Apu

Naisvaltaiset alat yhä palkkakuopassa – Miksi koskaan ei ole oikea aika nostaa palkkoja?

Naisvaltaiset alat yhä palkkakuopassa – Miksi koskaan ei ole oikea aika nostaa palkkoja?
Työmarkkinatilanne on kireämpi kuin vuosikausiin, ja erityisen vaikeilta näyttävät kunta-alan neuvottelut. Naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla kytee viha, ja kiky-tunneista on tullut yleinen kynnyskysymys. Miksi?

Jäsenistön viesti on selvä ja vien sitä eteenpäin: jokin kamelin selkä on katkennut. Kentällä ollaan vihaisia, emme tingi vaatimuksista.

Minun tehtäväni on toki neuvotella ja aikaansaada sopimus, mutta esimerkiksi lakkovalmius on olemassa, kuten kaikilla ammattiliitoilla! Näin jyrisee Apu-lehdelle sosiaali- ja terveysalan puhenainen Millariikka Rytkönen.

Tehyn Millariikka Rytkönen on suorapuheinen ay-pomo.

Tiistaina 14. tammikuuta alkaneissa kunta-alan neuvotteluissa vastakkain ovat vientiteollisuutta korkeampia palkankorotuksia vaativat työntekijät ja kuntien huonoa taloustilannetta korostava työnantaja.

Nykyiset työ- ja virkaehtosopimukset ovat voimassa maaliskuun loppuun. Sopimusten piirissä on yli 420 000 suomalaista.

Hoitoala vaatii sopimusta, joka nostaisi sen palkkoja 1,8 prosenttiyksikköä vuodessa yli miesvaltaisten alojen.

"Hoitoalan vaatimukset ovat ylimitoitettuja kuntien maksuvaraan nähden."
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina

Järjestöjen mukaan sillä kurottaisiin vuosikymmenessä kiinni alan naisten palkkakuoppa.

Palkkalinjan avaajaksi luonnehdittuun Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden sopimukseen on kirjattu 3,3 prosentin korotus kahdeksi vuodeksi.

Näkyvimmin kunta-alan ammattiliitoista on ollut esillä juuri Tehy ja sen puheenjohtaja, kätilö ja sairaanhoitaja Millariikka Rytkönen, joka ei kaihda suoraa puhetta ja kovaakaan kieltä.

Sama palkankorotus kuin vientialoilla

Perus- ja lähihoitajia edustavan Superin johtaja Silja Paavola on ollut lausunnoissaan Rytköstä varovaisempi.

Tiedotteessaan Paavola ilmoitti, että Super vaatii neuvotteluissa ”vähintään samoja palkankorotuksia kuin vientialoilla”.

– Tästä erillinen asia on tasa-arvo-ohjelma, johon tarvitaan rahoitusta valtiolta. Emme voi palkkapöydässä vaatia Kuntatyönantajilta sellaista, mihin kunnilla ei ole rahaa, Paavola kommentoi.

Rytkönen ei näe Superin lipsuvan linjasta, vaan ihmettelee lähinnä lausunnoista tehtyjä tulkintoja.

– ”Vähintään samat” on minusta aika selkeä viesti. Ja Silja on oikeassa siinä, ettei kunnilla ole rahaa – korotuksiin tarvitaan valtionosuuksien kasvattamista.

Työnantajapuoli eri mieltä korotuksista

Työnantajapuolella eli KT Kuntatyönantajilla on täysin vastakkaiset näkemykset hoitolan korotusten tarpeesta, oikeudenmukaisuudesta ja rahoitusvarasta.

Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Reinan mukaan jo vientialojen mukaiset eli 3,3 prosentin palkankorotukset tekevät monessa paikassa tiukkaa.

– Hoitoalan vaatimukset ovat ylimitoitettuja kuntien maksuvaraan nähden, Reina sanoo Avulle.

Julkiset palvelut rahoitetaan verovaroin. Monet kunnat ovat jo nyt vaikeuksissa valtionosuuksien leikkausten, työikäisten määrän ja sitä mukaa veropohjan kutistumisen sekä väestön ikääntymisen tuomien lisävelvoitteiden kanssa.

Markku Jalonen on johtanut Kuntatyönantajia vuodesta 2007.

KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja tutkimuspäällikkö Mika Juutinen ovat esitelleet julkisuudessa omia laskelmiaan.

Niiden mukaan kuntien talous ei salli juuri minkäänlaisia palkankorotuksia, ja kokonaiskuvassa eli maan 2,4 miljoonaan palkansaajaan verrattuna sairaanhoitajat eivät ole palkkakuopassa.

