Apu

”Örkit tuhosivat mieheni, elämäni, tulevaisuuteni ja kehoni” – Lilya, 24, on vammautunut ukrainalaistaistelija, joka tahtoo kukistaa venäläiset

”Örkit tuhosivat mieheni, elämäni, tulevaisuuteni ja kehoni” – Lilya, 24, on vammautunut ukrainalaistaistelija, joka tahtoo kukistaa venäläiset
Tapasimme Ukrainassa naisia, jotka ovat lähteneet rintamalle taistelemaan. Ukrainassa sotii yli 300 000 taistelijaa. Jo yli 60 000 heistä on naisia. Ja naissotilaiden ja -vapaaehtoisten määrä lisääntyy kovaa vauhtia, sillä isänmaallinen henki on maassa kova. Sodan kauhut ja haavat ovat usein paljon muuta kuin kansallisromanttiset kuvat urheista taistelijoista.
Julkaistu: 14.9.2022

Vitalina on 31-vuotias pieni ja hoikka nainen. Ja täynnä vihaa. Hän sanoo elämänsä menneen rikki sodan vuoksi.

Ennen sotaa hän opiskeli yliopistossa ja hänellä oli suunnitelma myydä omistamansa maa-alue ja perustaa siitä saaduilla rahoilla oma yritys. Se kaikki on nyt, jos ei kokonaan mennyt, niin ainakin jäissä.

– Vihaan örkkejä! Heidät pitäisi tappaa kaikki. He tappavat ja raiskaavat meidän ihmisiämme; vanhuksia, miehiä, naisia ja jopa ihan pieniä lapsia, Vitalina puuskahtaa.

– Pahinta oli jatkuva tykistötuli ja raketti-iskut päivin ja öin. Olen aikaisemmin opiskellut ja harrastanut meditointia. Yritin meditoida kesken tykistökeskitysten, mutta lopulta ei siitäkään ollut apua, Vitalina sanoo.

Ukrainalaiset, etenkin sotilaat, kutsuvat venäläisiä örkeiksi Taru sormusten herrasta –kirjasarjan epäinhimillisten hirviöiden mukaan. Sillä he erottavat oman kansansa ei-ihmisistä. Sodassa vastustajan demonisoiminen auttaa aseiden käyttöä ja tappamista, vaikka se ei kaunista olekaan.

– Lähdin rintamalle hieman sen jälkeen, kun monet ystäväni olivat jo menneet sinne. Osa heistä on jo kaatunut.

Vitalina, taistelunimeltään ja kutsultaan ”Vitalinka” kertoo tehneensä rintamalla kaikenmoisia hommia, mutta toimineensa viime ajat drooni-operaattorina. Homma on stressaavaa, etenkin, jos lennättää aseistettua lennokkia, joka kuvaa aiheuttamansa tuhot viholliselle.

– Pahinta oli jatkuva tykistötuli ja raketti-iskut päivin ja öin. Olen aikaisemmin opiskellut ja harrastanut meditointia. Yritin meditoida kesken tykistökeskitysten, mutta lopulta ei siitäkään ollut apua.

- Pahempaa olisi jäädä tänne kotirintamalle odottamaan ja lukea uutisista, kuinka sota etenee – ja pelätä ystävien ja koko maan puolesta tekemättä mitään, Vitalina sanoo.

– Totta kai pelkään kuolevani, mutta en aio luovuttaa. Uskon kohtaloon ja jumalaan ja siihen, että elämäni menee, kuten tarkoitus on. Pahempaa olisi jäädä tänne kotirintamalle odottamaan ja lukea uutisista, kuinka sota etenee – ja pelätä ystävien ja koko maan puolesta tekemättä mitään.

”Totta kai pelkään kuolevani, mutta en aio luovuttaa”

Vitalina palasi rintamalta lomalle korjatakseen uupumuksen aiheuttamia vaurioita.

– Olen niin väsynyt. Tiedän, että minun pitäisi saada apua ja puhua vaikka psykologille tai terapeutille.

Kovista kokemuksistaan huolimatta hän aikoo palata rintamalle.

– Meidän on kaikkien pakko tehdä jotakin, muuten menetämme kaikki unelmamme lopullisesti. Minä haaveeni yrityksestäni, mahdollisista tulevista lapsistani. Me emme saa antaa periksi ”katsapeille”, Vitalina puuskahtaa.

Sana ”katsap” on alun perin turkkia ja tarkoittaa teurastajaa. Termi on ukrainalaisten keskuudessa vuosisatoja vanha ja kertoo kansan suhtautumisesta venäläisiin, samoin kuin isovenäläisten toinen haukkumanimi ”moskal”.

