Jäsenistön viesti on selvä ja vien sitä eteenpäin: jokin kamelin selkä on katkennut. Kentällä ollaan vihaisia, emme tingi vaatimuksista.

Minun tehtäväni on toki neuvotella ja aikaansaada sopimus, mutta esimerkiksi lakkovalmius on olemassa, kuten kaikilla ammattiliitoilla! Näin jyrisee Apu-lehdelle sosiaali- ja terveysalan puhenainen Millariikka Rytkönen.

Tiistaina 14. tammikuuta alkaneissa kunta-alan neuvotteluissa vastakkain ovat vientiteollisuutta korkeampia palkankorotuksia vaativat työntekijät ja kuntien huonoa taloustilannetta korostava työnantaja.

Nykyiset työ- ja virkaehtosopimukset ovat voimassa maaliskuun loppuun. Sopimusten piirissä on yli 420 000 suomalaista.

Hoitoala vaatii sopimusta, joka nostaisi sen palkkoja 1,8 prosenttiyksikköä vuodessa yli miesvaltaisten alojen.

Järjestöjen mukaan sillä kurottaisiin vuosikymmenessä kiinni alan naisten palkkakuoppa.

Palkkalinjan avaajaksi luonnehdittuun Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden sopimukseen on kirjattu 3,3 prosentin korotus kahdeksi vuodeksi.

Näkyvimmin kunta-alan ammattiliitoista on ollut esillä juuri Tehy ja sen puheenjohtaja, kätilö ja sairaanhoitaja Millariikka Rytkönen, joka ei kaihda suoraa puhetta ja kovaakaan kieltä.

Perus- ja lähihoitajia edustavan Superin johtaja Silja Paavola on ollut lausunnoissaan Rytköstä varovaisempi.

Tiedotteessaan Paavola ilmoitti, että Super vaatii neuvotteluissa ”vähintään samoja palkankorotuksia kuin vientialoilla”.

– Tästä erillinen asia on tasa-arvo-ohjelma, johon tarvitaan rahoitusta valtiolta. Emme voi palkkapöydässä vaatia Kuntatyönantajilta sellaista, mihin kunnilla ei ole rahaa, Paavola kommentoi.

Rytkönen ei näe Superin lipsuvan linjasta, vaan ihmettelee lähinnä lausunnoista tehtyjä tulkintoja.

– ”Vähintään samat” on minusta aika selkeä viesti. Ja Silja on oikeassa siinä, ettei kunnilla ole rahaa – korotuksiin tarvitaan valtionosuuksien kasvattamista.

Työnantajapuolella eli KT Kuntatyönantajilla on täysin vastakkaiset näkemykset hoitolan korotusten tarpeesta, oikeudenmukaisuudesta ja rahoitusvarasta.

Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Reinan mukaan jo vientialojen mukaiset eli 3,3 prosentin palkankorotukset tekevät monessa paikassa tiukkaa.

– Hoitoalan vaatimukset ovat ylimitoitettuja kuntien maksuvaraan nähden, Reina sanoo Avulle.

Julkiset palvelut rahoitetaan verovaroin. Monet kunnat ovat jo nyt vaikeuksissa valtionosuuksien leikkausten, työikäisten määrän ja sitä mukaa veropohjan kutistumisen sekä väestön ikääntymisen tuomien lisävelvoitteiden kanssa.

KT:n työmarkkinajohtaja Markku Jalonen ja tutkimuspäällikkö Mika Juutinen ovat esitelleet julkisuudessa omia laskelmiaan.

Niiden mukaan kuntien talous ei salli juuri minkäänlaisia palkankorotuksia, ja kokonaiskuvassa eli maan 2,4 miljoonaan palkansaajaan verrattuna sairaanhoitajat eivät ole palkkakuopassa.

KT on laskenut hoitajien palkankorotusvaateen hinnaksi 800 miljoonaa euroa vuodessa, mikä tarkoittaisi vajaan prosentin korotusta kunnallisveroon.

Tutkimuspäällikkö Juutinen kommentoi Iltalehdessä, että hoitajien erilliskorotukset merkitsisivät noin 333 euron tulonsiirtoa jokaiselta palkansaajalta hoitajille joka vuosi 10 vuoden ajan.

