Apu

Näin syntyy suomalainen kenkä – Millä keinoilla turvataan kotimaisen tuotannon tulevaisuus?

Näin syntyy suomalainen kenkä – Millä keinoilla turvataan kotimaisen tuotannon tulevaisuus?
Sievissä valmistuu päivittäin noin 5 500 kenkäparia. Kauppa käy, mutta globaalin kilpailun puristuksessa on oltava jatkuvassa liikkeessä.

Lumi tuli tänä vuonna aikaisin. Sievin Asemakylä kauniine vanhoine rakennuksineen näyttää paraatipuolensa: talvinen maisema on postikortin satumaailmasta.

Kylän vanhimmat rakennukset ovat 1600-luvun lopulta. Vielä 1900-luvun alussa Sievin Asemakylä oli vilkas kauppapaikka, jonne tuotiin puuta lastattavaksi juniin.

Mutta ajat muuttuvat. Viimeinen henkilöjuna pysähtyi Asemakylässä jo vuosikymmeniä sitten. Joskus kylässä oli kolme majataloa, nyt viimeinenkin baari on pistänyt ovensa säppiin.

Sievin Asemakylä ei ole kuitenkaan suostunut kuolemaan. Päinvastoin. Asukkaita kylässä on reilut kolmesataa. Kylässä on oma koulu ja päiväkoti. Viime vuosina nuoria ihmisiä on muuttanut kylään ja jokunen paluumuuttajakin on tullut takaisin lapsuutensa maisemiin.

Tämä kaikki on suomalaisella kuntakartalla nykyisin poikkeuksellista.

Syy tähän kaikkeen hyvään on selvä: tässä kylässä on tarjota töitä. Työ luo hyvinvointia ja säteilee sitä ympärilleen. Hyvinvoinnin jäljet johtavat Korhosenkadulle. Siellä, keskellä kylänraittia sijaitsee Sievin Jalkine. Ilman yritystä koko kylää tuskin enää olisi.

Sievin kunnassa sijaitsevan Sievin Jalkineen kenkävarastossa on periaatteessa 30 paria jalkineita per kuntalainen.

150 000 kenkäparia

Sievin Jalkine työllistää Sievin Asemakylässä noin 350 ihmistä ja vajaan 50 kilometrin päässä Oulaisissa noin 150 ihmistä.

Iso osa kyläläisistä on töissä tehtaalla, moni jo monessa sukupolvessa. Lisäksi työväkeä tulee naapurikunnista. 50 kilometrin työmatka ei ole näillä lakeuksilla homma eikä mikään.

Vuonna 1951 perustetun Sievin alkuvaiheista muistuttaa vielä tehdasalueen lämpökeskuksen piippu.

Muuten yritys on kasvanut ja laajentunut kymmenisen kertaa, uusi rakennus on seurannut toistaan ja vuosien kerrostumat näkyvät tehdasmiljöössä: tuo rakennus tuli 50-luvulla, tuo osa tuolla takana rakennettiin 70-luvun lopulla.

Viimeisin laajennus oli logistiikkakeskus, joka näkyy kylänraitille kuin jättiläismäinen kenkälaatikko.

Tämä 30 metriä korkea rakennus kätkee sisäänsä 150 000 kenkäparia. Koko Sievissä asuu vajaa 5 000 ihmistä. Jos leikitään, että kenkävarasto jaettaisiin kaikkien kuntalaisten kesken, se tekisi Elon laskuopin mukaan 30 paria kenkiä per kuntalainen.

Mutta nyt on jo korkea aika kopistaa lumet kengistä ja astua sisään tehtaaseen.

Nahantarkastaja Rauno Pennala työpisteellään. Pennala on ollut Sievin kenkätehtaalla töissä 44 vuotta.

Jokainen lehmä on erilainen

Varastossa on hyllymetreittäin vuotia. Vielä muutama vuosikymmen sitten varaston värimaailma oli mustaa ja ruskeaa, mutta nyt hyllyiltä pilkistää trendivärejä, viininpunaista ja sammaleenvihreää. Täältä, materiaalivarastosta, alkaa kengän valmistuksen tie.

