Apu

Jos Putin pysyy vallassa ja jos Venäjä voittaa sodan, konflikti Venäjän ja jonkin Nato-maan välillä on väistämätön, uskoo tutkija

Jos Putin pysyy vallassa ja jos Venäjä voittaa sodan, konflikti Venäjän ja jonkin Nato-maan välillä on väistämätön, uskoo tutkija
Venäjän johto on määrätietoisesti syönyt kansalaisten omanarvontuntoa väittämällä maan tulleen kaltoin kohdelluksi ja vahvistanut kuvaa siitä, että länsi ei kunnioita Venäjää. Samaan aikaan nuorempi polvi on jo aikansa ihmetellyt, mihin tarvitaan ukkoa, joka ei osaa käyttää edes tietokonettaan.
Julkaistu: 17.6.2022

Vladimir Putin ei peittele näkemystään: mikä tahansa teko voidaan oikeuttaa historialla.

Alueen käsitteellä on aina ollut erityinen paikka venäläisessä tietoisuudessa. Venäjä pitää tärkeimpänä arvona aluettaan. Koko entinen Neuvostoliitto on entistä historiallista Venäjää.

Putinilla on tavoitteita ja niiden pitkä linja on johdonmukainen. Hän esitteli jälleen näkemyksiään puhuessaan nuorille yrittäjille Pietari Suuresta (1682–1725) kertovan 350-vuotisnäyttelyn yhteydessä. Omaa toimintaansa Ukrainaa vastaan Putin vertasi Pietari Suuren sotiin.

"Venäjä ottaa takaisin sen, mitä sille on aikoinaan kuulunut" olisi Vapaa Venäjä -lehden otsikko, jos sellaista julkaistaisiin, sanoo Aleksei Venediktov, lakkautetun radioasema Eho Moskvyn toistaiseksi viimeinen päätoimittaja, joka on koulutukseltaan historian opettaja.

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder

Hyökkääkö Venäjä? Hajoaako Nato?

Liettuasta voi tulla Venäjän sotilaallisen vaikutusvallan kohde – eikä tässä ole kyse suorasta hyökkäyksestä, vaan vain sotilaallisesta painostuksesta, esimerkiksi ilmatilan sulkemisesta.

Professori, politiikan tutkija Ivan Preobraženski esittää, että Venäjä tarjoaisi aiemminkin tyrkyttämäänsä veruketta venäjäläisten suojelemisesta. Kyse olisi väitetysti asukkaiden etujen turvaamisesta Kaliningradin alueella.

Viime päivinä on Venäjällä keskusteltu skandaalimaisesta kansanedustaja Jevgeni Fjodorovin aloitteesta, jonka mukaan Liettuan itsenäisyys pitäisi perua. Kyse on siitä, että Venäjä havittelee mahdollisuutta varmistaa Kaliningradin alueen strateginen asema.

Pohjimmiltaan uhkapelin tarkoitus olisi Pohjois-Atlantin puolustusliiton, Naton koettelu: Putin odottaa, että sotilasliitto on paperitiikeri, eikä uskalla aloittaa sotaa Venäjän kanssa.

Seurauksena olisi, että Nato ei kykene täyttämään puolustusvelvoitteitaan ja hajoaa.

– Jos Putin pysyy vallassa ja jos Venäjä voittaa Ukrainan, konflikti Venäjän federaation ja jonkin Nato-maan välillä on väistämätön, Preobraženski uskoo.

Nykyään tunnetaan hyvin venäläinen käsitys "ulkovaltojen agenteista". Ensi kertaa Venäjän mediasensuuriin liittyvä ja yksittäisten "toisinajattelijoiksi" väitettyjen ihmisten elämää rajoittava käsite tuli esiin samaisen Fjodorovin, Venäjän valtapuolueen kansanedustajan lakiehdotuksena vuonna 2012.

Tavoitteena Ukrainan hävittäminen

Sodan painopisteen muututtua pohjoisesta ja Ukrainan pääkaupungin Kiovan valtaamisesta Asovanmereen rajoittuvan alueen miehittämiseen kulutussota on ollut kovaa, ja propaganda painottanut Venäjän taisteluiden puolustuksellista luonnetta. Itä-Ukrainassa on Venäjän näkemyksen mukaan kyse oikeudenmukaisuudesta.

Venäjän johtaja on perinteisesti ollut tarkka siinä, millaisia signaaleja hän haluaa muille tarjoilla. Putinille linja on selkeä: tehtävänä on sama kuin Pietari Suurella, joka kävi Ruotsia vastaan sotaa vuosia 1700–1721. Suomessa puhumme Suuresta Pohjan sodasta.

