Samuel ja Nico ovat huumekauppiaita, jotka eivät suostu myymään peukkua – ”Se on jätehuume”

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.

Se on jätehuume, myrkkyjätettä. Näin sanovat Samuel ja Nico, kaksi noin kolmekymppistä huumekauppiasta. He puhuvat muuntohuume alfa-PVP:stä, joka tunnetaan ”peukkuna”. Kadulla puhutaan myös ”Peugeotista” eli ”pösöstä”.

Samuel ja Nico ovat nähneet, mitä alfa-PVP tekee ihmiselle. Se on niin hirvittävää ryönää, etteivät he halua jakaa sitä kenellekään.

– Peukku on todella radikaali huume verrattuna muihin aineisiin, joita Suomessa tavanomaisesti käytetään. Se on huume, joka tuottaa reikiä raajoihin ja muita kauheuksia, joita internetissä näkee, Samuel sanoo.

Hän ei suostu peukkua myymään.

– En halua antaa sitä ihmisille, koska se pilaa elämiä.

Muuntohuume alfa-PVP:n takavarikot ovat räjähtäneet Suomessa käsiin lyhyen ajan sisällä. Helsingin poliisi kertoi elokuun alussa, että peukkua oli alkuvuodesta takavarikoitu 354 kertaa, kun edellisvuonna vastaava luku oli 41. Takavarikkojen määrä oli siis yli seitsenkertaistunut.

Alfa-PVP on erittäin addiktoiva huume. Riippuvuus kehittyy nopeasti ja vie tilan muilta huumeilta. Aineen psyykkiset vaikutukset käyttäjään ovat rajuja ja arvaamattomia: psykoottisuutta, vainoharhaisuutta, hallusinaatioita, voimakasta ahdistusta. Peukun vaikutuksen alaisen ihmisen käytös on holtitonta ja arvaamatonta.

Lisääntynyt peukun käyttö näkyy poliisille järjestyshäiriöinä ja sivullisiin kohdistuvina uhkatilanteina. Peukun yleistyminen on Helsingissä kouriintuntuvaa ainakin Kurvin alueella ja osissa Itä-Helsinkiä.

Haastattelu Samuelin ja Nicon kanssa on järjestetty välikäden kautta. He eivät esiinny tässä haastattelussa oikeilla nimillään. Apu on tarkistanut heidän taustansa. Molemmat ovat istuneet vankilassa törkeästä huumausainerikoksesta tuomittuina.

Apu haastattelee heitä, koska heillä on ensi käden tietoa peukkuhuumeesta, jonka äkillinen yleistyminen on muodostunut vakavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Alfa-PVP vaarantaa käyttäjiensä hengen ja terveyden. Vaikutukset koskettavat myös suurta joukkoa heidän läheisiään ja sivullisia.

Nico vapautui vankilasta jo jokin aikaa sitten, Samuel äskettäin. Kumpikin sanoo, että kun palasi selvin päin takaisin kaduille, silmät avautuivat.

– Peukku oli vallannut kadut kuin crack, Nico sanoo.

Hän uumoilee peukun leviämisen syyksi sen, että 2020-luvun alussa poliisi teki suuria amfetamiinitakavarikkoja. Se avasi markkinoilta tilaa peukulle.

Nicon arvelulle on katetta. THL:n jätevesitutkimukset osoittavat, että amfetamiinin saatavuus ja käyttö Suomessa romahtivat vuonna 2021 sen jälkeen, kun poliisi oli ottanut kiinni merkittäviä amfetamiinin levittäjiä osana suurta kansainvälistä Greenlight-operaatiota. Rikolliset oli maailmanlaajuisesti huijattu käyttämään FBI:n kehittämää Anom-viestisovellusta.

Paradoksaalisesti poliisin onnistuminen johti tavallaan ojasta allikkoon. Käyttäjät siirtyivät muihin aineisiin, ja alfa-PVP:n käyttö on lisääntynyt siitä pitäen.

Nicon mielestä voidaan puhua epidemiasta. Hän sanoo nähneensä muutoksen kaduilla, kun vapautui vankilasta.

– Kallio, joka ennen oli trendikäs ja rento kaupunginosa, oli muuttunut paikaksi, jossa piti koko ajan vilkuilla olkapään yli. Siellä näki arvaamattomia ihmisiä, joilla oli harmaantuneet kasvot ja vaahtoa suupielissä.

Samuel kertoo tavanneensa vankilan jälkeen ystäviä, joiden elämät olivat menneet peukusta sekaisin. Mistään ei tullut mitään eikä mikään sovittu pitänyt. Silti ystävät vakuuttelivat, että he eivät olleet riippuvaisia.