– Äh, tässä on kyllä käynyt joku loinen, sanoo nahantarkastaja Rauno Pennala ja näyttää, mitä loinen isossa vuodassa tarkoittaa.

Pennalan kädessä oleva kynä uppoaa nahkaan kuin veitsi voihin.

– Tätä ei voida käyttää, eikä tätä koipipalaakaan, nahka on siinä liian ohutta.

Pennala on ollut tehtaalla töissä 44 vuotta ja päätynyt leikkaamon ja kuormaamon kautta nahantarkastukseen. Jokaista tehtaalle tulevaa vuotaa ei suinkaan tarkasteta, vaan Pennala tekee pistokokeita. Nahkaa tehtaalle tulee muun muassa Italiasta, Hollannista ja Saksasta.

– Valtaosa meille tulevasta nahasta on todella hyvää. Vuota tulee kuitenkin elävästä eläimestä ja elämän jäljet näkyvät siinä. Jokainen sonni tai lehmä on erilainen.

Nahka on ekologista, se on elintarviketeollisuuden jätettä.

Riitaisa nauta ei sovi kenkänahaksi

Jos eläin sattuu olemaan liikkuvaista tai riitaista sorttia, saattaa vuota olla arpinen, eikä sellainen sovi kenkänahaksi.

Lännenelokuvista tutut eläinten polttomerkit ovat nekin teollisuudelle riesa, sillä polttomerkki tekee nahasta merkin kohdalta käyttökelvottoman.

– Kaikki polttomerkit on tullut nähtyä, risteistä sanonko mihin. Joskus aikanaan nahkaa tuli Neuvostoliiton alueelta, ja silloin niissä oli polttomerkkinä sirppi ja vasara, Pennala muistelee.

Parasta kenkänahkaa on erikoisviimeistelty haljasnahka, joka tulee tehtaalle valmiiksi polyuretaanikäsiteltynä. Vuotien kuntoon vaikuttaa myös nahan kosteus.

– Kahdeksan ja kahdentoista prosentin välillä on sopiva kosteus, sanoo Pennala.

Kengän raaka-aineen pitää olla kimmoisa, ei liian lötkö eikä liian kireäkään.

Nahkaa leikataan prässättävien muottien avulla.

Mistä tehdas saa tulevaisuudessa raaka-aineensa? Sievin Jalkineen toimitusjohtaja Juha Jokinen on pohtinut asiaa.

– Uskon, että meille riittää vastaisuudessakin raaka-aineita. Nahka on ekologinen vaihtoehto, sehän on elintarviketeollisuuden jätettä. Vaikka lihansyönti ehkä Euroopassa vähenee, maailmanlaajuisesti syönti kuitenkin edelleen kasvaa. Ja nahka maatuu, toisin kuin öljy- ja muovipohjaiset päällismateriaalit, Juha Jokinen sanoo.

Isältä pojalle

Juha Jokinen on Sievin Jalkineen toimitusjohtaja, kolmannen polven yrittäjä ja neljännen polven suutari.

Suvun suutarintaival alkaa 1930-luvulta. Juha Jokisen isoisän isä Oskari Jokinen muutti tuolloin Asemakylälle ja alkoi ansaita leipäänsä kyläsuutarina. Oskarin poika Lauri Jokinen laajensi liiketoimia ja palkkasi tupaansa neljä suutaria.

Lauri itse ajoi ensin puutavara-autoa, sitten taksia ja myi siinä samalla kenkiä. Yritteliäs mies kun oli, hän perusti Sievin Jalkineen vuonna 1951.

Yrityksen liikeidea oli jo tuolloin selkeä: tarjota asiakkaille suomalaisia, hyvin jalkaan sopivia jalkineita.

Yrityksen asiakaslupaus oli sekin heti alusta alkaen virtaviivainen: jalkineet toimitetaan nopeasti ja täsmällisesti. Samat lupaukset pitävät edelleen.

Tilattu tuote lähtee tehtaalta viimeistään tilausta seuraavana arkipäivänä. Käytännössä yli 80 prosenttia tilauksista lähtee jo tilauspäivänä. Jalkineita odottavalle asiakkaalle toimitusvarmuus on iso asia.