Ruotsin vastustajiin lukeutuivat Venäjä, Saksi, Tanska ja Puola-Liettua sekä vuodesta 1715 myös Preussi ja Hannover. Sota päättyi Ruotsin tappioon Venäjän voimia vastaan, minkä johdosta Ruotsi joutui Uudenkaupungin rauhassa luovuttamaan suuria alueita.

Pietari Suuren Venäjä julisti vuonna 1721 itsensä virallisesti imperiumiksi.

Meduza-verkkolehdessä tuottaja Artjom Efmov muistuttaa, että Putinin Venäjästä puhutaan nykyään usein uutena imperiumina.

Sosiologi Lev Gudkov on nimennyt "keisarillisen tietoisuuden" sodan perimmäisiksi syiksi.

Kuin vastavetona Ukrainan Odessassa kaupunkilaiset ovat puolestaan vaatineet keisarinna Katariina Suuren (1729–1796) muistomerkin purkamista päästäkseen eroon venäläisestä "keisarillisen narratiivista" -patsaasta, johon kaupungin historia on kaiverrettu.

Imperiumin paluulla hehkuttelussa ei ole kyse uudesta päämäärästä, vaan Putinin kertoi lopullisen tavoitteensa jo sodan ensimmäisinä päivinä. Hyvällä syyllä voidaan ajatella, että nyt viime kesänä julkaistua Ukraina-manifestia ollaan toteuttamassa.

"Kaikkein kauimmas todellisuudesta kirjoittaja [Vladimir Putin] ajautuu kirjoittaessaan tapahtumista vuodesta 2014 alkaen. Hän syyttää 13 000 sotakuolemasta Ukrainaa ja väittää, että kyseessä on paikallisten asukkaiden reaktio Ukrainan hallituksen harjoittamaan väkivaltaan. Itä-Ukrainassa ei kuitenkaan käytäisi sotaa ilman Venäjää, joka on organisoinut alueelle nykyiset ns. tasavallat. Todellisuudessa Maidanin vallankumouksen päättymisen 23.2.2014 ja Venäjän 12.4.2014 alkaneen avoimen aseellisen hyökkäyksen välisenä aikana Ukrainassa kuoli poliittisissa väkivaltaisuuksissa yksi ihminen, joka oli ukrainalaismielisen mielenosoituksen osanottaja Donetskissa. Yleisvaikutelmaksi artikkelista jää, että ukrainalaiset ja venäläiset ovat kirjoittajan mielestä yksi kansa riippumatta siitä, mitä ukrainalaiset asiasta ajattelevat."

Kremlissä neuvonantajana työskennellyt Gleb Pavlovski on sitä mieltä, että Putin on mieltynyt kioskikirjallisuutena pidettävään historiaan.

Sitä paitsi Putin siirtää Venäjää päinvastaiseen suuntaan ja poispäin teknisestä kehityksestä. Toisin kuin Pietari Suuri, joka tietenkin hänkin käytti tavoitteiden saavuttamiseen väkivaltaa muita kohtaan.

Hyväksy evästeet

YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Youtube video placeholder

Pietari Suuren perilliset

Pietari Suuren aikaa useimmat pitävät avautumisena, mutta pitkää sotaa ei muistella. Historian tulkinnat voivat tuntua mielivaltaisilta. Ne on ymmärrettävä aikaansa sidottuina.

Historian tutkimuksessa on väärin käyttää anakronismeja ja yrittää nykyisyydestä suoraan arvioida menneisyyttä. Tavoitteet olivat toiset ja maailmaa katsottiin eri tavalla. Venäjän suurin pulma 1700-luvulla oli se, miten sotia voitokkaasti.

– Pietari uudisti maata kahdella tavalla, joita molempia voi pitää virheenä, sanoo professori Dmitri Travin.

Haluttiin uudistaa, mutta ei tiedetty miten. Panostettiin sotaan.

Pietarille maan uudistaminen oli nimenomaan tapa vahvistaa Venäjän ulkoista sotilaallista ja poliittista mahtia. Siinä hän onnistui. Pietarin toiminta ei olennaisesti poikennut siitä miten Euroopan muut hallitsijat pyrkivät laajentamaan alueitaan.

Sota oli tavallinen arkinen asia. Pasifismilla ei ollut mitään sijaa. Vasta 1800-luvulla tilanne muuttui.

