Apu

Näyttelijä Robin Svartström: "Olen Sipilän hallituksen painajainen"



Näyttelijä Robin Svartström: "Olen Sipilän hallituksen painajainen"

Robin Svartström on 47-vuotias helsinkiläisnäyttelijä.
Teksti Juha Heiskanen
Kuvat Anni Reenpää / Lehtikuva

Olemme olleet vaimoni Niinan kanssa yhdessä 30 vuotta. Rakastan hänen älykkyyttään ja huumorintajuaan, hänen nauruaan aamiaispöydässä jollekin älyttömälle jutulle. Kun tuohdun ja tunne on viedä minua, Niina huomauttaa, että on olemassa toinenkin näkökulma.

Lapsuudenkodissani puhuttiin ruotsia. Vanhempani laittoivat veljeni ja minut kuitenkin suomenkieliseen kouluun, jotta toinen kieli vahvistuisi. Se vahvistuikin niin, että puhun ja ymmärrän paremmin suomea kuin ruotsia.

Kun nyt 12-vuotias poikani syntyi, mietin, kumpaa kieltä puhuisin hänelle. Kun sain pienen nyytin syliini, aloin automaattisesti puhua ruotsia. Yritän kotona puhua hänelle ja 9-vuotiaalle tyttärelleni ruotsia.

Lapsuudenperheeni Espoon Olarissa oli tavallinen keskiluokkainen perhe. Äitini on kielenkääntäjä, isä teki työuransa Philipsin tuotepäällikkönä. Vanhempani korostivat työtä ja vastuunottoa.

Opiskelin neljässä korkeakoulussa

Ensimmäiset palkkani ansaitsin mainosten jakajana. Isäni järjesti veljelleni ja minulle hyvän kotityön – pakkasimme polttimoita laatikoihin. Kun työn oppi, se alkoi nopeasti sujua kuin robotilta. Pakatessamme saatoimme katsella vaikka televisiota.

Minähän olen Sipilän hallituksen painajainen. En ole noudattanut hallituksen ajamaa kouluun ja heti töihin -politiikkaa. Olen opiskellut neljässä korkeakoulussa, mutta valmistunut yhdestä.

Pääsin papereilla Teknilliseen korkeakouluun, en viihtynyt. Sitten papereilla Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Opiskelin vielä kaksi vuotta Opettajankoulutuslaitoksella. Mistään en valmistunut.

Yliopistossa opiskellessani pääsin Ylioppilasteatteriin. Se oli innostavaa. Ensimmäisessä näytelmässä Ylioppilasteatterissa esitin Jumalaa. Siitä olen sitten tullut hiljakseen maan pinnalle.

Ylioppilasteatterin ohella näyttelin myös Teatteri Myrskyssä ja Teatteri Laitoksessa, jossa koin huikean oivalluksen Haudattu lapsi -näytelmässä. Oli sykähdyttävää, että sisäinen maailmani, tunteeni ja ajatukseni välittyivät katsomoon.

Arvostan vaimoni ja lasteni laajakatseisuutta

Pyrin Teatterikorkeakouluun viisi kertaa ja kerran teatterikouluun Tukholmassa. Siellä pääsin pääsykokeiden viimeiseen vaiheeseen, mutta karsiuduin, koska en osannut tarpeeksi hyvin ruotsia. Samana keväänä pääsin Teatterikorkeakouluun.

Olen onnekas, kun saan tehdä työtä Ryhmäteatterin pienessä työryhmässä, jossa vaikeatkin asiat voidaan purkaa puhumalla. Parhaillaan näyttelen toisen pääroolin Suomenlinnan Yksi lensi yli käenpesän -näytelmässä.

Lapseni ovat opettaneet minulle asioiden tärkeysjärjestyksen. He ovat avanneet minut katsomaan muita ihmisiä ja löytämään aitoa läheisyyttä. Arvostan vaimoni ja lasteni laajakatseisuutta.

Yritän opettaa lapsilleni muiden arvostamista. Itsestään saa olla ylpeä, mutta mitään ei voi tehdä muiden kustannuksella. Parasta epäsäännöllisessä työssäni on arjen onni. Kun lapset lötköttävät vieressäni, se lämmön tunne kestää pitkään.

Julkaistu: 3.8.2018