Rintaman toisella puolella venäläiset puolestaan kutsuvat ukrainalaisia haukkumanimellä ”khokhol”, joka on alun perin tarkoittanut perinteistä ukrainalaista kasakkakampausta, jossa muuten siiliksi ajetusta tukasta erottuu pitkä, liehuva töyhtö päällä.

Vitalina ahdistuu selkeästi, kun miettii paluutaan rintamalle.

Pian joka neljäs sotilas Ukrainan armeijassa on nainen

Naisten määrä Ukrainan armeijassa on moninkertaistunut kahdeksan vuoden aikana.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan kirvoitti naisten rekrytoimisaallon Ukrainan puolustusvoimiin. Kun vielä vuonna 2013, ennen Maidan-mielenosoituksia ja niiden jälkeen alkaneita separatistisotia, Ukrainan puolustusvoimissa oli vain 13 000 naista, niin tänä päivänä heidän lukumääränsä on yli 60 000. Ukrainan armeijan kokonaisvahvuus on noin 300 000 – 350 000 taistelijaa.

Ukrainan puolustusministeriö jakaa aktiivisesti kuvia rintamalla taistelevista ja sinne kouluttatuvista naisista. Kuva: Defence Ministry of Ukraine.

Aseelliseen palvelukseen hakeutuvat naiset käyvät läpi saman koulutuksen kuin miehetkin. Kuva: Ministry of Defence Ukraina.

Ukraina ei ollut vielä vuonna 2014 valmis naisten tasavertaiseen armeijapalvelukseen. Armeijaan lähtevien naisten roolit rajattiin tuolloin lähinnä rintaman takaisiin aputehtäviin; heistä tuli kuljettajia, lääkintähenkilöitä, kokkeja, lähettejä ja niin edelleen.

Vuonna 2016 Ukrainan hallitus muutti asepalvelun käytäntöjä. Aiemmin rintaman takaisiin tehtäviin kelpuutetut naiset päästettiin mukaan myös taisteluyksiköihin. Mikä vielä tärkeämpää, naisille avattiin mahdollisuus yletä myös korkeampiin upseerin virkoihin.

Liudmyla Shuhaleysta leivottiin maan ensimmäinen naispuolinen kenraali, ja hän sai seuraa vuonna 2020 Yuliya Laputinasta, joka niin ikään nimitettiin kenraaliksi. Hän hoitaa nyt tosin veteraanien asioita, ei esikuntapalvelusta.

Seksismiä oli silti vielä monella tasolla. Vielä vuonna 2020 Ukrainan 30. itsenäisyyspäivän puolustusvoimien paraatissa naissotilaat määrättiin suorittamaan paraatimarssi korkokengissä. Puolustusministeriön määräys ja sen toteuttaminen aiheutti raivomyrskyn Ukrainassa. Lakihenkilöt, naiskansanedustajat ja naisjärjestöt tuomitsivat ratkaisun seksistisenä. Sen jälkeen naiset ovat marssineet paraateissa ja muualla samoissa jalkineissa kuten muutkin sotilaat.

Naisilla oli merkittävä rooli Ukrainan armeijassa jo ennen Venäjän helmikuista hyökkäystä. Artikkelin aloituskuvaksi löytyi sama elokuussa 2021 otettu All Over Pressin kuva, joka komeilee Kiovan kaduilla armeijan rekrytointi-ilmoituksessa.

Venäjän hyökkäys helmikuussa 2022 innosti vapaaehtoisia naisia, ja koulutuskoneisto on ollut sen jälkeen kovilla. Helmikuussa ennen sotaa naisten määrä armeijassa oli 36 000 ja jos nykyinen ilmoittautumisten vyöry jatkuu, luku saattaa jopa tuplaantua. Naispuolisten upseerien määrä Ukrainan armeijassa on nykyisellään hieman alle 5000.

– Koulutus kestää, tulevasta tehtävästä riippuen, muutamasta viikosta pidempään aikaan, sanoo kiovalainen Olena, joka kouluttaa lääkintähenkilöitä etulinjaan.

– Monet naiset täydentävät koulutustaan etulinjassa ja he sitovat oikeita haavoittuneita potilaita, jonka kaltaisia me emme voi harjoitustilanteisiin järjestää. Siellä tulee eteen pahoja palovammapotilaita, vatsaan tai päähän pahasti haavoittuneita, henkisesti haavoittuneita ja psykoosissa olevia. Alku on useimmille lääkintähenkilöille rankkaa, eivätkä kaikki kestä sodan todellisuutta etulinjassa. Osalla viha on vallannut mielen, ja lääkintälaukun sijasta he ovat halunneet ottaa kiväärin, Olena sanoo.