Putinista ei voi sanoa samaa, hän rikkoo sääntöjä, jotka on yleisesti kansainvälisesti hyväksytty. Historian suurmiehen juhlinta antaa jälleen Putinille poliittisen kehyksen ja tuo riittävän näyttävän mahdollisuuden Venäjän nykyjohtajalle ilmoittaa tavoitteistaan.

Se ei Putinia haittaa, että näkemyksellä ei ole mitään tekemistä tutkimukseen perustuvan todellisuuden kanssa. Venäjän itsevaltiaan näkemys, tavoitteet ja mahdollisuudet eivät ole herättäneet kovin suurta kummastelua Baltiassa tai Suomessa. Ehkä olisi syytä olla ainakin nykyistä enemmän varuillaan.

Pietari Suuri laajensi valtakuntaansa Suomessa, Liivinmaalla sekä Kaukasuksella ja Iranissa. Kaikki vallatut alueet otettiin Iranilta, mutta osa niistä on nykyään Georgiassa ja Azerbaidžanissa.

Alkukysymys mahdoton

Venäjän diktaattori on ajattelussaan järkähtämätön. Tärkeää on viedä yksi askel eteenpäin tavoitteita, joita on hiottu Moskovassa muutamien vuosien ajan. Putin manipuloi ihmisiä esittelemällä omaa historiallista näkemystään.

– Mutta, miksi ei saman tien palauteta 1300-luvun rajoja? kysyy toimittaja Mihail Fishman viikko-ohjelmassaan sunnuntaina. Putin on viime aikoina muistuttanut muutenkin enemmän Josif Stalinia.

Hän menee jopa pidemmälle: Pietari Suuri avasi maata Eurooppaan. Putinin kansanedustajat haluavat rajoittaa englannin opettamista ja hänen armeijansa vie mukanaan miehittämiltään alueilta kaiken mitä saavat mukaansa, kuten pesukoneet.

Luonteva jatko Putinin pohdinnoille on tietenkin se, miksi Puolalle ei kuuluisi Smolensk tai Suomelle Karjalan kannas ja Viipuri.

Pietarilainen historioitsija Lev Lurie muistuttaa: Kuka varasti ja milloin?

Itä-Suomen yliopistossa dosentti Kati Parppei tulkitsee Iltalehdessä Venäjän diktaattorin puhetta samansuuntaisesti.

– Tässä poimitaan rusinoita historiallisesta pullasta, otetaan sieltä ne asiat, jotka sopivat itselle ja korostetaan niitä.

Neljättä kuukautta sotaa

Suhde sotaan ei muutu, vaikka virallinen Venäjä muuttaisi julkisuudessa esitettyä mantraansa.

Julkisuudessa on nähty merkkejä Z-kirjaimen poistamisista rakennuksista joissain kaupungeissa.

– Ehkä PR-strategioissa korjataan jotain sodan uuden vaiheen vuoksi, jossa keskitytään "vapautettuihin" alueisiin", sanoo Carnegie tutkimuslaitoksen asiantuntija Andrei Kolesnikov The Moscow Timesille viitaten Venäjän miehittämiin Ukrainan alueisiin.

Yhtä mieltä näytetään olevan siitä, että tarvitaan käsinkosketeltavaa esitettävää. Menetykset ovat olleet valtavia. Kansalaisille on kyettävä jotenkin selittämään se, miksi uhri on hyväksyttävä.

Neuvostoliiton jälkeen Venäjän sotatoimet ovat edenneet Putinin aikana Tšetšenian Groznyista Syyrian Aleppon kautta Ukrainan Mariupoliin. Afganistan, Tšetšenia tai Syyria eivät ole näkyneet Venäjällä sotarikoksina.

Ukraina on tässä suhteessa verrattoman läheisempi, sekä alueellisesti, kulttuurisesti että verisiteiden kautta. Lisäksi internet ja sosiaaliset verkostot tuovat tapahtumat ja väkivallan huomattavasti aiempaa lähemmäs. Myös Ukrainan joukkotiedotusvälineet dokumentoivat miehittäjien rikoksia.

Kremlin ja toimittajien suoltaessa kymmeniä toisistaan hiukan eroavia versioita siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu, kansa ei saa tilaisuutta muodostaa tapahtumista kokonaiskuvaa. Samalla laskee motivaatio ymmärtää, miksi erikoisoperaatio on käynnistetty ja minkä vuoksi se jatkuu yhä.

Putinin kannatus on laskenut

Noin puolet venäläisistä on sodan tukijoita siksi, että he haluavat olla isänmaallisia ja puolustaa maataan sekä armeijaansa. 20–25 prosenttia venäläisistä kannattaa sotaa ehdoitta ja vajaa 20 prosenttia vastustaa sitä jyrkästi.