Suurin osa kengän työvaiheista tehdään käsin.

Perheyrityksessä kaikki perheenjäsenet elävät yrityksen tahdissa. Nykyinen toimitusjohtaja Juha Jokinen tuli kesätöihin tehtaalle 14-vuotiaana. Vakituisen työn hän aloitti opintojen jälkeen 24-vuotiaana projektipäällikkönä, sitten ostajana, ostopäällikkönä, projektipäällikkönä, varatoimitusjohtajana ja vuodesta 2012 toimitusjohtajana.

– Työskentely yrityksessä on aina tuntunut omalta jutulta, vaikka perheyrityksen jatkaminen ei minullekaan ollut ihan itsestään selvää. Olen kasvanut yhdessä siskoni ja serkkujeni kanssa tähän pikkuhiljaa vuosien varrella. Yrittäjyydestä on tullut elämäntapa.

Jokiselle tehdassali on tuttu.

– Osaan periaatteessa kaikki kengänteon vaiheet, opin ne kesätöissä.

Kengässä on mallista riippuen noin 80 yksittäistä työvaihetta. Suurin osa näistä tehdään käsin.

Sievi-konserni lukuina

  • Jokisen suvun perheyritys.
  • Perustettu 1951.
  • Tehtaat Sievissä ja Oulaisissa.
  • Valmistaa yli 1,1 paria kenkiä vuodessa.
  • Henkilökunnan määrä noin 540.
  • Liikevaihto noin 146 miljoonaa euroa.
  • Viennin osuus yli 50 prosenttia.

Siirtyykö yritys vielä seuraavalle polvelle?

Sukuyhtiön päivittäisessä työssä on mukana neljä sukuun kuuluvaa: talouspäällikkönä toimitusjohtajan sisar Katja Kemppainen, henkilöstöpäällikkönä on serkku Ilkka Jokinen ja työntutkijana toinen serkku Oona Sikkilä.

Toimitusjohtajan lanko Teppo Kemppainen toimii konsernin myyntijohtajana ja Jokisen puoliso Sinikka Jokinen ostopäällikkönä. Yrityksellä on yhdeksän osakasta, jotka kaikki osallistuvat hallitustyöhön.

Juha Jokisella on kaksi parikymppistä opiskelevaa poikaa.

– Totta kai olisi mukavaa, jos jälkikasvu jatkaisi yrityksessä, mutta he päättävät itse aikanaan, mitä haluavat elämässään tehdä.

Jokinen sanoo, että suurin muutos vuosien saatossa on ollut teknologian osuuden kasvu valmistuksessa. Todellinen kvanttihyppy tapahtui vuonna 2008, jolloin yrityksen uusi logistiikkakeskus aloitti toimintansa. Se mikä ennen varastossa tehtiin käsin, toimii nyt täysin automaattisesti robotiikan avulla.

– Menestyksen avain ja edellytys on jatkuva uudistuminen. Ei saa jäädä polkemaan paikoilleen. Ehdottomasti tärkein asia on tuotekehitys. Olemme tietoisesti nostaneet uudet ideat, innovaatiot esiin, sekä tuotteiden että palveluiden osalta.

Näyttelihuoneen seinät on vuorattu jalkineilla.

Kyltymättömät kuluttajat

Kuluttaja on kyltymätön. Tänään hän haluaa punaisen jalkineen, huomenna sinisen ja mielellään samaan tai halvempaan hintaan kuin edelliset poponsa.

Kengistä on tullut samanlaisia kertakulutustuotteita kuin vaatteista. Ostopäätöksen määrää useimmiten hinta. Valtaosa meillä ostetuista kengistä, yhdeksän paria kymmenestä, tuleekin jo ulkomailta, Kiinasta, Kaukoidästä ja nykyisin jo osin Afrikastakin.

Designer Mika Tuomimäki on suunnitellut jalkineita 15 vuotta, eri tehtävissä hän ollut alalla jo 30 vuotta. Alun perin kokiksi lukenut Tuomimäki on kouluttautunut kenkäsuunnittelijaksi mestari-kisälliopin kautta.

