”Ei voisi vähempää kiinnostaa” – Näin naiset vastasivat kyselyyn herrakerhon jäsenyydestä
Lukijakyselyn perusteella Helsingin Suomalaisen Klubin jäseneksi ei ole suurta tunkua. Moni vastaaja pitää kuitenkin naisen ulos jättämistä merkityksellisenä, koska kerhossa luodaan verkostoja.
Suomalaiset naiset eivät haikale miesten Suomalaisen Klubin jäseniksi. Tältä vaikuttaa Apu360:n kyselyn perusteella.
Keskustelu liittyy Helsingin Suomalaisen Klubin tuoreeseen päätökseen, jonka mukaan jatkossakin klubin jäseniksi pääsevät vain miehet. Moni mies ehti jo ilmoittaa eroavansa klubista rajauksen jatkumisen takia. Tämä saattaa olla turha manööveri, sillä naiset itse eivät vaikuta olevan kovin kiinnostuneita herrakerhon jäsenyydestä.
Kysyimme naisille suunnatussa verkkokyselyssä: "Liittyisitkö Suomalaisen Klubin jäseneksi, jos pystyisit?" Perjantai-iltapäivään klo 15 mennessä vastaajia oli 56, joista yksi tosin ilmoitti olevansa mies. Tulosjakauma on tässä:
- Ei voisi vähempää kiinnostaa: 87,7 %
- En osaa sanoa 7 %
- Kyllä ehdottomasti: 5,3 %
Suurin osa vastaajista ei siis kaipaile osaksi järjestöä, joka perustettiin 1800-luvulla kunniakasta tavoitetta varten: vaalimaan suomen kieltä, suomalaista kulttuuria ja kansallisia perinteitä.
SITÄ, ETTÄ JÄSENYYS EI HOUKUTTELE, vastaajat perustelivat esimerkiksi näin:
”En koe tarpeelliseksi pönkittää epätasa-arvoisia rakenteita.”
”Vänkyröiden läsnäolo klubissa ei kiinnostaisi, joten enpä osaa sanoa. Protestina vänkyröinnille saattaisin kuitenkin liittyä.”
”En todellakaan halua moiseen tunkkaiseen herraklubiin :D”
Sukupuolittain eroteltuja kerhoja pidettiin joissain viesteissä silti perusteltuina:
”Minun puolestani herrat voivat kokoontua ilman naisia, saavatpahan olla rauhassa omissa oloissaan ja keskustella mistä haluavat.”
”Minusta on ihan ok, että miehilläkin on yksi ikioma järjestö tässä maassa, onhan naisillakin järjestöjä, joihin ei miehiä hyväksytä.”
”Tottakai miehilläkin saa olla omat ryhmänsä missä ei tarvitse kuunnella kaikkitietävien naisten kälätystä. Naisillahan näitä ryhmiä on siellä sun täällä mihin ei miehiä haluta tai oteta.”
Osa vastaajista piti kuitenkin Helsingin Suomalaista Klubia merkityksellisempänä paikkana kuin mitä tahansa kerhoa, koska siellä luodaan yhteiskunnallisia verkostoja. Onhan jäseninä ollut presidenttejäkin. Siksi kyse on myös yhteiskunnan arvoista:
”Vaikka todennäköisesti naiset eivät edes haluaisi klubiin liittyä, naisten jäsenyyden aktiivinen kieltäminen on kokoaan isompi arvovalinta, joka suorastaan järkyttää.”
”On ok, että on kerhoja joissa miehet puhuvat yksityiselämän ja vapaa-ajan osalta ns miesten asioista keskenään ja naiset keskenään. Ei ole ok, että yhteiskunnallinen tai talouselämän keskustelu ja vaikuttaminen rajataan mihinkään sukupuoleen. Lehdissä olleiden kommenttien perusteella miesten on mielestään vaikea suhtautua naisten läsnäoloon näissä keskusteluissa. Tämä ongelma ei ratkea sillä, että naiset rajataan pois vaan sillä, että näin tunteva mies päivittää ajatuksensa, arvomaailmansa ja tunteensa 2000-luvulle. Tuntemani klubin jäsenet ovat nyt kaikki ex-jäseniä, koska eivät voi sitoutua tällaiseen rajaavaan arvomaailmaan.”
”En usko että herrakerho olisi sellainen mihin minun tarvitsisi kuulua tai missä jäsenyydestäni olisi kummallekaan osapuolelle mitään iloa. Noin yleisellä tasolla on ihan ok olla sukupuolierityisiä tiloja ja vertaistuki sukupuoleen liittyvissä teemoissa on tärkeää. HSK:n tavoitteet ovat kuitenkin mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallisia ja kulttuurisia ja naisetkin lienevät osa yhteiskuntaa”, yksi pohtii ja jatkaa:
”Herrakerhoilla on yhteiskunnallista merkitystä, sillä niissä luodaan verkostoja ja jaetaan sellaista hiljaista tietoa, jotka voivat merkittävästi tarjota työmahdollisuuksia, edistää uraa ja yhteiskunnallista nousua, vallan paikkoihin pääsyä. Ymmärrän huolen siitä että klubin luonne muuttuisi jäsenyyden avaamisen myötä, mutta yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja taloudellisen tukemisen osalta on kyseenalaista, että toiminta on näin rajattua. Ja tämä on se syy, miksi herrakerhoista ja hyväveli -verkostoista puhutaan niin purevasti. Miehillä kun on taloudellista ja yhteiskunnallista valtaa jo valmiiksi enemmän, sitä ei käy kiistäminen ryhmätasolla (yksilötaso erikseen). Kyynikkona epäilen, että naisten pääsy kerhoon ei välttämättä asiaa muuttaisi, vaan kahdenvälisillä kädenpuristuksilla ja kuppikunnilla olisi sitten isompi merkitys. Ehkä HSK voisi jatkossa pohtia miten toiminnan tavoitteet - suomalaiskansallisten perinteiden vaaliminen - olisi tasa-arvoa edistävää ja sitä kunnioittavaa. Sukupuolten välistä sotaa ja Amerikasta tuotua kulttuurisotimista ei suomalaiskansalliseen kulttuurimaisemaan kaivata.”
Mitä koko klubille tapahtuu, kun edistyksellisimmät jäsenet eroavat, pohtii yksi vastaajista:
”Niin nuivasti on pieni vähemmistö naisten jäsenyyteen suhtautunut, että jäsenyys ei houkuttele. Kuulun naisjärjestöön, johon miehetkin ovat tervetulleita, mutta eipä ole ollut suurta ryntäystä! Pitäisi vanhoillisimpien äijienkin ymmärtää liiketoiminnan lait - yhdenvertaisuuden hyväksyminen toisi klubille maineen kautta kannattavuutta, ilman suurta naisryntäystäkin. Avecina olen nauttinut klubin kulttuuritarjonnasta. Pelkään että tarjonta heikkenee, kun jäärät muodostavat hallituksen ja valveutuneet herrat irtisanoutuvat.”
