kahta muuta matkasellissä ollutta vankia. Samassa matkasellissä olleet kolme muuta miestä kertoivat tutkinnassa näiden kahden kauhuteoista. He eivät kertomansa mukaan uskaltaneet puuttua tilanteeseen.
Tuomiota ei ole vielä tullut
Nicon surmaa alettiin käsitellä käräjäoikeudessa toukokuussa 2022. Syyttäjä vaati silloin 19- ja 23-vuotiaille miehille elinkautisia vankeusrangaistuksia murhasta ja törkeästä raiskauksesta.
”Tekijät ovat yhdessä keskustelleet siitä, miten sitkeä uhri on eikä hän kuole millään. Meidän mielestämme molemmat ovat osallistuneet yhdessä tekemiseen”, aluesyyttäjä Emilia Ilander-Raulahti totesi loppulausunnossaan.
Käräjäoikeus määräsi molemmat tekijät mielentilatutkimukseen ja vaarallisuusarvioon kesäkuussa 2022. Mielentilatutkimukset valmistuivat maaliskuussa 2023. Käräjäoikeuden tuomio tulee huhtikuussa.
Myös vankilaviranomaisten toimia tutkitaan. Satua ei ole vielä kuulusteltu tähän liittyen, ja hän ihmetteleekin tutkinnan kestoa.
Tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Tero Tyynelä kertoo, että vankilan ja vartijoiden toimien tutkinnassa on tehty lisäkuulusteluja tämän vuoden tammi-helmikuussa. Tyynelä ei kuitenkaan osaa sanoa, milloin esitutkinta jutun tässä osuudessa valmistuu.
Satu toivoo, että molemmat tekijät tuomitaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Hän haluaa myös, että vankilaviranomaisten toimet tutkitaan tarkasti. Satu ihmettelee, ettei kukaan Vantaan vankilan henkilökunnasta ole pahoitellut asiaa mitenkään julkisuudessa eikä ollut häneen yhteydessä.
– Joku on varmasti syyllistynyt johonkin, koska vankilassa Nico oli sijoitettu kahden väkivaltarikollisen kanssa samaan selliin. Toinen tekijä on myös vihjannut somessa, että vartijat olisivat kertoneet Nicon taustasta tekijöille, Satu sanoo.
Toinen tekijöistä kertoi teon motiiviksi, että hän oli saanut jostain tiedon, että Nico olisi raiskannut kahdeksanvuotiaan lapsen. Kumpikin tekijöistä kiistää murhan, mutta he myöntävät törkeän pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen.
– Eniten tekijöitä tuntui harmittavan, että heitä syytetään myös törkeästä raiskauksesta, koska sellainen merkintä ei näytä hyvältä vangin papereissa, Satu sanoo.
Väkivalta tapahtuu usein valvontakameroiden ulottumattomissa
Vankiloiden väkivaltatapausten määrä on ollut tilastoissa viime vuosina melko tasainen. Vuonna 2022 vankiloissa sattui yhteensä 124 erilaista vankien välistä väkivaltatapausta, vuonna 2021 niitä oli 110 ja vuonna 2020 yhteensä 126.
Edellisen kerran vankilassa tapahtui henkirikos toukokuussa 2014, kun kaksi vankia surmasi vankitoverinsa vankiosaston keittiössä.
Vaikka vankiloissa on paljon kameravalvontaa, selleihin tai peseytymistiloihin sitä ei voida ulottaa. Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Petri Suotula kertoo, että vankien välinen väkivalta tapahtuu usein kameravalvonnan ulottumattomissa.
– Kun suljettuihin olosuhteisiin laitetaan paljon henkilöitä, joilla on alttius väkivaltaiseen käyttäytymiseen, väkivallan riski kasvaa. Rikoksen laatu, velkasuhteet, ”vasikointi”, huumausainerikollisuuteen liittyvä kiristys ja painostaminen sekä vankien ja rikollisryhmien keskinäiset jännitteet lisäävät osaltaan riskiä joutua väkivallan kohteeksi. Myös vankien mielenterveyden haasteet näkyvät vankiloiden turvallisuustilanteessa enenevässä määrin, Suotula sanoo.
Osa vangeista pelkää muita vankeja. Väkivallan pelkoa selvitettiin Rikosseuraamuslaitoksen julkaisemassa tutkimusraportissa jo vuonna 2005. Silloin havaittiin, että vangeista aiempaa useammat pyytävät päästä eristykseen tuomiota suorittaessaan ja vangeille joudutaan järjestämään vankiloihin omia osastoja tai muita turvapaikkoja.
Pelkääjävankien lisääntymisen syinä pidettiin niin vankien määrää vankiloissa, järjestäytyneiden rikollisliigojen toimintatapoja kuin vankien päihteiden käyttöä. Lisäksi asia liittyy vakiintuneisiin vankiyhteisöä sääteleviin periaatteisiin: ilmiantajat, seksuaalirikolliset ja muut yhteisöön sopimattomat henkilöt painostetaan vankiloissa eristysosastolle.
