
Nämä opit kannattaa pitää mielessä: Mika Lehkosuo näyttää Pikkuhuuhkajillaan suuntaa koko suomalaiselle jalkapalloilulle
Pikkuhuuhkajat valmistautuu EM-kisoihin selkeillä pelillisillä periaatteilla. Yksinkertaisilta vaikuttavien tiivistysten takana on uteliaisuutta, pureksintaa ja insinöörimäistä ajattelua.
PowerPoint kuumeni, kun Mika Lehkosuo esitteli kotitalollaan pelikirjaansa viitisentoista vuotta sitten. Kävimme yksityiskohtaisesti läpi, miten Honka pelaa. Yritin heittää vastapalloon, miten HIFK pelaa junioreissa alaisuudessani.
Suomessa elettiin aikaa, jolloin pelikirjakeskustelu vasta heräili. HIFK yritti seurata aikaa ja pidimme säännöllisiä koulutuksia. Lehkosuo vieraili seuran järjestämässä valmennusseminaarissa. Sovimme, että vertailemme joku päivä ajatuksiamme.
Päivä Lehkosuolla venyi. Melkein myöhästyin iltapäivän Åke Lindmanin jalkapallokoulusta. Ajatukset lensivät, kun ajoin Väinämöisen kentälle. Diplomi-insinööri Lehkosuo pani todella kaiken peliin, jokainen pienikin yksityiskohta purettiin.
Honka edusti tuolloin uutta suuntausta suomalaisessa jalkapallossa. Joukkue eteni lyhyin syötöin. Jos joukkueeseen saapui uusi pelaaja suoraviivaisemmasta ympäristöstä, opetettiin hänelle laji hieman karrikoiden uudelleen. Ilkkujat puhuivat pimputtelusta.
Muistan, että Lehkosuolla kävimme tiukimmat keskustelut juuri pelin rytmittämisestä. Milloin edetä nopeammin, milloin hitaammin.
Jalkapallovalmentaja on aina tietyn aikakauden lapsi. 2010-luvun taitteessa Pep Guardiola vaikutti FC Barcelonallaan laajasti ajatteluun. Honka edusti tuolloin guardiolaimaista Positional Playtä parhaimmillaan. Tämä huuma kesti pitkään. Pikkuhiljaa jalkapallomaailmassa on siirrytty Post Pep -aikaan, vaikka Guardiola edelleen valmentaa huipulla.
Lehkosuokin muuttui. Hän voitti Klubissa, kävi Norjassa ja palasi Suomeen, Pikkuhuuhkajiin, Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen.
Ylen 11 Ystävää -podcastissa hän tiivisti viime vuonna Pikkuhuuhkajien pelilliset periaatteet kahdessa minuutissa. Meillä ei riittänyt Lehkosuolla viitisentoista vuotta sitten pari tuntia mihinkään.
Näin Lehkosuo tiivisti: Pikkuhuuhkajat haluaa edetä kohti vastustajan selustaa, siis taakse. Puolen kentän ylityksen jälkeen pitää päästä laukaisupaikkaan kymmenessä sekunnissa. Jos Pikkuhuuhkajat menettää pallon, annetaan välitön viiden sekunnin paine. Prässätessä vastustajalle ei anneta aikaa saada rakennetta kuntoon. Omalla kolmanneksella puolustetaan rangaistusalueen viivaa.
Kun päälle lisää vielä erikoistilanneperiaatteet, niin ytimekäs, joukkueen kesäkuussa alkaviin EM-kisoihin vienyt paketti on valmis.
”Suomalaisen jalkapalloilun katsominen muistuttaa turhan usein hammaslääkärissä käyntiä.”
Pikkasen vastaavaa periaatekokonaisuutta on viime vuosina esitellyt monikin huippuvalmentaja. Esimerkiksi Pep-koulukuntaan kuuluva Mikel Arteta on sanonut, että Arsenal sopeutuu periaatteiden avulla, koska vastustajat muokkaavat pelaamistaan nykyisin niin paljon. Jäykät kaavat on korvattu käyttäytymisillä.
Todellisuudessa jalkapallo perustuu aina tiettyyn jäykkyyteen ja vastapainoisesti luovuuteen. Koko lajin historian aikana nämä kaksi tekijää kamppailevat tasapainoisesti. Ne vain pyritään tekemään aina aiempaa paremmin.
Tällä hetkellä yleistä keskustelua ja kehityskulkua vie joka tapauksessa periaatepainotteinen jalkapalloilu. Lehkosuo surffaa kehityksen aallonharjalla, mutta ihan samalla tavalla ajatellaan suomalaisessa jalkapallossa jo monella suunnalla.
Lehkosuo ei siis edusta mitään maata mullistavaa, mutta yhdessä asiassa hän on tehnyt eron: periaatteet näkyvät Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueen pelaamisessa erittäin kirkkaasti.
