Mitä söit viimeksi festareilla?

Viime kesänä Flow-festivaalilla maistoin lähes kaikkia kahtakymmentä osallistuja-annosta Sustainable Meal -kilpailussa, jota olimme mukana järjestämässä. Siinä oli aika paljon syötävää, mutta jaoimme niitä kumppanin kanssa ja saimme joistain vähän pienempiä maisteluannoksia. Keittiömestareiden kekseliäisyys ja etenkin paneutuminen villiruokaan teki vaikutuksen. Festivaaliympäristössä, kun ruokaa pitää tarjota isoja määriä, on raaka-aineiden kerääminen luonnosta vähän erilaista kuin vaikkapa yksityistilaisuuksiin.

Onko kestävän ruoan konsultoinnille ollut kysyntää Flow’n lisäksi muilla festivaaleilla?

Kiinnostusta on, mutta yleensä taloudelliset realiteetit tulevat vastaan. Tapahtumissa ei tyypillisesti ole budjetoitu rahaa sellaiseen, ja  yleensä ruokapalvelut nähdään pääasiassa festareille voitollisena toimintana. Kebabteltan paikka myydään sille, joka tarjoaa parhaan hinnan. Mutta nykyisin ymmärretään yhä paremmin, että festareille tullaan tekemään muutakin kuin kuuntelemaan musiikkia. Ihmiset haluavat syödä hyvin, hakea elämyksiä ja kertoa siitä somessa. Kuluttajat ovat yhä vaativampia, ja se on tosi hyvä asia. 

Helsinkiläiset Flow ja Sideways ovat tehneet ison numeron lihattomuudesta. Näkyykö eettisyys jo laajemminkin?

Kaupunkifestarit ovat selvästi ottaneet tämän asian omakseen, mutta se näkyy kyllä jo muuallakin. Yritystapahtumissa esimerkiksi on tapahtunut muutos. Ennen ajateltiin, että jos tapahtumassa on tarjolla alkoholia, sillä pääsee kategoriaan A, ja jos on vielä lihaa, niin se on A+. Siitä on onneksi päästy eteenpäin. Nyt kun tapahtumaan panostetaan, se tehdään tarjoamalla paikallista ja pientuottajien raaka-aineista tehtyä ruokaa. 

Isoin juttu on urheilutapahtumat. On ollut ihan karmeaa seurata, kuinka pikkumuksuille vaikka Helsinki Cupissa syötetään eineksiä. Nyt ymmärretään, että urheilutapahtumissa varsinkin urheilijoille pitää tarjota laadukasta ja vastuullista ruokaa. Nakkimuki ei enää elä 2030-luvulla.

Mitkä ovat ravintoloiden suurimpia haasteita festareilla?

Kyllä se on logistiikka. Valtavalle määrälle ihmisiä pitää saada hirveällä vauhdilla ruokaa, joka on laadukasta ja lämmintä. Kun isot keikat loppuvat, tulee hirveä ryysäys, ja siihen pitää olla valmis. Tapahtuman aikana tavaraa ei voi helposti hakea lisää, joten logistiikka pitää olla tosi loppuun asti mietitty.

Tiedän suurin piirtein, mitkä ravintolat festareilla tekevät voittoa, mitkä nollaa ja mitkä tappiota. Parhaiten pärjäävät ne, jotka ovat tehneet tapahtumia pitkään. Moni ravintola ei tee hirveän paljon tapahtumia, eikä silloin ole kokemusta, miten tehdään yhtäkkiä jotain annosta tuhat kappaletta. Taloudellinen kannattavuus on sekin vastuullisuutta. Toisaalta vaikkapa Flow on paikka, jossa ravintolatkin tulevat näyttäytymään, eivät välttämättä tekemään hirveästi voittoa. Mutta jos viivan alle ei jää mitään, niin pidemmän päälle homma ei voi toimia. 

Mitkä olisivat helpoimpia keinoja kohentaa festivaalien ruokatarjonnan vastuullisuutta?

Raaka-aineiden kotimaisuuden lisääminen, satokausiajattelu ja punaisen lihan minimoiminen. Paljon mietitään, mitä muuta proteiini voisi olla lihan sijaan. Varsinkin alkoholin kanssa rasvainen maku vain tuntuu hyvälle. Ei ehkä kannata yrittää korvata täydellistä hampurilaiskokemusta vegeburgerilla vaan miettiä, mikä muu annos voisi toimia samalla tavalla.

Viime vuoden Provinssirock vastasi järjestäjien mukaan hiilidioksidipäästöiltään kolmeatuhatta edestakaista New Yorkin -lentoa. Onko festivaaleissa oikeastaan mitään järkeä kestävyyden kannalta?

Aina kun jotain tehdään, se tuottaa päästöjä. Olen laskenut ja arvioinut hiilijalanjälkiä aika paljon. Niissä on eri tapoja laskea, mutta kun rakennetaan jättimäisiä lavoja ja lennätetään bändejä ympäri maailman, kyllähän siitä jälki jää. Ylipäätään on hyvä, että näitä asioita lasketaan, sillä numeroiden valossa voi tehdä vertailua: mikä ero hiilijalanjäljessä on Thaimaan-lomalla, Suomessa junalla matkustamisella tai sillä, kun viettää viikonlopun Suomipop-festivaalilla. Asiat ratkaistaan teoilla, ja hiilijalanjäljen laskeminen toivottavasti vie asioita oikeaan suuntaan. 

Tänä kesänä festarilippujen hinnat hipovat kolmatta sataa, ja ruoka ja juoma ovat hinnoissaan. Onko festivaaleista tullut elitistisiä?

Aika hyvä kysymys. Pelkään, että vähän joo. Jo 250 euroa lippuihin on aika kova paukku. Toki on erilaisia festareita ja erilaisia tapoja nauttia niistä, opiskelijabudjetillakin voi päästä festareille vaikka vapaaehtoistyön kautta. En silti usko, että suomalainen musiikkifestivaali on tekemässä kesällä 2023 mitään kaikkien aikojen tulosta. Kulut ja korot ovat nousseet ja bändien tuominen maksaa, monella tapahtumalla korona saattoi syödä säästöt. Ihmisten ostokäyttäytyminen on sekin muuttunut, lippuja ei osteta yhtä aikaisin kuin ennen vaan ostopäätöstä lykätään viime hetkelle. En silti näe selitystä sille, miksi tavallisen keskioluen hinta on yhtäkkiä noussut kahdella eurolla.

Kuinka paljon olisit valmis maksamaan kaljatölkistä? 

Jostain pientuottajan erikoisen hyvästä kaljatölkistä festivaalimiljöössä: kaksitoista euroa. 

Miten juot kahvisi?

Olen niin tätä sukupolvea, että juon kahvini kauramaidon kanssa. Kotona teen ”ghettolattea”.  Lämmitän kauramaidon ja keitän tosi vahvaa kahvia päälle.