– Minua kiinnosti kengän tietokoneavusteinen suunnittelu. Alan olen oppinut oman kiinnostuksen ja kokeneimpien opastuksen kautta.

– Turvallisuus ja hyvä laatu, tulee mieheltä kuin tykin suusta kun kysyy, mitkä ovat kenkämerkin vahvuudet.

Näyttelyhuoneen seinät on vuorattu kenkäpareilla.

– Tuolla oikealla ovat vapaa-ajanjalkineet, teemme vapaa-ajalle kaksi mallistoa vuodessa. Ja tässä turvajalkineemme, Tuomimäki esittelee.

Designer Mika Tuomimäki on suunnitellut jalkineita 15 vuotta.

Palomiehen saappaan kestettävä 300 astetta

Katse pysähtyy turvajalkineisiin, Sievi-brändin ytimeen.

Palomiehen saappaan on kestettävä yli 300 asteen kuumuutta. Metsuri ottaa päivän aikana helposti yli 20 000 askelta. Ei siis ole sama, millaisilla kengillä hän askeleensa ottaa.

Arktisilla alueilla työskentelevien on kestettävä yli 40 asteen pakkasia. Tähän tarvitaan lämmitettäviä kenkiä. Alaskassa, Venäjällä ja ylipäätään kaikkialla ääriolosuhteissa ei kiinalaistossuilla pärjää.

Rakennuksilla ja navetoissa on hyvä olla kengät, joissa on varvassuojat, niin etteivät eläimet rusikoi varpaita tai ettei naula läpäise kenkää.

Öljynporauslautoilla, huoltamoilla ja kaikkialla, missä käsitellään liukkaita nesteitä, tarvitaan kengät, jotka eivät lipsu. Karuissa olosuhteissa on kengissä oltava kitkaa siinä missä autojen renkaissakin.

Tuomimäki sanoo, että heidän turvajalkineensa ovat alansa Ferrareita, huipputekniikkaa, jossa jokainen yksityiskohta on mietitty tarkkaan.

Jalkineilla onkin sertifikaatit tuotantomenetelmien korkealaatuisuudesta, ympäristöjärjestelmistä sekä työterveys- ja työturvallisuudesta.

Lisäksi kengän jokainen yksityiskohta vuorimateriaalista pohjallisiin on mietitty tarkkaan. Hauska yksityiskohta on nauhaton nauhakenkä Sievi Roller. Mekanismissa kengännauhat ovat vaijeria, joka kiristyy ja löystyy nappia painamalla.

– Miehille kengännauhojen oikeanlainen sitominen saattaa joskus olla työlästä, tämä takaa käyttömukavuuden, Tuomimäki perustelee.

Avainlippu liehumaan

  • Avainlippu voidaan myöntää, jos tuote on valmistettu tai palvelu tuotettu Suomessa.
  • Kotimaisuusasteen tulee olla yli 50 prosenttia.
  • Keskimäärin Avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia.
  • Avainlipun myöntää Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu-toimikunta.
  • Avainlipun käyttöoikeudet ovat 4500 tuotteella.
  • Oikeus on voimassa kolme vuotta, sitten käyttöoikeus tarkistetaan.
  • Tänä vuonna 600 uutta Avainlippu-yritystä, hakijamäärä on ollut kasvussa.
  • Avainlippu kertoo, että tuote on vastuullinen: se on tehty lähellä ja se työllistää suomalaisia.Sievin Jalkineilla on ollut Avainlippu-tunnus vuodesta 1995.

Turvakengät joita ei saa rikki

Vielä vuosikymmen sitten olivat kaikki turvajalkineet samanlaisia mustia, kolhoja kenkiä. Nyt muoti on hiipinyt turvajalkineisiinkin, eikä niitä ulospäin välttämättä erota tavallisista kengistä.

– Turvallisuus ja laatu tulevat kaikessa ykkösenä. Ne ovat brändilupauksemme, Tuomimäki sanoo.

