Apu

Tikka on metsän hiljaisten auttaja, joka rakentaa elintilaa muille lajeille – näin tikat muokkaavat ekosysteemiä

Tikka on metsän hiljaisten auttaja, joka rakentaa elintilaa muille lajeille – näin tikat muokkaavat ekosysteemiä
Tikat ovat patikoijille tuttuja rummuttajia. Ne myös rakentavat elintilaa muille lajeille.
Julkaistu: 27.4.2022

Tr-trt-trt-trrrrt. Tikka siellä hakee ruokaa tai nakuttaa pesäkoloa, ja samalla tekee tilaa luonnon monimuotoisuudelle.

Tikan hakatessa puuta valmistuu ensinnäkin koteja varpuspöllöille, tiaisille ja muille kolopesijöille, jotka eivät itse kykene pesiään kaivertamaan.

Linnunpönttöjä ripustetaan puihin juuri kolopesijöitä varten, kun lahopuu on metsissä vähentynyt, eikä koloja keloihin noin vain itsestäänkään ilmesty.

– Vanhat tikanpesät näyttävät olevan myös muita koloja menestyksekkäämpiä pesäpaikkoja. Syynä on varmaankin se, että tikat ovat jo alkujaan osanneet valita paikan hyvin, sanoo väitöskirjatutkija Niko Johansson Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Sienet, jäkälät ja sammalet viihtyvät tikan työmaalla

Toiseksi lahopuulle syntyy monimuotoisia elinympäristöjä, kun tikka käy kaivelemassa. Monet harvinaiset ja uhanalaisetkin sienet, jäkälät ja sammaleet kukoistavat juuri tikan hakkaamalla puulla.

Suomessa on useita tikkalajeja, joiden elintavat ovat hiukan erilaisia.

Käpytikka on menestyvä kosmopoliitti, palokärki nakuttaa salojen jykeviä havupuita ja pikkutikka koivikkoa rantakaistaleilla.

– Ja pohjantikat viihtyvät syvemmällä vanhoissa metsissä. Tikkalajien mieltymyksillä on varmasti merkitystä tietyille spesialistilajeille. Tikat ylipäätään ovat erikoistuneita, ja se ominaisuus on saattanut rikastaa niiden ekosysteemejä entisestään.

Johansson pohtii juuri tätä, sillä hän itse on kasvi- eikä lintutieteilijä. Tutkimuksissaan hän on pyrkinyt selvittämään, miksi joidenkin nirsojen nuppi- ja neulajäkälien levinneisyys on niin laajaa. Joku niitä levittää, mahdollisesti tikat.

– Tästä olemme saaneet todisteita. Tikkanäytteiden sulista löytyy jäkäliä, sammalia ja sieniä, jotka ovat tarttuneet tikkoihin niiden nuohotessa lahopuulla, Johansson sanoo.

Tikkojen rooli korostuu siellä, missä lahopuuta on vähän

Tutkimus antaa viitteitä, että tikat voisivat olla merkittävässä roolissa monien metsän pienten ja hiljaisten kannalta. Lajit, jotka eivät itse liiku, tarvitsevat tuulta tai muita lajeja levittämään niitä otollisiin elinympäristöihin.

Tikkojen merkitys voi olla suurikin, kun lahopuuta on metsissä vähän, ja näille lajeille sopivia mikroekosysteemejä harvassa. Tikka kun voi nakuttelullaan sekä luoda oikeanlaisen ympäristön että tuoda lajin paikalle.

– Seuraavaksi tutkimme tarkemmin tikkojen levittämän lajiston DNA:ta ja pyrimme selvittämään, miten lajit todella siirtyvät. Tutkimus on kuitenkin haastavaa, kun biologiaa ei voi tehdä vain laboratoriossa, Johansson tuumii.

Kommentoi »