Nicon surman jälkeen Rikosseuraamuslaitos laati ohjeen matkaselleissä noudatettavista menettelytavoista. Sillä haluttiin parantaa matkaselliin tilapäisesti asutettavien vankien turvallisuutta.
Surutyö ei voi alkaa ennen oikeuden ratkaisua
Satu kertoo saaneensa paljon tukea työterveyshuollostaan. Hän jäi Nicon kuoleman jälkeen sairauslomalle kahdeksi kuukaudeksi. Hän ei voinut jatkaa sairauslomaa pidempään taloudellisen tilanteen vuoksi. Oli pakko palata töihin, vaikkei olisi ollut vielä työkuntoinen.
Satu on erityisen huolissaan alaikäisistä lapsistaan. Vanhin sisaruksista oli erittäin läheinen Nicon kanssa, eikä nuorin sisaruksista meinannut mitenkään uskoa Nicon kuolemaan. Hän kömpi useampana yönä äidin viereen kysymään, onko Nico taivaassa.
– Lapsia kiellettiin menemästä someen lukemaan Nicon tapauksesta, mutta sehän on sama, kuin heittäisi öljyä liekkeihin, Satu sanoo.
”En tiedä, aavistiko Nico kohtalonsa, mutta hän sanoi ennen vankilaan lähtemistä, että jos minulle tapahtuu jotakin, niin äiti kyllä selviää, mutta selviävätkö sisarukset?”
Lapset eivät ole saaneet minkäänlaista keskusteluapua, vaikka Satu on terapiaa pontevasti vaatinut.
– Koululääkärikään ei nähnyt tarvetta tukeen, sillä lyhyen tapaamisen jälkeen hän oli kirjoittanut, että lapsi on tasapainoinen eikä hän ole ammattituen tarpeessa. Minä jaksan vaatia lapsilleni hoitoa, mutta tällaisen rikoksen tullessa kohdalle monet eivät varmasti jaksa. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos asiat jäävät nyt lasten kohdalla käsittelemättä, ongelmat voivat tulla esiin vanhempana.
Satu itse käy terapiassa. Hän kertoo käsittelevänsä asiaa pikkuhiljaa. Hän oli mukana kaikissa käräjäoikeuden istunnoissa ja on lukenut kaiken materiaalin tapauksesta. Terapeutti on sanonut Sadulle, että tämä käsittelee asiaa mekaanisesti.
Satu myöntää, että asioiden katsominen ikään kuin ulkopuolelta on jonkinlainen puolustautumiskeino. Sadun mielestä surutyö ei voi alkaa, ennen kuin käräjäoikeudesta saadaan ratkaisu. Koko prosessi tuntuu Sadusta kohtuuttoman pitkältä.
Kirje tuli perille vasta kuoleman jälkeen
Nicon kuoleman jälkeen Satu sai kirjeen, jonka poika oli kirjoittanut Mikkelin vankilasta juuri ennen siirtoa Vantaalle. Nico oli saanut silloin tiedon syyskuussa koittavasta vapautuspäivästä.
Hei äiti. Miten menee? Sain omat vaatteet 18.1. Siirryn täs lähiaikoina Sulkavalle. Mulle tuli tänään päätös rangaistusajasta. ”Ajankohta, jolloin rangaistus on kokonaan suoritettu, on 11.5.2024. Ehdonalaiseen vapauteen päästämisen ajankohta on 12.9.2022.” [--] Oon yksin matkasellissä. Voitko laittaa postimerkkejä ja kirjekuoria? [--] Päivä menee siinä, kun katon TV:tä, tupakoin ja treenaan. Yritän päästä täältä mahdollisimman pian pois. Terkkui siskolle sekä veljelle.
Satua lohduttaa jollain tasolla, että Nico ei ollut omalla toiminnallaan aiheuttanut kuolemaansa.
– En tiedä, aavistiko Nico kohtalonsa, mutta hän sanoi ennen vankilaan lähtemistä, että jos minulle tapahtuu jotakin, niin äiti kyllä selviää, mutta selviävätkö sisarukset? Nico ehti olla vankilassa kymmenen päivää, kunnes hänet surmattiin.
Kun Satu näkee Nicon ikäisiä nuoria, hän miettii usein, mitä pojasta olisi voinut tulla.
– Nicon kuoleman vuosipäivänä sain paljon viestejä Nicon ystäviltä ja ihmisiltä, jotka tunsivat hänet. Kun julkisuuteen tuli tieto, miten Nicoa oli kidutettu vankilassa, osa Nicon ystävistä oli saanut ammattiapua ahdistukseen. Usealla nuorella on nykyisin erittäin paha olla, ja asialle pitäisi tehdä nopeasti jotakin.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi 20.4.2023 Nicon surmasta syytetyt kaksi miestä elinkautisiin vankeusrangaistuksiin murhasta ja törkeästä raiskauksesta.
Juttua on muokattu 20.4.2023 kello 13 lisäämällä käräjäoikeuden tuomio.