Suomalaisen jalkapalloilun katsominen muistuttaa turhan usein hammaslääkärissä käyntiä. Jotenkin homma on kivuliasta ja jumittaa pahemman kerran. Ero kansainväliseen jalkapalloiluun vain kasvaa. Tämä taas saattaa johtua joko liiasta kaavoihin kangistumisesta tai turhan ärhäkästä tempoilusta asiasta toiseen. Ei oikein tehdä mitään loppuun saakka kunnolla.
Pääsemmekin kiinni valmentamisen ytimeen ja samalla lehkosuolaisuuteen. Pelilliset periaatteet voi hyvinkin kopioida ja liimata pukukopin seinälle, mutta yksi asia ei muutu jalkapallossa koskaan, ja se on työnteko.
Kestävät periaatteet syntyvät vain pitkän pureksinnan kautta. On mietittävä lajin yleisiä lainalaisuuksia, kehityksiä ja suhteutettava oma joukkue konteksteineen kokonaisuuteen. On vain yksinkertaisesti päätettävä, miten haluaa pelata ja pidettävä periaatteista kiinni, kun paine ympärillä kasvaa.
Lehkosuo tekee periaatteiden takana valtavat tunnit. Hän tutkii vastustajat. Lehkosuo katsoo potentiaalisten suomalaispelaajien pelejä ja tarkkailee. Seurajoukkuevalmentajat saavat U21-tiimiltä kokonaisvaltaisen paketin, miten U21-joukkue pelaa ja harjoittelee. Tapahtumien jälkeen seurajoukkueille lähetetään numeroita pursuava kokonaisyhteenveto jokaisen pelaajan suorituksista rasituksineen.
”Voitti tai hävisi Suomi Slovakian EM-kisoissa, on tämä Pikkuhuuhkajien matka antanut jo paljon koko suomalaiselle jalkapalloilulle.”
Koko Pikkuhuuhkajien toiminta huokuu insinöörimäistä ammattimaisuutta. Jossain päin Otaniemeä ei tarvitse enää professorien surkutella, että lupaava, graafista tekniikkaa päntännyt Lehkosuo valitsi valmistumisen jälkeen jalkapallon. Otaniemeläinen perintö elää nyt vahvana Pikkuhuuhkajissa. Joukkueessa ei jätetä mitään sattuman varaan. Jokaisen periaatteenkin tila, kehittyminen ja onnistuminen analysoidaan. Ennen kaikkea periaatteista pidetään kiinni.
Saatamme pitää turhan usein ihmisten kehittymistä jotenkin itsestään selvänä asiana. Todellisuudessa moni jalkapallovalmentaja on pahasti jämähtänyt vanhoihin ajatuksiinsa. Mukavuusalueella on mukavaa valmentaa.
Lehkosuo, 55, elää uutta aikaa valmentajana. Kokemukset norjalaisessa kilpaurheilukulttuurissa varmasti muokkasivat ajattelua, mutta takana on paljon muutakin, ennen kaikkea uteliaisuutta. Veikkausliigassa valmentaminen on todella kiireistä puuhaa. Sarjaa pelataan kovalla tahdilla läpi kesän. Lehkosuo löysi silti perheen isänä viitisentoista vuotta sitten aikaa tavata ja keskustella. Tämä on ehkä suurin oppi, joka lopulta jäi mieleen.
Lehkosuo on myös siinä harvassa suomalaisten valmentajien joukossa, joka on päässyt tutustumaan Marcelo Bielsan toimintaan. Lehkosuo vieraili aikoinaan argentiinalaisen Leeds Unitedin aikoina joukkueen harjoituksissa ja koosti yhdessä niin ikään paikalle päässeen Jani Sarajärven kanssa kokonaisvaltaisen paketin Bielsan harjoitteista. Mitään ei jätetty tälläkään vierailulla perkaamatta, mutta mitään ei myöskään kopioitu suoraan omaan toimintaan, vaan sovellettiin omiin ajatuksiin.
Tämä avarakatseisuus vie pitkälle. Lehkosuolla on valmennustiimissään muun muassa Gert Remmel, joka aikoinaan yhdessä Tanoke-guru Pertti Kemppisen aikoina lensi pihalle Palloliiton toimistosta, kun keskustelussa päästiin vauhtiin. Lehkosuo on pitänyt toisinajattelija Remmeliä tiimissään Honka-ajoista saakka ja yhteistyö vain jatkuu.
Voitti tai hävisi Suomi Slovakian EM-kisoissa, on tämä Pikkuhuuhkajien matka antanut jo paljon koko suomalaiselle jalkapalloilulle. Tämä on tarina kehittymisestä, sinnikkyydestä ja tarkkuudesta. Lehkosuo varmasti paketoi kokonaisuuden joku päivän tarkasti. Nämä opit antavat selkänojaa maamme jalkapalloilulle vielä pitkäksi aikaa.