Vapaa-ajan jalkineissa Sievissä seurataan ajan virtauksia.

Juuri nyt muoti suosii murrettuja sävyjä, vaikkapa viininpunaista ja beigeä. Sievin vapaa-ajan jalkineet ovat kovassa seurassa, sillä markkinoilla jylläävät isot urheilu-

brändit, kuten Nike ja Adidas. Nuorisomuodin kanssa Sievin kengät eivät kuitenkaan kilpaile. Mutta alalla on lukuisia kansainvälisiä retkeily- ja vapaa-ajanjalkineita valmistavia merkkejä.

Satu Laitinen on Sievin kenkätehtaan markkinointikoordinaattori

Kaikkein suurin kilpailija – sanottakoon se vielä kerran – on kuitenkin hinta.

– Sievin Jalkineen tähtäin on laatua arvostavissa kuluttajissa, sanoo markkinointikoordinaattori Satu Laitinen.

Viennissä ykkösmaita ovat Norja ja Ruotsi. Lisäksi kenkiä menee Länsi-Euroopan alueelle, Baltiaan ja Venäjälle. Vientimaita on viime vuosina ollut noin 50.

Mika Tuomimäki ja Satu Laitinen olivat hiljan Euroopan suurimmilla ammattikenkien messuilla Saksassa.

– Siellä oli ilo olla suomalainen, ei kyllä tarvinnut hävetä laadussa eikä tyylissä muihin kengänvalmistajiin verrattuna sitten tippaakaan. Monet isot kenkämaat ovat huomattavasti konservatiivisempia värien ja mallien suhteen kuin me, kumpikin sanoo.

Ympäri maailmaa suuntautuneista dokumenteistaan tunnettu näyttelijä Ville Haapasalo onkin Tuomimäen mukaan sanonut että ”Sievin kengissä ei ole kuin yksi vika: niitä ei saa millään rikki”.

Suomen kenkä- ja tekstiiliteollisuus on haasteiden edessä. Alalla työskentelevien ihmisten määrä vähenee vuosi vuodelta. Kasvun yleisin syy on riittämätön kysyntä. Lue lisää: Suomalaisten jalkineista vain kaksi prosenttia valmistetaan kotimaassa – Miten käy Suomen kenkäteollisuuden?

Mitä suomalainen työ merkitsee?

Nyt tehtaan valikoimassa on noin 260 erilaiset kengät. Kaikki kotimaista tekoa.

Sievin Jalkine saikin kotimaisesta työstä kertovan Avainlippu-tunnuksen vuonna 1995.

Volvon joissain malleissa on penkkeihin kiinnitetty pieni-lippu. Voisiko Sievin kenkiä koristaa kotimaisuudesta kertova Avainlippu?

– Kotimaisuus on iso arvo, ja me vaalimme sitä. Kuka tietää mitä tulevaisuus tuo, Tuomimäki vastaa.

Markkinointi & Mainonta -lehden ja Taloustutkimuksen arvostetuimpien brändien rankkauksessa Sievin Jalkine oli tänä vuonna sijalla 35.

– Meidät tunnetaan Suomessa myös vapaa-ajan jalkineista. Ostajan perustyyppi on 40–50-vuotias, työssäkäyvä ihminen, markkinointikoordinaattori Satu Laitinen sanoo.

Laitinen on paluumuuttaja. Parikymmentä vuotta vierähti IT-alan markkinointitehtävissä Savossa, nyt Laitinen on takaisin lapsuutensa maisemissa ja sanoo olevansa innostunut työstään kotimaisen tuotteen hyväksi.

Sama tunne on tehtaan puolella. Pikagallup kotimaisuuden merkityksestä kertoo, että suomalainen työ on kaikkien työntekijöiden sisäistämä arvo:

”Ai mitä suomalainen työ minulle merkitsee? Ihan yksinkertaisesti töitä minulle ja kaverille tossa vieressä. Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät ole tätä vielä tajunneet. Se, joka ostaa uudet tuontikengät joka toinen kuukausi, on tyhmä. Että ostanko muitakin Suomessa tehtyjä tuotteita? No koetan ostaa, vaikka pakko sanoa, että aina ei kukkaro anna myöten…”

Miten nuoret saadaan viihtymään Sievissä?