”Sota vei minulta miehen, jalat ja naiseuden – olisinpa vuotanut kuiviin sinne taistelukentälle!”

Lilya, 24, on saapunut katselemaan tuhoutunutta venäläistä sotakalustoa Pyhän Sofian katedraalin eteen, Maidan-aukion lähelle. Juuri ennen Ukrainan itsenäisyyspäivää 24. elokuuta Ukrainan armeija hinautti paikalle tuhottua venäläistä sotakalustoa. Ruostuneita tankkeja, rynnäkkövaunuja, telatykkejä, miehistönkuljetusautoja ja muuta sotamateriaalia.

Vihollisen miinan runtelema ja avomiehensä sodassa menettänyt Lilya itkee nähdessään Kiovan Pyhän Sofian katedraalin edessä vihollisen tuhottua sotakalustoa. Hän ei halua kuviin, sillä sodan arvet ovat niin pinnassa.

Lilya katselee vihollisen tuhottua sotakalustoa iloa tuntematta. Ennen sotaa hän opiskeli sairaanhoitajaksi, joten lääkintähenkilöksi, mediciksi, värväytyminen kävi häneltä luonnostaan.

Enää Lilya ei pelasta kenenkään henkeä. Hän on sotainvalidi ja katkera venäläishyökkääjille ja elämälle.

– Meidän joukkue oli hyökkäämässä kohti venäläisten asemia. Yksi kaveri rynni keulilla, kun sattui astumaan miinaan. Hän haavoittui pahasti, kaatui maahan ja alkoi huutaa.

Lilya ja toinen, miespuolinen lääkintämies katselivat suojasta haavoittuneen kuntoa ja päättelivät, että tämä kuolisi pikaisesti verenhukkaan. He päättivät hakea sotilaan pois, koska venäläiset vaikuttivat vetäytyneen lähialueelta.

Potilas saatiin paareille, mutta sitten räjähti. Venäläinen sotilas oli laiskuuttaan asettanut useamman miinan aivan toisiaan liki. Ne räjähtivät kaikki yhtä aikaa. Potilas ja toinen lääkintämies kuolivat, Lilyalta murskautuivat molemmat jalkaterät.

– Minut haettiin pois ja jalat oli amputoitava. Olen invalidi lopun ikääni, vain 24-vuotiaana!

Eikä kurjuus loppunut tähän. Huhtikuussa Lilya menetti avopuolisonsa Oleksandrin, joka kaatui venäläisten tykistökeskityksessä. Ruumiista ei jäänyt edes haudattavaa, ja sekin tuntuu kohtuuttomalta.

Lilya alkaa itkeä.

– Örkit tuhosivat mieheni, elämäni, tulevaisuuteni ja vartaloni.

– Kuka enää hyväilee ja rakastaa minua, hän saa sanotuksi nieleskellen.

Lilya on kuntoutuksessa ja odottaa saavansa proteesit. Hänellä on kohtalotovereita, joilta on amputoitu myös ruumiinjäseniä. Osa heistä suhtautuu valoisasti mahdollisuuksiinsa, osa synkemmin.

– Tiedän, että sodan jälkeen sotaveteraaneja tullaan auttamaan ja tukemaan. Meitä on kuitenkin niin paljon ja lisää tulee joka päivä. Tiedän, että ukrainalaiset ovat toisistaan välittäviä ja rakastavia ihmisiä. Mutta kun invalideja on tuhansia, niin riittääkö tämänkään maan huolehtimiskyky ja rakkaus meille kaikille. Riittääkö sitä enää minulle, Lilya pohtii.

– Usein ajattelen, että olisi ollut parempi, jos olisin vuotanut kuiviin sinne kentälle. Ilman miestä ja jalkoja on vaikea uskoa tulevaisuuteen.

Lilya ei halua itseään enää kuvattavan.

– Ota kuva noista romuista. Toivoisin, että niitä olisi enemmän.

Uskomaton näky – hymyileviä someposeerauksia tappavien aseiden keskellä!

Twitteristä löytyy tili, jossa ukrainalaiset naiset jakavat sotaisia kuvia. Joissakin kuvissa on someposeerauksista tuttua henkeä. Kuva: Ukrainan puolustusministeriö

Kuva: Ukrainan puolustusministeriö

Käsky armeijapalvelukseen ja vapaaehtoiseen alueellisiin puolustusjoukkoihin on repäissyt nuoria naisia pois nykypäivästä, oman arjen keskeltä. Siviilielämästä tutut someposeeraukset ovat seuranneet monia armeijaan, tykkien ja ammusten keskelle.

