Anna-Leena Sipilän 20 vuoden avioliitto on ohi ja elämässä uusi vaihe: ”Välillä on iskenyt villi vapauden tunne”

Näyttelijä Anna-Leena Sipilä on oppinut, että kaikesta selviää, mutta kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Viime vuodet ovat olleet runsasvaiheisia, sillä 20 vuotta kestänyt liitto Anna-Leenan ja Johannes Lahtelan välillä oli mallia eipäs-juupas. Ensin tuli ero, sitten välit korjattiin ja palattiin yhteen, kunnes ero tuli lopullisesti.

Tällä hetkellä ex-pariskunnan yhteinen talo on myynnissä ja Anna-Leena etsii itselleen uutta kotia.

Mikä on kaikista vaikeinta, kun pitkä liitto päättyy?

Jos on kuvitellut vaikka tietynlaisen vanhuuden eikä se tulekaan toteutumaan. Tai mistä minä tiedän, voihan tässä vielä tapahtua vaikka mitä!

Olen luonteeltani perusoptimistinen, mutta kyllä minäkin olin pari vuotta sitten syvissä vesissä, kun tämä prosessi sai alkunsa. Silloin olin todella sokissa ja alamaissa. Sain paljon apua ystäviltä ja tuntemattomiltakin ihmisiltä. Se tuntui hyvältä, ei yhtään yksityiselämääni tunkeutumiselta.

Vertaistuki on melkein parasta tällaisissa tapauksissa ja olen kiitollinen heille, jotka silloin laittoivat viestiä.

Nyt kun asiat on selvitetty, tuntuu jo ihan positiiviselta. Olen toipunut hyvin ja päässyt eteenpäin elämässä. Lapsetkin ovat jo aikuisia, joten välillä on iskenyt ihan villi vapauden tunne. Ei tarvitse huolehtia kenestäkään enää.

Joko liityit Tinderiin?

Kävin siellä, aivan hirveä paikka!

Kaikilla ikäisilläni miehillä on kamalia kuvia siellä, varsinkin kalastus- ja moottoripyöräaiheisia. Ja tarvitseeko sitä tavatakaan heti ketään uutta?

Mutta en ole menettänyt uskoani rakkauteen. Paitsi jos kaikki ovat niitä kalastavia motoristeja, sitten elelen mieluummin itsekseni.

Metsä on turvapaikkasi. Mikä puissa rauhoittaa?

Minulla on keskellä metsää mökki, joka toimii pakopaikkana, kuin luonnon kirkkona. Rauhoitun siellä heti ja tunnen, miten syke laskee, aistit virkistyvät ja näkö kirkastuu. Minulla on myös hyvä suuntavaisto, alitajuinen kompassi, jonka ansiosta minua ei koskaan pelota metsässä. Voin mennä syvällekin metsään ja löytää eksymättä takaisin.

Olen kirjoittanut metsästä pitkän ylistävän blogitekstinkin ortodoksi- naisten Mirhantuojat-sivustolle.

Sinulle uskonto- ja luontosuhde ovat samanarvoisia, yhtä pyhiä ja tärkeitä. Niistä kumpikin on vahvasti läsnä Valamon luostarissa, jossa olet käynyt lukuisia kertoja. Mitä ortodoksisuus tuo elämääsi?

Ortodoksisuus on ollut koko ajan olkapääni takana, sillä äitini oli siitä hyvin kiinnostunut. Esteetikkona nautin jumalanpalveluksista ja kaavan toisteisuus on meditatiivista. Se luo turvan ja rauhan tunnetta.

En seuraa ortodoksisia traditioita orjallisesti, mutta pyrin esimerkiksi paaston aikana tutkiskelemaan itseäni. Jotenkin ajattelen, että ihmisen on pakko uskoa johonkin, muuten elämältä katoaa pohja ja uskonto tuntuu minulle luontevalta valinnalta.

Humoristiset, itseironiset päivityksesi ihastuttavat seuraajia Facebookissa. Mistä ammennat aiheesi?

Kykenen näkemään kamalissakin asioissa yleensä jotain positiivista, naurettavaa tai hauskaa. Aivoni on rakennettu niin. Ehkäpä huumori on puolustusmekanismi, sillä ehkä jotkut asiat pitäisi ottaakin vakavammin. En vain kykene siihen! Facebook on luonteva kanava jakaa fiiliksiä ja iän myötä olen alkanut suhtautumaan itseeni entistä lempeämmin. Näen myös oman naurettavuuteni enkä pidä kaikkea niin kuolemanvakavana. Parasta on, jos voin tuoda jollekin iloa päivään.

Rakastat tragikomiikkaa ja huumoria, jonka avulla on helppo lähetystä vaikeita ja noloja asioita. Viime vuonna Minna Koskelan ja sinun yhteisessä Anskin ja Minskin seks… eiku sketsishow’ssa tuotiin esille huumorin keinoin seksiin liittyviä aiheita. Mistä idea sai alkunsa?

Huumori rentouttaa ja saa mielihyvähormonit liikkeelle. Kun aloimme pallotella Minnan kanssa ajatuksia, huomasimme, että meillä on eri käsityksiä ja kokemuksia seksistä. Seksi on yksi elämää ylläpitävistä voimista, enkä pidä sitä kuolemanvakavana. Sehän on hauska asia, useimmiten! Eikä siitä kannata vanhemmiten luopua.

Keski-ikäisten tai ikääntyneiden seksin lisäksi julkisuudessa puhutaan harmillisen vähän vaihdevuosista. Millaisina olet itse kokenut ne?

Vaihdevuosista tehdään helposti myös ase naisia vastaan. Että just tuollainen vaihdevuosista kärsivä ämmä. Mielestäni niistä pitäisi puhua enemmän ja olenkin yrittänyt tehdä niin omille tyttärilleni.

Itse havahduin vaihdevuosiin vasta, kun aloin yhtäkkiä loukkaantua herkästi, itkeä tihuutin ihan pienistäkin asioista. Gynekologillakin alkoi itkettää, kun aloin selittää oireitani. Onneksi hormonikorvaushoito auttoi nopeasti, huomasin eron mielentilassa jo viikossa. Kaikille se ei sovi, mutta minun elämäni se pelasti.

Toisaalta vaihdevuosissa on jotain hyvääkin, kun naisilla hormonitaso laskee, auktoriteetti nousee. Olen huomannut sen itsekin, että sanomisiani kuunnellaan paremmin. Se on vanhenemisen hyvä puoli.

Kerro jokin salaisuutesi.

Pureskelen kynsiäni, mutta niin huolellisesti, ettei sitä huomaa.