Netflixin hittisarja on herätys vanhemmille – Meillä ei ole mitään käsitystä, mitä nuorten maailmassa tapahtuu
Adolescence on sarja rikoksesta ja ennen kaikkea kohtaamattomuudesta. Pojilta pitää uskaltaa kysyä, mitä sinulle kuuluu, kirjoittaa tuottaja Kati Lahtinen.
Ylistävät arviot ja mykistyneet vanhemmat. Vaikka ei olisi nähnyt tämän hetken puhutuinta tv-sarjaa Adolescencea, on vaikea olla törmäämättä keskusteluun siitä. Minisarja on kaikkien aikojen brittimenestys Netflixissä ja siitä veikataan moninkertaista gaalavoittajaa. Sarjassa ensiroolinsa tekevän Owen Cooperin työtä ylistävät kaikki. Jaksot, jotka on kuvattu sellaisenaan, kertaottoina, vakuuttavat teknisesti ammattilaisetkin.
Adolescence ei ole helppo. 13-vuotias poika on syytettynä nuoren tytön surmasta. Oman nuoruuteni aikalaiskuvaus Breakfast Club (1985) ei ole kestänyt aikaa niin hyvin kuin toivoisin, mutta ongelmineenkin (Allisonin muodonmuutos) se on kuin lähdevettä sen onton maailman rinnalla, jonka Adolescence kuvaa. Ennen oli lauantaiaamun jälki-istunto, nyt on nuorisovankila.
”Ne ovat teknisiä ratkaisuja inhimilliseen ongelmaan – kohtaamisen puutteeseen.”
Käsikirjoittaja Jack Thorne kieltäisi älypuhelinten myynnin alle 16-vuotiaille. Sarjasta haetaan tukea keskusteluun kieltää puhelimet kouluissa ja ikärajoille someen. Oikeasti ne ovat teknisiä ratkaisuja inhimilliseen ongelmaan – kohtaamisen puutteeseen. Pojilta, ja kyllä, nyt puhutaan pojista, pitää kysyä koulussa, kotona ja kadulla kasvotusten: mitä sinulle kuuluu.
Kohtaamisen puutteesta Adolescencessakin on kyse. Toistensa ohi kulkevia ihmisiä, koululuokan levottomuutta, tarmokas poliisi, joka on päättänyt selvittää rikoksen. Kohtaus, jossa poliisin oma poika kertoo isälleen, ettei tämä edes ymmärrä, mitä tutkii, kertoo oleellisen. Aikuiset eivät tiedä, mitä nuorten maailmassa tapahtuu. Samalla poika sanoo, ettei isä ymmärrä omankaan poikansa maailmaa.
Kuvaavaa on myös se, että sarjassa poliisiasemalla työskentelevät poliisit ja sairaanhoitajat ottavat 13-vuotiaan rikoksesta epäillyn vastaan tottuneesti, kohdaten. Pojalle sanottu ”Tämä tehdään sinun oikeusturvasi vuoksi” vaikuttaa turhankin rutinoituneelta lauseelta.
Adolescence kertoo rikoksesta, mutta yksittäistä tapausta oleellisempi on se somen piiloyhteiskunta, jossa tämän ajan pojat elävät. Siellä poikien murheita ymmärtävät Andrew Tate ja kaltaistensa manosfääri. Se ei ole vieras suomalaisillekaan pojille.
”Pornon kulutus on pikemminkin seuraus kuin syy.”
Nyt haetaan syitä poikien huonoon oloon ja esitetään väitteitä: Pojilla ei voi olla ongelmia, he ovat ongelma. Pojilta odotetaan vähemmän, riittää etteivät he käyttäydy huonosti. Tyttöjä kannustetaan ja heihin valetaan uskoa, että voitte olla mitä tahansa, pojille puhutaan älä-alkuisin lausein.
Poikien käytöksen syy on porno. BBC:n The Today -podcastissa vieraillut toimittaja ja American Institute for Boys and Menin johtaja Richard Reeves ei näe, että some tai nettiporno yksin olisivat ongelma. Se, että ne poikien maailmassa syrjäyttävät ja korvaavat todellisen elämän sekä antavat mallin ihmissuhteisiin on. Pornon kulutus on pikemminkin seuraus kuin syy.
13-vuotiasta kiinnostaa seksi, ihmissuhteet, tyttöjen ja poikien kohtaaminen, poikien ja poikien kohtaaminen. Siksi niistä on puhuttava. Koulun seksuaalikasvatus on olemassa tätä varten. Se on parempi vaihtoehto kuin Taten maailma tai netistä löytyvä porno. Tämä muistutuksena niille, jotka vääristävät koulun kasvatustehtävän pervoiluksi ja ovat viemässä nuorilta mahdollisuuden oppia kohtaamaan toisensa ja puhumaan seksuaalisuudesta toisia kunnioittavalla tavalla.
”Mieti rakkaushormonia.”
Adolescencessa vanhemmat kysyvät toisiltaan, että kun elämä meni näin, mistä perheemme tytär oikein tuli. Ja vastaavat: meistä, hänkin. Sarjan katsoneet vanhemmat kysyvät, emmekö osaa kasvattaa poikia. Miten osoittaa lapselle välittämistä? Miten tehdä se, jos halailu ei tunnu luontevalta?
The Todayssa Richard Reeves väittää, että rakkaushormoni lisääntyy äideillä ja isillä eri tavoin: naisilla halailusta ja kutittelusta, miehillä fyysisemmästä tekemisestä. Ensi kerralla, kun näet isän hyppyyttävän lastaan ilmaan, mieti kohtaamista. Mieti rakkaushormonia.
Kirjoittaja somessa katitlahtinen