KT on laskenut hoitajien palkankorotusvaateen hinnaksi 800 miljoonaa euroa vuodessa, mikä tarkoittaisi vajaan prosentin korotusta kunnallisveroon.

Tutkimuspäällikkö Juutinen kommentoi Iltalehdessä, että hoitajien erilliskorotukset merkitsisivät noin 333 euron tulonsiirtoa jokaiselta palkansaajalta hoitajille joka vuosi 10 vuoden ajan.

Laskutapa on työnantajapuolen näkökulmasta oivaa taktiikkaa: se luo mielikuvan, että hoitajan palkka ja sen korotus olisi suoraan pois muiden työntekijöiden lompakosta ja tilinauhasta.

– Hah, hah. Kaikenlaisia lukuja saa aikaiseksi, mutta osataan meilläkin laskea. Ralf Sund (Tehyn ekonomisti) selvitti tästä ensi alkuun, että KT teki laskelmansa 2,4 miljoonalla veronmaksajalla, kun Suomessa heitä on 3,8 miljoonaa. Kunnilla on myös muita tuloja kuin verot, Millariikka Rytkönen vastaa.

"Koskaan ei ole oikea aika. Ihan sama, mitkä ovat suhdanteet. Jäsenistö on kuunnellut samaa koko elämänsä. Vähemmästäkin raivo nousee."
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen

Lähihistoria on työntekijäpuolen mukaan näyttänyt, ettei sellaista taloustilannetta Suomessa olekaan, jolloin naisvaltaisten alojen palkkoja olisi sopivaa korottaa.

Asian kiteytti sarkastisesti Helsingin Sanomien yleisönosastossa alalla yli 40 vuotta työskennellyt eläköitynyt sairaanhoitaja: aina on huono hetki ja löytyy syitä, miksi hoitoalan palkkoja ei mitenkään voi nostaa.

– Juuri tämä: koskaan ei ole oikea aika. Ihan sama, mitkä ovat suhdanteet, miltä budjetti näyttää tai mitä Suomen Pankin ennusteet sanovat. Jäsenistö on kuunnellut samaa koko elämänsä. Vähemmästäkin raivo nousee, Tehyn Rytkönen lataa.

Pitkän ay-uran tehnyt ekonomisti Ralf Sund tekee eläkkeellä keikkatyötä Tehylle.

Hoitoalalla vastuullista työtä

Kuntatyönantajat vetoaa myös siihen, ettei yhden julkisen sektorin alan palkkoja voida lähteä korottamaan muiden, kuten opetus-, sosiaali- ja teknisten alojen kustannuksella. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine kommentoikin, että kaikki kuntatyön ammattilaiset ansaitsevat palkankorotuksen.

– Hoitoalalla tehdään vaativaa ja vastuullista työtä, mutta niin tehdään muillakin julkisaloilla. Olen tietoinen yleisistä sympatioista hoitoalan palkankorotuksia kohtaan, mutta gallupeissa harvemmin kysytään, kuinka moni olisi valmis veroprosentin nostoon niiden rahoittamiseki, Kuntaliiton Reina sanoo.

"Palvelualoilla tehdään Suomen vaihtelevinta työaikaa. Huoli toimentulon riittävyydestä sekä vaikeudet työ- ja muun elämän yhteensovittamisessa nousivat vahvasti esiin jäsenistössä."
Puheenjohtaja Annika Rönni-Sallinen, PAM

Juuri naisvaltaisilla julkisaloilla on paljon patoutunutta kiukkua ja revanssihenkeä. Tilastokeskuksen työvoimapoliittisen tutkimuksen mukaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikaiset kiky-tunnit pidensivät näiden alojen työaikaa, vaikka kikyä perusteltiin viennin kilpailukyvyllä.

Opetus-, hoito- ja sosiaalialoille työajan lisäys tuotiin minuutilleen, kun yksityissektorilla kiky-tunteja toteutettiin hyvin kirjavasti tai ei lainkaan. Myös lomarahojen leikkaus koski vain julkista sektoria.

– Kiky on asia, joka nousee esiin lähes joka keskustelussa. Siitä ollaan todella katkeria, Rytkönen vahvistaa.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina on huolissaan kuntien selviämisestä.

Vaikka tilanne voi näyttää sukupuolten ja julkisen sektorin sodalta, sekään ei ole koko totuus. Miesvaltaisten vientialojen keskuudessa kiky on yhtälainen kirosana, vaikka Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan reaalinen työaika ei niillä keskimäärin juuri pidentynyt.

