Miro Heiskasen on lopetettava robottimainen pelaaminen NHL:ssä – "Menee siitä mistä aita on matalin"

Dallas Stars voitti kotonaan Minnesota Wildin maalein 5–2. Pidän Starsia silmällä läpi NHL-kauden, koska siellä pelaavat suomalaiset huippupelaajat Esa Lindell, Miro Heiskanen, Roope Hintz ja Mikko Rantanen.

Olen myös siitä tavattoman kiinnostunut, edistyykö Stars verrattuna edellisiin kausiin sen takia, että seura vaihtoi vanhan liiton lätkän koutsin Peter DeBoerin hieman tuoreemman koulukunnan jääkiekon Glen Gulutzaniin.

Hintz teki maalin, syötti kaksi, pelasi plusmiinuksen +2, sai jääaikaa 19:18 ja pelasi peräti 27 vaihtoa Wildiä vastaan. Hintz oli myös normaalia terävämpi, uutterampi ja sijoittui paremmin sentteripelissään kuin aiemmissa otteluissa. Ehkä Hintz tunsi nyt nahassaan sen, että jämäkämmät toimet sentteripelissä siirtyvät ja siirtyivät myös muuhun pelaamiseen parempana suorituksena.

Rantanen syötti yhden maalin, summasi plusmiinuksen +2, pelasi paljon eli 21:35 ja oli jäällä 26 vaihtoa.

Heiskanen syötti yhden maalin, pelasi plusmiinuksen +2, oli jäällä runsaasti 21:42 ja pelasi 23 vaihtoa.

Lindell teki maalin ja syötti yhden, kasasi plusmiinuksen +3, oli Starsin peliaikakuningas 24:38 pelaten 23 vaihtoa.

Minun papereissani koko ottelun paras puolustaja oli Lindell, paras hyökkääjä Wildin Kirill Kaprizov.

Sitten pääsen varsinaiseen asiaan eli luonnehtimaan erikseen Esa Lindellin ja Miro Heiskasen suorituksia sekä tässä ottelussa Stars-Wild sekä hieman yleisemminkin.

Lindell-Heiskanen on laadukas pakkipari yhdessä. Siinähän on klassinen työnjakokin: Lindell on yleispuolustaja; Heiskanen on kiekollisempi pakki.

Tosin kuuluakseen NHL:n aivan kärkeen parina mielestäni Heiskasen olisi parannettava, tultava jotenkin ulos kuorestaan. Lindell pelaa kaikilla omilla vahvuuksillaan, hänellä ei ole sinänsä kehityskohtia, jotta he voisivat pelata edistyneemmin yhdessä parina.

Kaksi ensimmäistä erää Wildia vastaan Lindell ja Heiskanen pelasivat yhdessä, kolmannessa erässä kumpikin pelasivat joitakin vaihtoja myös muiden kanssa, kun Stars suojeli johtoaan. Sekapeluutus virkisti käytännössä jokaista Starsin puolustajaa.

Merkitsin muistiin joitakin tekoja jäällä Heiskaselta ja Lindelliltä. Nuo pelitilannetoimet kertovat heistä sekä pakkiparina että yksilöinä.

Heiskanen ei syöttänyt kertaakaan pakki-pakki-syöttöä Lindellille. Lindell syötti kuusi pakki-pakkia Heiskaselle. Tuo kertoo paitsi siitä, ettei Stars ole ihan puhtaaksi viljelty kiekkokontrollijoukkue myös siitä, että Heiskasella on taipumusta osaltaan pelata hieman pystyyn ja on hän pelaaja, joka pyrkii hanakasti tekemään peliä.

Hyökkäysalueella Heiskanen syötti Lindellille kaksi kertaa, Lindell Heiskaselle kuusi kertaa.

Lindell antoi koko matsin aikana vain kaksi syöttöä (muille kuin Heiskasella) pelinrakentelussa niin, ettei vastaanottajalla ollut saumaa jatkaa peliä edelleen lavasta lapaan. Heiskasella taas tuo lukema oli todella korkea ja sitä mukaa heikko, kahdeksan; siis syöttöjä, joista Heiskasen syötön saaneella pelaajalla ei ollut mahdollista jatkaa peliä syötöllä tai kuljetuksella niin, että peli olisi voinut siitä edistyä.