Laskutapa on työnantajapuolen näkökulmasta oivaa taktiikkaa: se luo mielikuvan, että hoitajan palkka ja sen korotus olisi suoraan pois muiden työntekijöiden lompakosta ja tilinauhasta.

– Hah, hah. Kaikenlaisia lukuja saa aikaiseksi, mutta osataan meilläkin laskea. Ralf Sund (Tehyn ekonomisti) selvitti tästä ensi alkuun, että KT teki laskelmansa 2,4 miljoonalla veronmaksajalla, kun Suomessa heitä on 3,8 miljoonaa. Kunnilla on myös muita tuloja kuin verot, Millariikka Rytkönen vastaa.

Lähihistoria on työntekijäpuolen mukaan näyttänyt, ettei sellaista taloustilannetta Suomessa olekaan, jolloin naisvaltaisten alojen palkkoja olisi sopivaa korottaa.

Asian kiteytti sarkastisesti Helsingin Sanomien yleisönosastossa alalla yli 40 vuotta työskennellyt eläköitynyt sairaanhoitaja: aina on huono hetki ja löytyy syitä, miksi hoitoalan palkkoja ei mitenkään voi nostaa.

– Juuri tämä: koskaan ei ole oikea aika. Ihan sama, mitkä ovat suhdanteet, miltä budjetti näyttää tai mitä Suomen Pankin ennusteet sanovat. Jäsenistö on kuunnellut samaa koko elämänsä. Vähemmästäkin raivo nousee, Tehyn Rytkönen lataa.

Kuntatyönantajat vetoaa myös siihen, ettei yhden julkisen sektorin alan palkkoja voida lähteä korottamaan muiden, kuten opetus-, sosiaali- ja teknisten alojen kustannuksella. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine kommentoikin, että kaikki kuntatyön ammattilaiset ansaitsevat palkankorotuksen.

– Hoitoalalla tehdään vaativaa ja vastuullista työtä, mutta niin tehdään muillakin julkisaloilla. Olen tietoinen yleisistä sympatioista hoitoalan palkankorotuksia kohtaan, mutta gallupeissa harvemmin kysytään, kuinka moni olisi valmis veroprosentin nostoon niiden rahoittamiseki, Kuntaliiton Reina sanoo.

Juuri naisvaltaisilla julkisaloilla on paljon patoutunutta kiukkua ja revanssihenkeä. Tilastokeskuksen työvoimapoliittisen tutkimuksen mukaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikaiset kiky-tunnit pidensivät näiden alojen työaikaa, vaikka kikyä perusteltiin viennin kilpailukyvyllä.

Opetus-, hoito- ja sosiaalialoille työajan lisäys tuotiin minuutilleen, kun yksityissektorilla kiky-tunteja toteutettiin hyvin kirjavasti tai ei lainkaan. Myös lomarahojen leikkaus koski vain julkista sektoria.

– Kiky on asia, joka nousee esiin lähes joka keskustelussa. Siitä ollaan todella katkeria, Rytkönen vahvistaa.

Vaikka tilanne voi näyttää sukupuolten ja julkisen sektorin sodalta, sekään ei ole koko totuus. Miesvaltaisten vientialojen keskuudessa kiky on yhtälainen kirosana, vaikka Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan reaalinen työaika ei niillä keskimäärin juuri pidentynyt.

Monille 24 tunnin palkattomasta lisätyöstä on tullut kokoaan suurempi periaatekysymys. Kiky edustaa sanelua ja kyykyttämistä, josta halutaan eroon lähes hinnalla millä hyvänsä. Periaatteelliseksi voidaan nähdä myös kiista siitä, sovittiinko lisäys väliaikaiseksi vai pysyväksi, koska sen ratkaisu voi vaikuttaa tuleviin sopimuksiin ja käytäntöihin.

Paperiliitto, Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro ovat ilmoittaneet aloittavansa kahden viikon lakon maanantaina 27. tammikuuta, jos työehdoista ei päästä sopuun.  Lakon piiriin kuuluisi noin 40000 työntekijää, ja sen taloudelliset vaikutukset olisivat mittavat.