Niinpä esimerkiksi Tiktokiin ja Instagramiin, monille suosituille sosiaalisten median alustoille, on putkahtanut kymmeniä, jos ei satoja tilejä, joissa on esillä ukrainalaisnaisten sotilaallisia kuvia.

Kuvat ja videot herättävät vähintäänkin ristiriitaisia tunteita ja viestejä. Hyvin meikatut nuoret naiset hymyilemässä univormuissaan sotilasbarettien alla, huolellisesti manikyroidut kädet lakattuine kynsineen pitelemässä ammuksia tai rynnäkkökivääriä.

Kuva: Ukrainan puolustusministeriö.

Kuva: Ukrainan puolustusministeriö

Rintamalla tykistössä palveleva Veronika, 27, on viikonloppulomallaan käymässä Kievissä. Hänkin on nähnyt näitä nuorten naisten hämmentäviä poseerauskuvia.

– Hienoa toki on, että innostus maanpuolustukseen on niin suurta, että monet naiset hakevat armeijaan ja jopa aseelliseen palvelukseen. Toivotaan, että kaikki oppivat pärjäämään myös etulinjassa, ei vain kasarmilla, Veronika sanoo ja jatkaa.

– Osa tytöistä ei taida ihan tajuta, mihin ovat lähteneet mukaan. Lyhyen ja rankan koulutusvaiheen aikana saattaa olla vielä aikaa meikata kuvia varten, mutta kun lähdetään rintamalle, tilanne muuttuu. Jos aamuneljältä komennetaan patteri tulitehtäviin uhkaavaa läpimurtoa torjumaan, ei siinä juuri jää aikaa meikata tai ottaa selfieitä.

Propaganda hyödyntää naispuolisia tarkka-ampujia ja kansallissankareita

Tunnetuin naispuolinen taistelija Ukrainassa lienee kolmikymppinen taistelijanimeä Ugoliok eli Hiili käyttävä naistarkka-ampuja.

Ukrainalaisessa mediassa ja verkossa paljon esillä Ugoloik eli suomeksi Hiili on tunnetuin naispuolinen tarkka-ampuja. Hän vaikenee henkilöllisyydestään. Kuva: Ukrainan puolustusministeriö

Hän osallistui jo Donbassin separatistitaisteluihin vuona 2017 ja loi maineen tarkkana ja tehokkaana tappajana. Kun Venäjä hyökkäsi helmikuussa 2022, nainen ilmoittautui takaisin palvelukseen.

– Nämä ”örkit” ovat pahempia kuin natsit. Meidän täytyy tappaa heidät kaikki, tarkka-ampuja luonnehtii Avulle suhdettaan venäläisiin.

Ugoloikin tappotilastoja ei ole julkistettu vielä, ehkäpä aikanaan.

Hän ei halua esiintyä tässä jutussa kasvoillaan tai omalla nimellään julkisuudessa. Eivät myöskään muut juttuun haastatellut naiset. Se on ymmärrettävää, sillä saattaahan sotaonni kääntyä ja edessä voi olla vangiksi joutuminen tai jopa tappio. Myös muita syitä on.

– Olen valehdellut vanhemmilleni ja perheelleni. He luulevat, että olen hyväpalkkaisessa työssä Kiovassa, kertoo rintamalohkoltaan lepovuorossa oleva konekivääritaistelija Anya, joka ei halua kertoa sukunimeään eikä varsinkaan antaa itseään kuvata.

Sodan ympärille ja isänmaallisen hengennostatuksen ja propagandan käyttöön ympärille tuotetaan myös tarinoita. Sitä kautta myös sotasankarin viittoja on asetettu useille sodassa kaatuneille ukrainalaisille naisille. Yksi sellainen oli lääkäri Inna Derusova, joka lähti mukaan sotatantereille jo kahdeksan vuotta sitten, kun Venäjä aloitti Ukrainan itäisillä alueilla hiljaisen sodan. Ammattilaisen kokemuksella Derusova organisoi haavoittuneiden hoidon, kenttäsairaaloiden toiminnan ja kokemattomien lääkintähenkilöiden koulutuksen.

Kun Venäjän hyökkäys helmikuussa 2022 alkoi, Derusova oli toimistaan lomilla, mutta palasi rintamalle.

