Maailma pitää saada vakuutettua siitä, että naiset voivat olla yhtä perseestä kuin miehet, kirjoittaa Tuija Siltamäki

Yksi toimittajan tärkeimpiä tehtäviä nyky-yhteiskunnassa on kertoa, että toimittaja on joutunut verkkovihan kohteeksi. Niinpä haluan, jo demokraattisen yhteiskunnan ylläpitämiseksi, kertoa, että hiljattain joku kirjoitti minusta ikävän kommentin internetiin. Joku oli sitä mieltä, että minussa on ”aika kovat pick me girl -vibat” ja että sanon ”just sen mistä pojat tai pikemminkin sedät tykkää”.

”Pick me girl” on yksi monista ilmaisuista, joita internetissä käytetään naisten mahdollisimman täsmälliseen epäimartelevaan kuvailemiseen. Käsittääkseni ”pick me girl” tarkoittaa naista, joka toivoo epätoivoisesti, että miehet ”valitsisivat” eli hyväksyisivät hänet. Muita huonoja naisia ovat esimerkiksi tahallaan miehiä seksuaalisesti härnäävä ”tease” ja turhasta valittava ”Karen”.

Naiselta itseltään ei ole tarpeen tiedustella, samastuuko hän näihin ulkopuolisten antamiin käsitteisiin, mikä on sinänsä huvittavaa, ettei nykyään kissaakaan saa sanoa kissaksi kysymättä kissalta, kokeeko se olevansa kissa. Koska koen itse olevani nainen vain sanan imartelevissa merkityksissä, pahaltahan moinen väkivaltainen hyökkäys tuntui. Tieto siitä, etten ole yksin, auttaa kuitenkin jaksamaan.

Kesällä julkisuudessa arvioitiin nimimerkki ”riikan” rasistisia ja ihmisvihamielisiä kirjoituksia miesvaltaisissa internet-ympäristöissä. Monitasoisella tavalla absurdin näytelmän tyhmimpiä sivuhaaroja nähtiin juontaja Laura Frimanin Instagramissa, jossa Riikka Purralla julistettiin olevan ”loimuava pick me -viba” ja arveltiin, että ”riikan” on ollut raflaavilla näkemyksillään tarkoitus miellyttää miehiä.

”Ajatus” on huvittava, eikä vähiten siksi, että kyseiset pick me girlit olivat syytösten hetkellä 31-vuotiaita maistereita ja muutenkin täysivaltaisia ja suhteellisen täysjärkisiä aikuisia. On melkoista naisten vähättelyä – ehkä jopa naisvihaa! – olettaa, ettei naisilla voisi olla epäkorrekteja, epämiellyttäviä ja epäinhimillisiä näkemyksiä ilman, että ne ovat joko miesten heille syöttämiä tai miesten miellyttämiseksi keksittyjä. Sedät viettelevät puhtaat tyttöset ja syöttävät heille sairaita ajatuksiaan.

Mutta internetin naisvihalle onkin tunnusomaista, ettei sitä nähdä siellä, missä sitä on mutta senkin edestä siellä, missä sitä ei ole.

Pääministeri Sanna Marin houkutteli Suomen punavihermieliset äänestämään puoluettaan antamalla ymmärtää, että taktinen demareiden äänestäminen on ainoa mahdollisuus välttää syöksyminen sinimustaan fasismin yöhön. Kun pick me -fasistit sitten voittivat, Marin luopui puheenjohtajuudesta, muuttui Instagramiaan lukuun ottamatta näkymättömäksi ja ilmoitti noin vartti vaalien jälkeen jättävänsä koko eduskunnan lähteäkseen johonkin Tony Blairin Ellun Kanoihin heiluttelemaan käsiään. Se olisi minkä sukupuolen ja minkä puolueen edustajalta tahansa sanalla sanoen aika paska temppu, mutta kun esimerkiksi vihreiden paikallispoliitikko Julia Sangervo kehtasi kritisoida oharointia julkisuudessa, oli roisto internet-ihmisten mielestä tietenkin naisvihaaja-Sangervo eikä opportunisti-Marin.

Naisvihaa löydettiin myös kirjailija Sisko Savonlahden kolumnista, jossa Savonlahti julkesi irvailla Helsingin Sanomien ahdistava elämä -liitteelle, jossa on raportoitu uutterasti etenkin kotihäpeästä, mutta myös hömppä- ja pimppihäpeästä. Savonlahden järkyttävä näkemys oli se, että hän haluaisi sanomalehdeltään mieluummin uutisia kuin höpötystä pimppihäpeästä. Internet-ihmisten logiikka meni niin, että koska ”kevyemmiksi mielletyt” – ehkä ne eivät ole vain kevyemmiksi miellettyjä, mutta ei nyt mennä siihen – aiheet ovat usein naisten suosiossa, on niiden ”väheksyminen” naisvihaa.

Valtakunnan opportunisti, vaikuttaja Natalia Salmela, puolestaan löysi faneineen naisvihaa kansalaisjärjestö Finnwatchin vaikuttajien verojärjestelyjä koskevasta selvityksestä, jonka lopputulos oli Salmelan kannalta epäimarteleva. Salmela on feministi ja kaikenlaisten hyvien asioiden puolella silloin, kun se on Salmelan liiketoiminnalle kannattavaa, muttei anna katsomuksen turhaan rajoittaa itseään, vaan on myös avoin mainostamaan ryppyvoiteita, tehotuotantoa, velkavipua ja yksityisiä neuvolapalveluita, mikäli se on sillä viikolla hänelle taloudellisesti järkevämpää.

Feminismin edellisissä aalloissa yritettiin saada maailma ymmärtämään, että naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet. Seuraavaksi pitäisi saada se vakuutettua siitä, että he voivat olla myös yhtä perseestä kuin miehet.