Kadulla edes 15-vuotiaan näköiset nuoret eivät piilotelleet käyttöään, mikä oli Samuelin mielestä tavatonta.

– Yllätti, miten lyhyessä ajassa meininki oli pahentunut, hän sanoo.

Samuel ja Nico pysyttelevät nykyään peukusta kaukana. Aina etäisyyttä ei ole ollut.

– Myin ja käytin pösöä kolmisen vuotta sitten. En osaa sanoa ihan tarkkaa aikaa, mutta noin vuoden päivät poltin sitä päivittäin, Samuel sanoo.

Peukku toi hyviä oloja, mutta myös pahoja sydämentykytyksiä, joita hän lääkitsi muilla aineilla. Bisnekset alkoivat luisua nopeasti.

– Olin ollut aika tavoitteellinen myyjä ja sain rahaa säästöön, mutta annas olla, kun aloin myydä pösöä, niin rahat alkoivat mennä, kun keskityin polttamiseen. Muu myynti lakkasi, olin jatkuvasti myöhässä, vastailin sekavasti ja yritin tehdä viittä asiaa samaan aikaan, mutta en saanut mitään tehtyä.

Alamäki päättyi vasta vankilaan, ja Samuel muistaa olleensa helpottunut, että käyttö vihdoin katkesi. Hänen läheisensä olivat huojentuneita, että mies ylipäätään oli elossa.

Myös Nico on käyttänyt peukkua satunnaisesti suurehkoja määriä. Välillä vainoharhat olivat vaikeita. Kerran hän käveli metsässä ja oli varma, että vastaan tullut peura oli keskusrikospoliisin vakooja, poliisipeura. Peukku vei häneltä myös asunnon, vaikka vuokrarahat olivat jo pöydällä.

– Mietin, että käynkö maksamassa vuokrat vai poltanko vähän pösöä ensin. Valitsin pösön. Huomasin jossain vaiheessa, että oli tullut aika vihaisia viestejä, ja sitten hoksasin, että ei mulla ollut enää rahoja, pitää vissiin muuttaa kämpästä pois.

"Pösörinki" oli synkkä paikka. Käyttäjät istuvat ympyrässä, ja pallopiippu kiertää. Piipun päässä on letku, jotta piippua voi operoida vaakatasossa silmiensä edessä. Pientä kristallikidettä lämmitetään voimakkaalla sytkärillä, torchilla. Kide sulaa nesteeksi ja höyrystyy.

– Siinä ei kukaan hymyile, ja auta armias, jos joku polttaa sen pohjaan. Sitten tulee turpaan, Nico kuvaa.

– Addiktio on niin raaka, että siinä maailmassa kukaan ei luota kehenkään. Ihmiset eivät ole ystäviä keskenään. He voivat polttaa joka päivä pösöä yhdessä, mutta he eivät luota toisiinsa tippaakaan.

Suhtautuminen peukkuun on Samuelin ja Nicon mukaan tällä hetkellä tärkein moraalinen pohdinta huumekauppiaiden keskuudessa. Heidän mukaansa kauppiaat ovat jakautuneet kahteen leiriin.

Yhdessä leirissä kauppiaat myyvät ja polttavat peukkua itse. Toisessa leirissä astetta ammattimaisemmat diilerit miettivät, mitä viivan alle jää, mutta samalla myös sitä, mitä aineet ihmisille tekevät. Tämä joukko yleensä halveksii "pösöpäitä".

– En tunne yhtään sellaista psykopaattia, joka myy peukkua, vaikka ei itse käytä. Kaikki jotka myyvät, polttavat, Nico sanoo.

Diilerit eivät mielellään edes asioi peukunkäyttäjien kanssa, koska nämä ovat niin arvaamattomia, epätoivoisia ja aggressiivisia. Monella on kiputiloja ja vainoharhoja, ja jopa ystävät käyvät kimppuun peukkupäissään.

– Pösöpäät ovat sekoilunsa tähden jatkuvasti poliisin asiakkaina. Päihtyneenä autoilu, omaisuusrikokset ja päättömät väkivallanteot kuuluvat usein pösöpään arkeen, Nico sanoo.

Hän arvioi, että alle 20 prosenttia huumekauppiaista myy peukkua. Usein nämä eivät sitten muuta myykään, paitsi lakkaa, joka niin ikään on hyvin voimakas ja vaarallinen huume.

– Tosin he ovat opportunisteja ja kauppaavat mitä vain saadakseen lisää peukkua, mukaan lukien tyttöystäviään.