Peliä tekeviä syöttöjä, joista syötön vastaanottajan oli luontevaa jatkaa peliä eri tavoin, Heiskanen antoi kuusi pelin rakentelutilanteissa, kolme hyökkäysalueella. Lindellillä nuo lukemat olivat neljä ja neljä.

Siirtokiekkoja eli pelivälineestä luopumisia Lindellillä oli kuusi, Heiskasella seitsemän.

Pitää vielä mainita, ettei kumpikaan suomalainen taklannut ottelussa kertaakaan. Sillä tavalla he ovat moderneja puolustajia, jotka mieluummin antavat aina ensin taiten ajoitetun mailapaineen vastustajan kiekolliseen pelaajaan kuin taklaavat.

Esa Lindell pelaa niin kuin hänen kuuluukin pelata omassa roolissaan. Hänellä on valtava suoritusvarmuus kaikessa tekemisessään. Lindell antoi vain yhden harhasyötön ottelussa eikä hänelle tullut yhtään ainutta kiekonmenetystä. Viidellä viittä vastaan pelattaessa Lindellin puolustustyöskentely oli rikkeetöntä.

Lindellin erikoisalaa on alivoimapelaaminen, jossa hän sijoittuu oikein, on riittävän vahva, lukee ja peittää syöttölinjoja sekä hallitsee voitetun irtokiekon jälkeen purkupelitoimet eli syötön ja purun.

Lindell on yleispuolustaja par excellence, omassa roolissaan aivan NHL:n eliittiä.

Miro Heiskasen suuruus NHL:ssä on ollut seurausta ennen muuta hänen henkilökohtaisista taidoistaan, joissa bravuuri on luistimen liuku. Kun koko kroppa lepää terän ja terien päällä, Heiskanen myös jaksaa pelata koko ottelun ja läpi kauden paljon.

Heiskanen on nopea käsistään. Ylipäätään hänen henkilökohtainen pelinopeutensa korkeaa luokkaa.

Heiskanen on edistynyt yksi-vastaan-yksi-puolustamisessaan. Siinäkin hän käyttää kosolti jalkojaan sekä nälkäistä mailaansa.

Toinen menestystekijä Heiskasella on ollut nyt kahdeksatta kauttaan pelaamisen aivan huippuunsa hiottu toisteisuus. Kun tarkemmin katsoo Heiskasta hyökkäyspelin osalta, hän kuin robotti linjastolla.

Ja nyt – kun puhun Heiskasesta kiittäen robottina – pääsen samalla hänen kehityskohteeseensa. Vaikuttaa, että Heiskanen on tapojensa orja.

Vaikka nykyisen päävalmentaja Glen Gulutzanin alaisuudessa Heiskanen voisi ottaa huomattavasti suurempaa kiekollisen pelin kapellimestarin roolia, hän ei näytä sitä ottavan.

On hurjaa omien taitojen ja kaikkinaisen potentiaalin hukkaamista Heiskaselta räiskiä – kuten Wildiä vastaan – peräti kahdeksan kappaletta sellaisia syöttöjä, joista vastaanottava pelaaja ei voi jatkaa peliä. Ja kun tuo noin kahdeksasta kymmeneen moista syöttöä toistuu pelistä toiseen, on tunnistettu selkeä kehityskohde.

Eikä asetelmaa helpota, päinvastoin, että Heiskanen lähettää turhan usein päätykiekkoja sen sijaan, että hän palauttaisi pelivälineen tai olisi luonut ennen päätykiskaisuaan syöttämällä peliä. Kiekko päätyyn ja Heiskanen vaihtoon on ollut NHL:ssä liian usein toistuva näky.

Starsin nuori nouseva pakki Thomas Harley pelaa enemmän ja enemmän niin kuin Heiskasen pitäisi pelata. Harley dominoi usein hetkellisesti pelivälineen kanssa.

Enkä tiedä, tuskin coach Gulutzan nuhtelisi Heiskasta ja Lindelliä, jos Heiskanen käytäisi kiekkoa joskus Lindellillä, saisi sen takaisin ja sen jälkeen olisi auki syöttösuuntia, joista peli jatkuisi edelleen syöttöketjulla. Sieltä Heiskasen oikealta laidalta peli kääntyy aivan liian usein pystyyn hetkellä, jolloin ei ole sauma antaa syöttöä, joka aloittaisi ja johtaisi syöttöketjuun.