Monille 24 tunnin palkattomasta lisätyöstä on tullut kokoaan suurempi periaatekysymys. Kiky edustaa sanelua ja kyykyttämistä, josta halutaan eroon lähes hinnalla millä hyvänsä. Periaatteelliseksi voidaan nähdä myös kiista siitä, sovittiinko lisäys väliaikaiseksi vai pysyväksi, koska sen ratkaisu voi vaikuttaa tuleviin sopimuksiin ja käytäntöihin.

Paperiliitto, Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro ovat ilmoittaneet aloittavansa kahden viikon lakon maanantaina 27. tammikuuta, jos työehdoista ei päästä sopuun.  Lakon piiriin kuuluisi noin 40000 työntekijää, ja sen taloudelliset vaikutukset olisivat mittavat.

PAM: rahaa ja tunteja

Omia neuvottelujaan käyvillä palvelualoilla kynnyskysymyksiksi näyttävät nousevan palkankorotukset, työolot ja jossain määrin kiky-tunnit. Ensimmäisenä tes-neuvottelut aloitti kaupan toimiala 9. tammikuuta.

Palvelualan ammattiliitto PAM hakee sopimuskierrokselta puheenjohtaja Annika Rönni-Sallisen mukaan ”elämiseen riittävää palkkaa ja työaikaa”.

– Palvelualoilla tehdään Suomen vaihtelevinta työaikaa. Huoli toimentulon riittävyydestä sekä vaikeudet työ- ja muun elämän yhteensovittamisessa nousivat vahvasti esiin jäsenistössä. Jotta palvelualoille riittää henkilöstöä ja niillä voi tehdä kokonaisen työuran, tarvitaan selkeitä palkankorotuksia, riittäviä määriä työtunteja ja sitä, että jousto työaikojen ja -järjestelyjen suhteen toimii myös työntekijöiden suuntaan.

PAM haluaa muun työntekijäpuolen tavoin eroon palkattomaksi talkootyöksi mielletyistä kiky-tunneista. Puheenjohtajan mukaan kikyä on sovellettu PAMin aloilla eri tavoin, joten myös jatkotoimet tulisivat olemaan erilaisia.

Kaupan toimialan osuus kansantalouden arvonlisäyksestä on noin 9−10 prosenttia, ja kauppa on maan suurin työllistäjä (noin 300 000 ihmistä). Heistä 85–88 prosenttia on palkansaajia. Loput ovat yrittäjiä ja heidän yrityksissään työskenteleviä perheenjäseniä.

Työnantaja- eli Kaupan liiton puolelta neuvotteluja johtaa työmarkkinajohtaja Anna Lavikkala.

– Neuvotteluissa haetaan kokonaisratkaisua, joka huomioi kaupan alan murroksen ja haasteet. Niistä vahvimpia ovat yhä kiihtyvä digitalisaatio ja kansainvälisen verkkokaupan tuoma kilpailutilanne, Lavikkala muotoilee.

Kaupan työntekijöistä 75 prosenttia työskentelee koko- ja neljännes osa-aikaisesti. Muut kuin vakituiset ja kokopäiväiset työsuhteet ovat palvelualoilla keskimääräistä yleisempiä. Osa-aikatyö voi sopia elämäntilanteeseen, mutta läheskään kaikilla kyse ei ole valinnasta.

Tilastokeskuksen vuonna 2018 julkaistun työvoimatutkimuksen mukaan yli 19000 osa-aikaista myyjää haluaisi kokopäivätyön.

Seuraavaksi eniten vastentahtoisesti osa-aikaisia työntekijöitä oli parturi-kampaajissa ja tarjoilijoissa. Omasta halusta eniten osa-aikatyötä tehtiin pikaruokapaikoissa.

Tammikuun loppuun päättyvät kaupan alan lisäksi muun muassa Alkon ja kiinteistöhuollon työntekijöiden sopimukset. Kaikkineen PAM ja työnantajaliitot neuvottelevat kevään aikana yli 400000 ihmisen työehdoista.

Tilastokeskuksen Alueellinen yritystoiminta-julkaisun mukaan 2018 Suomessa oli 395 000 palvelualan toimipaikkaa, joissa henkilöstön määrä kasvoi 45000:lla vuodesta 2017.

Palvelualojen ongelmiksi katsotaan palkkataso, työntekijöiden suuri vaihtuvuus ja suhteessa korkeat työvoimakustannukset. Myös vielä muotoaan hakeva alustatalous, jossa työntekijä saattaa joutua kantamaan yrittäjäriskiä ollessaan käytännössä palkansaajan asemassa, toimii enimmäkseen palvelualoilla.

Julkaistu: 6.2.2020
Kommentoi »