Nico ja Samuel kokevat olevansa vastuullisuuteen pyrkiviä huumekauppiaita, jotka tuntevat empatiaa asiakkaitaan kohtaan. He sanovat panostavansa aineiden puhtauteen ja hygieniaan. He kertovat asiakkaille myös eri aineiden ja käyttötapojen haittapuolista sekä haittojen vähentämisestä.

Nico kertoo pohtineensa, että eikö pösöä olisi sen vaarallisuuden takia turvallisinta ostaa juuri hänen itsensä kaltaiselta kauppiaalta.

– Mutta pösöstä en tiedä, miten sitä voisi käyttää turvallisesti. Eikä kukaan tiedä. Olen nähnyt vain surullisia kohtaloita sen kanssa.

Nico sanoo, että teoriassa hän voisi tehdä peukun myymisellä hyvin rahaa. Hän osaa tilata huumeita Suomeen ja hän on laskenut, että Kiinasta hankittuna alfa-PVP:llä voisi tehdä jopa satakertaisia voittoja. Käytännössä peukulla ei kuitenkaan tienaa kukaan Suomessa, hän sanoo. Peukku vie elämänhallinnan niin, että kaikki rahat menevät.

Peukun tuoma addiktio hiipii päälle salakavalasti, Nico ja Samuel kertovat. Sitä markkinoidaan kadulla aineena, joka on hauska eikä tee oikein mitään. Tulee vähän hölmö olo ja alkaa naurattaa. Itse ei huomaa, että mikään muuttuisi.

Tosiasiassa suurin osa käyttäjistä muuttuu nopeasti.

– Kaikki meni ihan päin helvettiä kun aloin käyttää. Huomasin vain vaikutuksen, mutta en ikinä osannut sanoa, minkä takia rahani olivat kadonneet tai en vastannut puhelimeen kymmeneen tuntiin. Mitään ajantajua ei ollut. Muutuin hirveän vastuuttomaksi, annoin ohjat elämästä jollekin, jota en itse edes huomannut, Samuel kertoo.

Nousut ovat nopeat ja vahvat. Kun olo tasaantuu, tuntuu ihan normaalilta ja polttaa lisää. Peukku lakkaa päivittäiskäytössä tuntumasta vahvalta nopeasti, eikä käyttäjä enää huomaa olevansa stimuloitunut.

Peukku syrjäyttää helposti muut huumeet, eikä esimerkiksi amfetamiini tunnu monista enää miltään. Vasta kun tulee päivä, että peukkua ei enää saakaan, huomaa kuinka paljon sitä tarvitsee. Laskut eli vieroitusoireet ovat poikkeuksellisen voimakkaat. Moni saa raivokohtauksia ymmärtämättä, mistä huono olo johtuu.

– Jopa itsemurhia tehdään pösölaskuissa, Nico sanoo.

Nimenomaan poltettavuus tekee peukusta Nicon mielestä niin addiktoivaa. Kymmenen minuutin sisään voi ottaa kahdeksan nopeaa nousua, mikä ei suonensisäisesti ole mahdollista. Tässä peukku vertautuu hänestä metamfetamiiniin ja crackiin, jotka ovat muissa maissa aiheuttaneet vastaavan kaltaisia epidemioita.

Kun Nico itse alkoi käyttää peukkua, hän oli epätoivoisessa, surullisessa jamassa, jossa oma terveys ei kiinnostanut. Silti hän uskoo, että peukun vaaroja voisi vähentää radikaalin rehellisellä huumevalistuksella.

– Ei niin, että sanotaan, että ensimmäinen kannabispiikki tappaa.

Jos kaikki huumevalistus olisi rehellistä, niin ehkä ihmiset uskoisivat, kun heille sanotaan, että peukkua ei voi käyttää turvallisesti, hän uumoilee.

Jos vaaroista ei kadulla puhuta ja käyttäjät suosittelevat ainetta toisilleen, ollaan huonolla tiellä. Kun käytös peukun myötä kääntyy arvaamattomaksi ja holtittomaksi, muut ihmiset halveksuvat, ja käyttäjä eristäytyy muiden käyttäjien joukkoon.

– Surullista on, että peukku on uusi huume. Se on yleistynyt viihdekäyttöön 20 vuotta sitten, ja päivittäiskäyttäjiä on ollut vasta viitisen vuotta. Me emme tiedä, miltä näyttää ihminen, joka on käyttänyt sitä 15 vuotta. Kaikki, jotka käyttävät nyt pösöä päivittäin, ovat koekaniineita, Nico sanoo.

Samuel ja Nico eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään. Artikkelin kuvassa on kasvonsa peittänyt Nico.