Oikeastaan Lindell lukee hyökkäyspeliä paremmin kuin Heiskanen, mutta Lindellillä ei ole Heiskasen taitoja pelata. Olen joutunut miettimään jopa sellaista, että Heiskanen tulee HIFK:n ei-peliperinteestä, Lindell taas Jokereiden peliperinteestä. Ehkä tuo on juurruttanut heihin jotakin lähtemätöntä pelisilmän puolelle.

Tai sitten Heiskanen ei välitä, hän menee siitä, mistä aita on matalin – ja kuittaa NHL:stä miljoonansa. En tiedä. Jokin minulle tuntematon pala yhtälössä on.

Vaan kamppaillakseen Stanley Cupista Starsin pitää saada paljon enemmän Heiskaselta.

Sanon lopuksi Heiskaselle ohjeeksi ajattelua voimisteluttavan ja kutkuttavan ajatuksen. Kiekolle pitää antaa ennen syöttöä ”koodi”, joka kuuluu: "kiekko, sinun on tarkoitus mennä syötön vastaanottajalle niin, että hän voi vuorostaan jatkaa syötön seuraavalle pelaajalle, että syntyy pelaa-kolmannelle-syöttöketju".

Tuollainen ajatus panee Heiskasen muuttamaan toimiaan jäällä, koska syöttö, jonka hän kiskaisee robottina pelin puolelle laitaan, ei tottele koodia. On syötettävä jonnekin muualle, mikä taas tarvitsee erilaista liikettä ja tekniikka kaukalossa syöttäjältä, ja se kyllä onnistunee Heiskaselta, taiturilta.

Maailman paras peliä tekevä puolustaja, Coloradon Cale Makar ”koodaa” syöttämänsä kiekot oikein ja kunnianhimoisesti. Joskus Victor Hedman ei muunlaisia syöttöjä syöttänytkään, saatikka Nicklas Lidström.

Yksi mahdollisuus kehittyä olisi se, että Heiskanen pyytäisi seuran videovalmentajalta joka pelistään kaikki syötöt seurauksineen klippeinä. Niistä näkisi heti, mikä mättää.

Varma tie parempaan olisi se, jos Heiskanen alkaisi joka erässä syöttää oman siniviivan alla kourallisen erilaisia käyttösyöttöjä tuelle ja turvalleen Lindellille. Siitä aukeasi sitten aivan uusi pelimaailma ja -näkymä useine syöttösuuntineen.

Peli on vailla korkeinta mieltään, jos siinä ei ole riittävästi syöttöjä, joissa kiekko on ”koodattu” kuvaamallani tavoin oikein. Starsissa tuota mieltä pelille voisi antaa eniten Miro Heiskanen, ehkä.

Sanon ehkä, koska voi olla myös niin, että Heiskanen pelaa jo nyt kykyjensä ylärajoilla.

On liian helppo täältä sivusta odottaa, että joku pelasi muuta, mitä hän nyt pelaa.

Florida Panthersissa on kuusi pelaavaa puolustajaa, jotka jokainen antavat tai tulevat antaneeksi Heiskasta enemmän noita ”koodattuja” syöttöjä. Mutta siellä se johtuu pitkälti myös Coach Paul Mauricen pelitavasta.

Olen varma, että Heiskanen kykenisi pelaamana Panthersin helvetinkonetta. Mutta nyt haaste on kovempi, kun tiellä kohti Stanley Cupin voittamista Heiskasen pitäisi oppia osasta – ei kaikkea tarvitse muuttaa – pahoja tapojaan pois juuri Starsin puolustajana. Joukkueen pelitapa kun ei ole optimaalinen oppia tilalle uusia parempia tapoja.

Näen niinkin, kuten Raimo Summanen on sanonut, että huippuvalmentajat oppivat pelistä huippupelaajilta. Pakkiparin Lindell-Heiskanen sopii alkaa näyttää muille pelaajille ja etenkin Gulutzanille esikuntineen eteen hieman uutta pelaamisen tapaa.

Tähtipelaajilla on valtaa NHL:ssä. Heiskasella sitä on kosolti Starsissa. Nyt sitä on jatkossa vain käytettävä oikein omaksi ja joukkueen hyväksi.