NHL: Miro Heiskanen sai Cale Makarilta elämänsä selkäsaunan 76–38 – "Vain toinen osaa syöttää ja pelaa kunnianhimoisesti"
Petteri Sihvonen jatkaa pelijournalismin avantgardeaan. Tällä kertaa hän yhdistää NHL:n huippupuolustajien Miro Heiskasen ja Cale Makarin yksilösuoritukset heidän valmentajiensa Glen Gulutzanin ja Jared Bednarin pelikirjoihin.
Tein ennakkoon päättämälläni satunnaisotannalla tilastointia ja vertailua Dallas Starsin ykköspakki Miro Heiskasen sekä Colorado Avalanchen ja koko NHL:n ykköstähtipuolustaja Cale Makarin välillä.
Lupaan jo nyt toistaa tismalleen saman vertailun ainakin toisen, ehkä jopa kolmannen kerran paitsi mielenkiinnostani käsin myös siksi, että nyt saamani murskalukemat Makarin paremmuudesta suhteessa Heiskaseen ovat niin valtavat, että panee epäilemään, oliko se joiltakin osin sattumaa.
Lisäksi Starsin päävalmentaja Glen Gulutzanin pelitapa jäi lähes 6–0 Avalanchen päävalmentaja Jared Bednarin pelikirjan jalkoihin. Tämä asetelma ei tosin ole sattumaa. Nämä kaksi joukkuetta pelaavat totaalisen erilaista pelitapaa.
”Seurasin silmä kovana melkeinpä pelkästään Starsin kolmea pakkiparia ja vastaavasti Avalanchen kolmea puolustajaparia läpi mainittujen ottelujen.”
Päätin tehdä niin, että katsoin Heiskasta ottelussa ST.Louis Blues-Dallas Stars ja Makaria pelissä Colorado Avalanche-Boston Bruins. Jatkossa saattaa antaa aihetta katsoa Starsin ja Avalanchen keskinäiset pelit tai ainakin niin, että seuraavalla kerralla Heiskanen esiintyy kotipelissä ja Makar vierasottelussa.
Jos lukija haluaa viihdyttää ja sivistää itseään NHL-pelin parissa, kannattaa kokeilla katsoa peli tai useampi metodilla, jolla nyt lähdin tutkimaan Makaria ja Heiskasta.
Seurasin silmä kovana melkeinpä pelkästään Starsin kolmea pakkiparia ja vastaavasti Avalanchen kolmea puolustajaparia läpi mainittujen ottelujen.
Ovelaa on, että kun kiinnittää huomionsa vain ja ainoastaan jonkin pelipaikan pelaajiin, silloin näkee melkeinpä viisikkotason katsetta paremmin myös: joukkueen pelitavan.
Kun katsoin Dallasin pakkeja ja aina kun terävöidyin tekemään erikseen yksinkertaisia havaintoja ja merkintöjä Heiskasesta, näkösällä oli samalla ja kaiken aikaa Gulutzanin pelitapa. Samoin kävi tietysti Avalanchen, Makarin ja Bednarin pelitavan suhteen. Suosittelen kokeilemaan tuollaista valikoivaa katsetta, silloin saa pelistä tavattoman paljon enemmän irti.
Merkitsin Makarista ja Heiskasesta ylös jokaisen kerran, kun he tulivat kiekolliseksi pelaajaksi tavalla tai toisella viidellä viittä vastaan pelatessaan.
Kävi niin, että Makar oli jäällä tasakentin ainoastaan peliajan 12:53, koska hän pelasi kahdeksisen minuuttia ylivoimaa. Heiskanen oli jäällä minuutit 21:21 tasaviisikoin ja pelasi ainoastaan rapiat pari minuuttia ylivoimaa, koska Bruins ei ottanut juurikaan jäähyjä. Heiskanen vieläpä jakaa ylivoimapelin viivapelaajana peliajan melkein tasan Thomas Harleyn kanssa. Makar pelaa melkein koko ylivoimapelin aina kerrallaan.
Oleellista on, että Heiskasen ja Makarin kaltaisille puolustajille viidellä viittä vastaan pelaaminen tuotti –ja tuottaa yltyleensä – pelissä kiekolliseksi pelaajaksi tulemisen hetken keskimäärin noin 2,3 kertaa minuutissa. Tuossa Heiskanen ja Makar pelasivat ”tasapelin”, jonka sisällöllisen annin kerron seuraavaksi.
”Makar oli maaginen oma itsensä.”
Kirjoitin jo aiemmin Heiskasesta hieman siihen lajiin, miten hän pelissä Minnesota Wildiä vastaan suoriutui osissa syötöissään joko niin, että ”peli jatkui” hänen syöttönsä saaneen pelaajan osalta, tai vastaavasti ”peli ei jatkunut”.
Nyt siis katsoi aivan jokaisen kerran, kun peliväline koski Makarin ja Heiskasen lapaan – ja mitä siitä seurasi? Se on vielä erikseen sanottava, että laukauksia ja kiekon maalille toimittamisia en ottanut kummaltakaan lukuun.
Makar oli maaginen oma itsensä. Hän tuli kiekolliseksi 29 kertaa ja onnistui siitä peräti 22 kertaa toimimaan syöttämällä tai kuljettamalla ja syöttämällä niin, että syötön vastaanottanut pelaaja pystyi useimmiten jatkamaan peliä syöttämällä kolmannelle pelaajalle tai etenemään ja syöttämään tai tunkeutumaan kohti maalintekopaikkaa. Ainoastaan 7 kertaa peli ei jatkunut seuraavan pelaajan osalta, kun Makar oli syöttänyt tai toimittanut siirtokiekon.