Hän ehti pelastamaan kymmenkunta haavoittunutta, kunnes noutaja iski vain kaksi päivää sodan alkamisen jälkeen. Derusova kuoli kranaatti-iskuun hoitaessaan haavoittunutta Ohtyrkassa. Hänelle myönnettiin kuolemansa jälkeen Ukrainan sankarin arvo.

Derusovan kaltaisia naispuolisia sankarivainajia on jo satoja. Heidän tarinoitaan esitellään yksityisten ja joukko-osaston ylläpitämillä some-kanavilla. Toisin kuin vastapuolella Venäjällä, Ukrainassa nostetaan esiin kuolleiden omistautuneisuus itsenäisyydelle ja oman maan puolustajille.

Kävi sodassa niin tai näin, naisten asema Ukrainassa on jo muuttunut ja tulee muuttumaan koko yhteiskunnassa. Valtarakenteiden sukupuolittuneisuus järkkyy naisten tekemien uhrausten ansiosta.

Naisveteraanien järjestö auttaa sodan runtelemia ja tuo sodan naisten tarinoita esiin

Veteranka on ukrainalasten naissotilaiden etujärjestö, joka toimii Kiovassa. Kun sota puhkesi venäläisten tukemilla separatistialueilla Donetskissa ja Luhanskissa Maidanin mielenosoitusten ja vallanvaihdon jälkeen vuonna 2014, tuhannet ukrainalaisnaiset pääsivät vihdoin myös aseelliseen toimintaan mukaan. Aiemmin he olivat toimineet lähinnä armeijan tukitehtävissä, kuten huollossa tai lääkinnässä.

Sota aiheutti tappiota; kuolemien lisäksi haavoittumisia ja psyykkisiä vaurioita. Niitä kokeneet naiset eivät olleet enää entisellään eivätkä ainakaan parhaimmillaan. Yhteisen tuen puute oli huutava. Aktiiviset toimijat perustivat yhteisen edunvalvontajärjestön, joka sai aluksi nimekseen "Zhinochyy veterans´kyy rukh”, eli ”Naisten veteraaniliike”. Muutaman vuoden jälkeen, kun toimintaa virtaviivaistettiin ja haluttiin helpottaa viestintää ja brändäystä, nimeksi muutettiin ”Veteranka”.

Naisten veteraaniliike on aktiivinen viemään Ukrainan naisten viestiä myös sosiaaliseen mediaan, kertoo järjestössä työskentelevä Darya.

Reilu parikymppinen Darya on liikkeen toimiston aurinkoiset kasvot ulkomaalaisille vieraille, kuten toimittajille ja yhteistyökumppaneille. Sujuvaa englantia puhuva Darya opiskeli Yhdysvalloissa, mutta sodan alettua Ukrainassa hän keskeytti opintonsa ja palasi kotimaahansa.

– Minusta ei ole sotilaaksi, mutta halusin tehdä jotakin. Kuulin, että täällä tarvittaisiin apua, joten tulin tänne ja jäin töihin.

– Liike auttaa sodan kokeneita naisia palaamaan siviilielämään. Olemme täysin naisvaltainen työyhteisö, ja autamme naispuolisia sotaveteraaneja työllistymään. Tarjoamme myös fyysistä ja henkistä kuntoutusta sodan vammauttamille tai muuten traumatisoituneille naisveteraaneille.

Darya osallistuu myös viestinnän ja erityisesti nettipuolen suunnitteluun. Naisten järjestön nettisivut ovat monipuoliset ja hyvin toteutetut. Yksi koskettavimmista osioista on sodassa kuolleiden, eri tehtävissä toimineiden naisten Youtubeen tehdyt muistovideot. Niitä on paljon ja lisää aiheita syntyy sitä vauhtia, ettei videoita ehditä lisätä verkkoon samaa tahtia kuin uusia tarinoita olisi tulossa.

Veteraanijärjestö korostaa naisten osuutta maan puolustamisessa. Osassa viestintää on vahva feministinen paatos, jolla on kuitenkin pidemmät perinteet Ukrainassa kuin monessa muussa maassa.

– Käytämme viestintää, pidämme tiedotustilaisuuksia. Meillä on mainoskampanjoita ja oheistukimateriaalia, jolla tuomme järjestön asiaa esille.

Kuinka pitkään aiot toimia järjestössä?

– Niin pitkään kuin tarvitaan. Ainakin siihen saakka, kunnes sota loppuu. Saattaa olla, että myös sen jälkeen. Elämme erikoisia aikoja. Nyt tarvitaan myös erilaisia toimia, Darya kertoo.

Kommentoi »