Professori Grigori Judin sanoo Venäjän johdon olevan hyvin tietoinen siitä, että edellisten neljän viiden vuoden aikana Putinin henkilökohtainen kannatus on laskenut.

Nuorempi polvi on jo aikansa ihmetellyt sitä, mihin tarvitaan ukkoa, joka ei osaa käyttää edes tietokonettaan. Valtion johto on määrätietoisesti syönyt venäläisten omanarvontuntoa, väittämällä maansa tulleen kaltoin kohdelluksi.

Venäjän propaganda on vahvistanut kuvaa siitä, että länsi ei kunnioita Venäjää eikä siellä ole totuutta.

Tutkija, Lontoon University Collegesta, Vladimir Pastuhov määrittää venäjäläisten ja lännen suhteiden historian anteeksiantamattomien epäkohtien historiaksi.

"Putin luottaa selkeästi lännenvastaiseen eliitin yksimielisyyteen. Hän ei pakottanut siitä ketään. Päin vastoin, Putin pitää länsivastaisen konsensuksen olemassaoloa Kremlin sisä- ja ulkopolitiikan tärkeimpänä tekijänä."

Venäläisessä ajattelussa länsimainen liberalismi on silkkaa tekopyhyyttä: "itse asiassa he ovat samoja kuin me, ja vielä pahempia kuin me, koska ainakin me olemme rehellisiä ja kutsumme asioita niiden oikeilla nimillä".

Ihmisten elämän on täyttänyt viha, joka purkautuu muun muassa kasvaneena kotiväkivaltana. Sodan aikana väkivaltaan kykeneviä tarvitaan taisteluihin.

Kylmän sodan aikana oli Neuvostoliiton kommunistinen hallinto, jota vastaan taisteli länsi. Tuolloin monet lännessä sanoivat, että myös Venäjän kansa, kuten kaikki muutkin Neuvostoliiton kansat, olivat hallinnon uhri.

Väkivaltainen nykyisyys

– Tärkein ero Putinin ja Adolf Hitlerin välillä on, että Hitlerillä ei ollut ydinaseita, sanoo bulgarialainen politiikan tutkija Ivan Krastev Radio Svobodan haastattelussa.

Krastev korostaa, että Venäjä ei ole kollektiivinen Putin. Samassa mielessä Venäjä ei ole kollektiivinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi. Monet ihmiset joutuvat tekemään vielä Venäjällä valintansa, eikä se tule olemaan helppoa.

Vielä vuonna 2021 Levada-tutkimuslaitos selvitti, että venäläiset jakautuivat Putinin uudelleenvalinnan suhteen kahteen melko tasavahvaan leiriin (47 – 42 %).

Erityisoperaation jälkeen haastatellut ovat ryhmittyneet yhteisen lipun alle: Putinin uudelleenvalintaa haluavat ovat selkeästi kyselyyn vastanneiden enemmistöä (72–19 %).

Kansalaisyhteiskunnan rippeetkin tuhoutuvat sotahysteriaan. Osoituksena tästä on se, että kidutusta vastustava kansalaisjärjestö suljettiin jo kolmannen kerran. Ihmisoikeudet vaativat huolenpitoa, varsinkin kun Venäjä on irrottautunut Euroopan neuvostosta.

Sotaa käyvä Venäjä järjestää tällä viikolla maan suurimman taloustapahtuman Pietarissa. Tänä vuonna vieraana on Egypti, mutta mikään varsinainen mahdollisuuksien näyteikkuna tapahtuma ei tänäkään vuonna ole.

Venäjän eurooppalaisimpaan kaupunkiin on kutsuttu mukaan Venäjälläkin vielä joku aika sitten terroristeina pidettyjen talebanien edustajia Afganistanista.

Lisäksi mielikuvitustasavalloiksi lännessä kutsuttujen DPR:n ja LPR:n johtajat Denis Pušilin ja Leonid Pasetšnik aikovat osallistua täysistuntoon, jossa Putin puhuu.

Venäjän kansallispäivänä 12. kesäkuuta Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un onnitteli Venäjää onnistumisesta Ukrainassa. Muutamaa päivää aiemmin Turkmenistanin johtaja Serdar Berdimuhamedow kävi Moskovassa.

Näiden nykyaikana jo harvinaisten, täydellisesti suljettujen valtioiden johtajien läheisyys osoittaa karulla tavalla sen, keiden on helpointa ymmärtää Putinin Venäjää.

2 kommenttia