Leikkaamon työnjohtajana työskentelevä Tiina Peltokorpi näkee päivittäin tuhansia kenkiä. Nyt hän on iskenyt silmänsä syksyn uutuuteen, puolukanvärisiin, vesikeleihin sopiviin kevytsaappaisiin.

– Ne ovat kauniit kuin karkki.

Saappaat yritys valmistaa Oulaisten-tehtaallaan.

Tiina Peltokorpi (vas.) on Sievin kenkätehtaan leikkaamon työnjohtajaja Raija Sipilä tarkistaja.

Peltokorven mummo oli Sievin Jalkineen kolmas työntekijä, ensimmäinen ulkopuolinen omistajapariskunnan lisäksi. Myös Tiinan äiti ja isä olivat täällä töissä. Tiina Peltokorpi on itsekin viihtynyt talossa 33 vuotta.

Pitkät työsuhteet ovat perheyrityksissä tyypillisiä. Sievin Jalkineessa on paljon työntekijöitä, jotka ovat olleet talossa yli 30 ja jopa yli 40 vuotta.

Sievin kunnan työpaikkojen omavaraisuus on pitkälti yli sata. Tämä tarkoittaa, että kunta tarjoaa töitä myös naapurikunnille, jotta tekijöitä olisi tarpeeksi.

Sievin kunnanjohtaja Mauno Ranto on syystäkin tilanteeseen tyytyväinen.

– Meillä on paljon uusia suunnitelmia kunnan kehittämiseksi ja asukasviihtyvyyden lisäämiseksi. Näistä saamme pitkälti kiittää yrityksiämme, Ranto sanoo.

Kunnan 2 000 työpaikasta Sievin Jalkine tuo viidenneksen. Yritys on myös ylivoimaisesti suurin yhteisöveron maksaja.

– Joitain vuosia sitten puhuttiin Sievin ihmeestä. Meille syntyi sadan lapsen ikäluokkiakin, kun syntyvyys muissa kunnissa on puolet tästä, Ranto kertoo.

Kunnan väestörakenne on muutenkin poikkeava. Sievi on vahvaa lestadiolaisaluetta. Kiitos juuri isojen lestadiolaisperheiden, kunnassa on paljon nuoria asukkaita.

– Samat haasteet meillä on silti kuin muillakin kunnilla: miten saada nuoret pysymään täällä ja vanhat hoidettua, kunnanjohtaja sanoo.

Vanha kunnon kumiteräsaapas

Takaisin tehtaan leikkaamoon, jossa tarkistaja Raija Sipilä on saanut pöydälleen uuden kasan tarkistettavia nahkoja. Raija on viihtynyt tehtaalla jo 43 vuotta.

– Raija osaa ihan kaikkea, työnjohtaja Tiina Peltokorpi kehaisee.

Raija Sipilä aloitti tehtaalla 16-vuotiaana.

– Vielä olisi joitain vuosia, ja jos ei mitään erityisempää satu, jatkan eläkeikään.

Sipilän mies on jo eläkkeellä ja neljä aikuista lasta omillaan.

Sipilän työ on tarkistaa leikatut nahat ennen kuin ne siirtyvät lopulliseen valmistukseen. Vaikka vuotavarastossa on jo tehty esitarkastus, löytyy silti virheellisiä nahkoja.

– Katsos näin, Raija pingottaa nahan tuen päälle ja käy sen läpi. Tuossa on virhe ja tuossa myös.

Nahan virheitä etsitään ilmanpaineen avulla.

– Virheelliset karsitaan kaikki pois. Kenkänahan on oltava virheetöntä kestääkseen, Raija Sipilä sanoo.

Raija muistaa ajan, jolloin tehtaassa tehtiin vielä kumiteräsaappaita. Kumiteräsaappaat olivat 1950-luvulla jokamiehen saappaat, joihin moni käyttäjä kasvoikin kiinni.