Heiskasen lukemat sen sijaan olivat karmeat. Hän tuli kiekolliseksi 48 kertaa, joista peli jatkui vain 18 kertaa, ja oli jatkumatta peräti 30 kertaa.
Prosentein ilmaisten Makar sai teoillaan pelin jatkumaan ja etenemään noin 76 prosenttisesti.
Heiskasen vastaava prosentti oli ainoastaan noin 38.
Makar vs. Heiskanen: 76–38.
Ero on käsittämättömän suuri, mutta totta.
”Starsin puolustajista Esa Lindell ja Harley sentään pyrkivät ja onnistuvatkin toisinaan syöttämään siten, että peli jatkuu, ainakin enemmän kuin Heiskanen.”
On selvää, että osa tuosta erosta syntyy päävalmentajien luomasta pelitapaerosta. Avalanche pelaa syöttämällä lavasta lapaan ja rytmittää peliään voimakkaasti. Makar on vieläpä tunnettu ”Makarin toimistostaan”, josta hän lähettää liikkeelle koko viisikon ylempiä viivelähtöjä.
Stars hyökkää viljalti pystyyn eikä sen pelaamisessa ole juuri minkäänlaista toisteisuutta. Toisaalta Heiskanen ei osoita merkkiäkään, että hän tahtoisi syöttää hyökkääjilleen sellaisia syöttöjä, joista näiden olisi hyvä jatkaa pelaamista.
Starsin puolustajista Esa Lindell ja Harley sentään pyrkivät ja onnistuvatkin toisinaan syöttämään siten, että peli jatkuu, ainakin enemmän kuin Heiskanen.
”Se, miten Heiskanen nyt pelaa ja osin joutuu pelaamaan, on jonkinlainen mielettömyys.”
Ehdin Starsin kauden avausottelun perusteella olla varovaisen toiveikas sen suhteen, että Glen Gulutzan peluuttaisi parempaa lätkää, mitä edellinen päävalmentaja Peter Deboer peluutti. Perun puheeni. Deboerilla oli edes selkeä suunnitelma, miten Stars hyökkäsi vauhdikasta luistelulätkäänsä. Gulutzanilla ei ole oikein mitään, ei kerta kaikkiaan mitään muuta kuin jonkinlaista välimallin vesivellilätkää.
Se, miten Heiskanen nyt pelaa ja osin joutuu pelaamaan, on jonkinlainen mielettömyys. Eikä tietysti ole minun vallassani pyytää, saati kehottaa Heiskasta pelaamaan kunnianhimoisemmin ja hyökkääjäystävällisemmin. Hänelle on muodostunut automaatioita ja pinttymiä pelata eräänlaista pienimmän riesan ja välittämisen avauspelaamista. Se on hänen oma asiansa.
Ja voihan tämä olla puoleltani väärin verrata Heiskasta Makarin tasoiseen puolustajaan.
”Lehkosella hymy karehtii suupielissä tämän tästä, Rantasella ei.”
Olin havaitsevinani Starsin ykköstähti Mikko Rantasessa jonkinlaista turhautumista. Starsin peli ei todellakaan virtaile juohevasti. Pakit eivät saa avatuksi peliä hyökkääjille, jotka huitelevat milloin missäkin ja milläkin etäisyyksillä kaukalossa. Hyökkäämisestä puuttuu lähes kokonaan selkeät rytmit nopeasta puolinopeaan ja hitaaseen.
Teen Rantasen osalta aikanaan sitten tämän tekstin aiheeseen liittyvän tutkielman siitä, missä määrin ja millaisiin asemiin hän saa syöttöjä Starsin laiturina. Olisi ehkä liian tylyä verrata Rantasta Avalanchen Martin Necasiin.
Vaan arvelen, että tällä hetkellä todella, todella kovassa vireessä oleva Artturi Lehkonenkin saa paitsi toki laadukkaampia myös määrällisesti enemmän syöttöjä lapaansa Coloradossa kuin Rantanen Starsissa. Lehkosella hymy karehtii suupielissä tämän tästä, Rantasella ei.
Rantanen oli kuin tehty pelaamaan coach Bednarin versiota Meidän pelin rytmeistä, hän oli kuin valettu olemaan Nathan MacKinnonin oikea laita. Ja mikä yhteistyön pelaamisen kuvio Rantasella olikaan tulilla Makarin kanssa, niin ikään siellä oikealla laidalla. Pudotus Makarin tarjoiluista Heiskasen tarjoiluihin on suuri Rantaselle.
”76–38!”
Seurattuani nyt tarkasti Heiskasen kehnoa syöttötyöskentelyä ja vedettyäni sille erääksi lieventäväksi seikaksi coach Glutzanin heikon pelikirjan tohdin melkeinpä julistaa, ettei Starsilla ole tällä sesongilla mitään saumaa kilvoitella Stanley Cupista.
Kertaan vielä hämmästyksen lyömänä: 76–38!
Keskiviikkona 22.10.2025 Aition videostudio Colosseumin taktiikkapöydällä käydään lävitse tämän artikkelin Heiskanen vs. Makar asetelmaa. Anssi Mertaranta juontaa ja Petteri Sihvonen avaa, mitä on, kun peli jatkuu tai ei jatku ensimmäisen syötön jälkeen.
