The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

On olemassa sanonta – tai ehkä itsestäänselvyys – että minkä tahansa uuden teknologian arvo piilee sen kyvyssä tuottaa pornografiaa. Kauan sitten oli aika kun pornoa löytyi vain yksityiskokoelmista: karkeita patsaita ja piirroksia, joiden vaikutus ulottui vain niin pitkälle kuin ne voitiin fyysisesti kantaa.

Mutta näin alkeellinen elämä ei kelvannut ihmiselle. Olihan hänellä sentään tarttumiseen sopivat peukalot ja pakottavia tarpeita, ja näin syntyivät puupiirrokset, kaiverrukset, irtokirjakkeet, daguerrotypia, rasteripainatus, valokuvaus ja elokuva. Näiden innovaatioiden tarkoituksena oli tietenkin kertoa muille suurenmoisia totuuksia Jumalasta, luonnosta, kuninkaasta ja isänmaasta.

Mutta aina oli joku tyyppi, joka asteli keksijän työhuoneeseen, vilkaisi uutta vempainta ja mietti mielessään: ”Minäpä tiedän, mitä voisin tehdä tuolla.”