Tuolloin vanhoihin varsiin ommeltiin vain uudet kumiterät. Myöhemmin saappaita valmistettiin myös toisin päin: vanhoihin kumiteriin tehtiin uudet varret.

Ruotsin armeija marssii suomalaisissa saappaissa

Työnopastaja Elina Tervolan ompelukoneessa on tikattavana Ruotsin puolustusvoimille suunnitellun uuden saappaan protomalli. Ruotsin armeija marssii suomalaiskengissä ainakin vielä ensi vuoden.

Tervolan arki on vaihtelevaa. Hän opastaa uusia työntekijöitä, on mukana protomallien teossa ja varmistaa, että eri osastojen yhteistyö sujuu niin, ettei kenkä jää jumittamaan johonkin työvaiheeseen.

Elina Tervolan ammattinimike on työnopastaja.

Ompelimossa tehdään töitä aamu seitsemästä iltapäivä neljään, pääosin urakalla.

– Osa tykkää tehdä tuntipalkalla, se on luonnekysymys. Jos on näppärä käsistään, sellaiselle urakkatyö sopii. Urakassakin oleellista on, ettei laatu saa kärsiä.

Tehdassali on hiljainen. Useimmissa työvaiheissa ei tarvita kuulosuojaimia. Kaikki ompelimon työntekijät ovat naisia.

– Oli meillä ennen täällä yksi mieskin, Tervola muistaa.

Kun uusi työntekijä aloittaa, pitää Elina Tervola huolen siitä, että tulokas oppii tekemään työn laadukkaasti ja oikein, myös ergonomisesti. Ompelukonetta poljetaan molemmilla jaloilla: jos polkee vain toisella, saa pian lonkkansa kipeiksi.

Kenkätehtaan ompelulinjasto.

Viallinen nahka repeää

Ompeluvaiheen jälkeen kenkä siirtyy pinkomoon. Malliinsa ommeltu kenkä laitetaan lestille, jossa siihen kiinnitetään pinkopohjat eli kengän sisäpohja sekä turvakärjet, naulasuojat ja muut erikoiselementit. Tämähän alkaa jo näyttää kengältä!

– Jos tässä mokaa, valuvat kaikki edelliset työvaiheet hukkaan, selittää pinkomon työnjohtaja Matti Santapakka.

Alavieskasta töihin tuleva Santapakka on ollut talossa kolme ja puoli vuotta. Alaisia hänellä on 52.

– Kengän pinkominen on kriittinen vaihe. Tässä viimeistään näkyy, jos nahassa on vikaa: se repeää.

Kengänpohjat valetaan ruiskukoneella kiinni varsiin. Kone käy, mutta ihmiskäsi viimeistelee kengän.

Tällä koneella valmistetaan jalkineiden pohja.

Tehtaan seinällä on yrityksen juliste ja siinä slogan: Mukavia suomalaisia jalkineita vuodesta 1951. Kulkeeko Santapakka itse tehtaan kengissä?

– Kyllä kuljen, on ne niin hyviä.

Entä murrosikäinen tytär?

– No, hän kulkee vielä omia latujaan.

On kahvitauon aika. Työt pysähtyvät ja tehdas hiljenee hetkeksi.

Tehtaan vuonna 2010 käyttöön otettu automaattinen logistiikkakeskus.

Kenkiä rautakaupasta

Robotisoitu varasto on päätähuimaavan korkea tila, johon mahtuu 260 000 paria kenkiä, yli puoli miljoonaa kenkää.

Nyt varastoituna on noin 150 000 paria. Kone noukkii kenkälaatikon tuolta… tuolla menee toistakymmentä saapaslaatikkoa… ja tuolla… lopulta kaikki hihnat johtavat pakkaamoon.

Sievin Jalkineella ei ole omaa verkkokauppaa, yritys ei halua kilpailla jälleenmyyjiensä kanssa. Työ- ja turvajalkineet menevät erikoisliikkeisiin ja perinteisiin rautakauppoihin. Vapaa-ajanjalkineiden suurin jälleenmyyjä on yrityksen kenkiin erikoistunut Sievi Shop.

