
Suomi ei kaipaa kulotusta kesäkuumalla – Nettiraivoa lietsoessa kannattaa muistaa huoltovarmuus
Moni suomalainenkin poliitikko näyttää haluavan lietsoa nykyistä enemmän vastakkainasettelua liberaalien ja konservatiivien välillä, Antti Järvi kirjoittaa.
Syyskuussa yhdysvaltalainen oikeistoaktivisti Charlie Kirk murhattiin raukkamaisesti yliopiston kampuksella Utahissa.
Kun murhaajan mahdollisista motiiveista oli vasta spekulaatioita, presidentti Donald Trump ja Euroopan äärioikeisto- ja populistipoliitikot syyttivät tapahtuneesta vasemmistoa. Esimerkiksi Unkarin pääministeri Viktor Orbán kirjoitti, että Kirkin kuolema oli seurausta kansainvälisestä vihakampanjasta, jota liberaali vasemmisto on käynyt.
Suomessakin näkyi sosiaalisessa mediassa joitakin puheenvuoroja, joissa ihmeteltiin, miksi vasemmiston vihapuheeseen ei puututa. Perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtaja Lauri Laitinen julkaisi mielipidekirjoituksen, jonka mukaan on vain ajan kysymys, että äärivasemmiston uhka todellistuu Suomessa.
Suomalaisilta verkkosivuilta ja mediasta löytyy toden totta epäinhimillistävää ja väkivaltaan yllyttävää kirjoittelua. Sitä tutkittiin neljä vuotta sitten valtioneuvoston rahoittamassa tutkimushankkeessa.
Helsingin yliopiston tutkijaryhmä selvitti, että eniten sellaista puhetta, jossa toisia ihmisiä epäinhimillistetään tai väkivaltaan suhtaudutaan hyväksyvästi, oli äärioikeistolaisissa ja maahanmuuttovastaisissa keskusteluissa, mutta kyllä sitä esiintyi jonkin verran myös äärivasemmistolaisissa keskusteluissa. Sittemmin maailma on muuttunut nopeasti. Valtiot autoritarisoituvat, ja suurten teknologiayhtiöiden algoritmit kiihdyttävät ideologista polarisaatiota.
Yhdysvalloissa, demokratian kehdossa, maan johto hyökkää nyt yliopistoja, kansalaisjärjestöjä, vapaata lehdistöä ja oikeusjärjestelmää vastaan. Tutkitulla tiedolla tai tilastoilla ei ole mitään merkitystä, kun valtaa haalitaan ja vastustajia demonisoidaan.
”Klikit kääntyvät vaaleissa ääniksi ja vallaksi.”
Moni suomalainenkin poliitikko näyttää haluavan lietsoa nykyistä enemmän vastakkainasettelua liberaalien ja konservatiivien välillä. Sillä saa klikkejä, jotka kääntyvät vaaleissa ääniksi ja vallaksi.
Raivo politiikan polttovoimana on kuitenkin kuin kulotus kesäkuumalla, joka pellon lisäksi polttaa silmänräpäyksessä talon ja saunan. Suomalaisilla poliitikoilla on iso vastuu siitä, että he eivät omilla toimillaan yllytä niitä, jotka uskovat kulttuurisodan jo syttyneen.
Jos järkevään keskusteluun ja parempaan argumentointiin ei löydy muita kannustimia, sellaiseksi voi ottaa vaikka huoltovarmuuden. Suomi, jossa ei ole luottamusta instituutioihin ja toisiin ihmisiin, on aika haavoittuvainen.
Jos meiltä katoaa tahto hakea yhteisymmärrystä tosiasioiden pohjalta, pelaamme niiden pussiin, jotka radikaalisti haluavat muuttaa suomalaista yhteiskuntaa.