Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kestänyt huomattavasti pidempään kuin oletettiin. Joidenkin arvioiden mukaan Putinin pyrkimys on väsyttää Ukrainan liittolaiset, jotka taloudellisesti ja aseellisesti ovat sitoutuneet tukemaan Ukrainaa Venäjän hyökkäystä vastaan.

Venäjälle ”sopivasti” tulivat Gazan tapahtumat, jotka vetivät maailman huomiota pois Ukrainasta. En väitä Putinin olevan terroristijärjestö Hamasin 7. lokakuuta tekemän iskun takana, siitä ei nimittäin ole näyttöä. Putin ja Venäjä hyötyvät silti sen seurauksista, varsinkin sodan pitkittyessä.

Gazassa riehuva Israelin ja Hamasin välinen sota pakottaa Ukrainan tärkeimmän liittolaisen Yhdys­vallat keskusteluun siitä, kumpaa valtiota, Ukrainaa vai Israelia, he voivat tukea massiivisesti sekä sotilaallisesti että taloudellisesti.

Kummallekin on annettu vankkumattomasta tuesta lupaus – mutta kaikki eivät ole yksimielisiä siitä, että lupaukset on mahdollista pitää.

Herää kysymyksiä. Kuinka monta tulipaloa ­Yhdysvallat ehtii sammuttaa, ennen kuin vesi loppuu letkuista? Miten tämä vaikuttaa Putinin sotaan Ukrainassa? Millaisia seurauksia voi olla, jos Yhdysvallat ei kykene tukemaan liittolaisiaan?

Ahdistus maailman tilasta on muodostunut pysyväksi osaksi ihmisenä olemista.

Väkivaltaiset konfliktit eri puolilla maailmaa ovat olleet osa uutiskuvastoa vuosikymmeniä ilman toivoa siitä, että ne joskus loppuisivat.

Syyt konfliktien taustalla vaihtelevat, samoin osapuolet. Jo puhe maailmanrauhasta on alkanut kuulostaa naiivilta toive­ajattelulta.

Olin tällaisissa tunnelmissa, kun ystäväni lähetti minulle linkin rabbi Jonathan Sacksin (k. 2020) vuonna 2014 julkaistuun luentoon, joka käsitteli juuri näitä aiheita – ja ajatuksia herättävällä tavalla.

Sacks pohti luennossaan moraali­filosofiaa, ihmiskunnan kehitystä ja syitä, jotka ovat johtaneet nykyiseen maailmantilanteeseen. Hän kysyi luennossaan: ”Jos moraalisesti oikea on ihmisille luontaista ja universaalisti hyväksi havaittu toimintatapa, miksi niin moni silti toimii moraalisesti väärin?”

Vastaus rabbin kysymykseen on pelottavan yksinkertainen: koska yhden väärä on toisen oikea. Konfliktin osapuolet varustautuvat omilla kertomuksillaan, narratiiveillaan, jotka oikeuttavat vastustajiin kohdistettua väkivaltaa. Harva taistelee asian, valtion tai ihmisryhmän puolesta ajatellen samanaikaisesti toimivansa moraalisesti väärin.

Konflikteja aiheuttavat johtajat taas ovat oma lukunsa. Heille riittää, että he saavat riittävän joukon uskomaan asian tärkeyteen ja marssivan suosiolla oikeutettuun taisteluun – tappamaan tai kuolemaan asiansa puolesta.

Rabbi Sacks totesi, että aseilla voidaan voittaa sotia, mutta ideoilla voidaan saavuttaa rauha.

Maailma tarvitsee siis uusia ideoita ja tapoja ­ratkaista kriisit, historialliset ja tuoreemmat, koska vanha tapa ei toimi.

Jos seuraamme vanhoja kriisien ratkaisutapoja, ­riskinä on, ettei kohta ole sen enempää aseiden ­käyttäjiä kuin niiden kohteitakaan.