– Kenkien ja vaatteiden verkkokaupassa on edelleen haasteena sovittaminen. Tänä päivänä puhutaan paljon ilmaston lämpenemisestä ja ekologisuudesta. En ole itse ollenkaan vakuuttunut, että nämä tavoitteet ovat linjassa sellaisen verkkokaupan kanssa, josta tilataan ja palautetaan tuotteita edestakaisin, toimitusjohtaja Jokinen sanoo.

Verkkokauppa tosin on Jokisen mielestä hyvä etenkin niille kuluttajille, joiden lähellä ei ole kivijalkamyymälöitä.

Jokisen mukaan Sievi Shopin verkkokauppa toimii hyvin. Näin siksi, että asiakkaat tuntevat kokonsa ja lestinsä ja osaavat siksi ostaa verkosta.

Pitkät perinteet

Suomalaisella kengällä on pitkät perinteet tuohivirsusta lapikkaiden ja huopikkaiden kautta uniikkeihin designkenkiin. Kengät huomataan.

Kun pankkiiri Björn Wahlroos antoi talouslehdille haastatteluja uudesta kirjastaan, kääntyi monen lukijan katse Wahlroosin kenkiin. Ne olivat brittiläiset Albert Slippers -tossut, jotka jäljittelivät 1800-luvun hovikenkiä.

Moni haluaakin tuoda kenkien avulla esiin persoonallisuuttaan. Pieniä kotimaisia, usein uniikkikenkiäkin valmistavia tekijöitä on tullut viime vuosina paljon.

– Uskon, että heille on markkinarako ja löytyy kuluttajia, jotka ovat valmiita sijoittamaan designiin myös kengissä, sanoo toimitusjohtaja Jokinen.

Orastava uusi kenkäteollisuus antaa alalle toivoa. Vielä 1980-luvulla tehtiin Suomessa yli 10 miljoonaa paria kenkiä vuodessa. Nyt kenkiä valmistuu 1,5 miljoonaa paria.

Alkaa hämärtää. Tehdassali hiljenee. Autot ja jokunen polkupyörä starttaavat pihasta.

Liminkalainen Annikki Salmela keskustelee myyjä Tiina Suutarin kanssa kitkapohjakengistä Sievi Shopin Oulun myymälässä.

Kenkä on intiimituote

Kengät ovat valmiit ja lähteneet tehtaalta. Piipahdamme vielä kenkäkauppaan Oulun Pakkahuoneenkadulle.

Yrittäjä Terhi Vähäsalo pyörittää Sievi Shopia, johon kuuluu kahdeksan Sievi Shopin myymälää ja verkkokauppa. Alkuaan kenkiä myi kuluttajille vain yksi myymälä, joka oli Vähäsalon äidin Sievissä alun perin keramiikkaa myynyt pikkumyymälä.

Suomalainen kuluttaja on Vähäsalon mukaan yhä useammin paitsi hinta- myös laatutietoinen.

– Kengän hintaa epäröiville ostajille sanon, että mene nyt vähän kiertelemään ja tule sitten takaisin ostamaan nuo sovittamasi kengät täältä. Sievin kengissä on paljon ominaisuuksia, joita asiakkaat arvostavat, muun muassa eri lestivaihtoehtoja. Kauppiaana tykkään siitä, että tuotteen takana on helppo seistä ja sitä voi aidosti suositella.

Ei ole sama, millaisissa kengissä kulkee, ja siksi kenkä vaatii aina sovituksen. Useissa myymälöissä on skanneri, johon astumalla asiakas saa nopeasti tiedon hänelle sopivasta kengästä.

Helsingin Simonkadun myymälässä työskentelee myös asiakasta kenkien ja muotopohjien valinnoissa auttava jalkaterapeutti. Vähäsalo sanoo kenkien ostamisen olevan iso valinta.

– Jalat hikoavat, ja siksi kenkä olisi vaihdettava vähintään kolmen vuoden välein. Liian monien jalkavaivojen taustalta löytyvät huonot kengät. Kenkä on intiimituote, se on lähellä ihoa. ●

Julkaistu: 16.12.2019
Kommentoi »