Eduskunnassa syntyi katkera vääntö perusoikeuksista – Asiantuntijan mukaan hallitus käyttää sosiaaliturvan heikennyksissä ”salamitaktiikkaa”

Eduskunta on vallan kolmijako-opin mukaan lakeja säätävä elin, jonka säätämien lakien tulkitsemisen hoitaa tuomioistuinlaitos. Perustuslaki on kuitenkin poikkeus tästä säännöstä: sen noudattamisen valvomiselle on aivan oma järjestelmänsä, eduskunnan perustuslakivaliokunta. Missään muualla maailmassa lakien perustuslainmukaisuuden valvontaa ei ole järjestetty samalla tavalla.

Valiokunta kokoontuu istuntokausilla neljästi viikossa arvioimaan sellaisia hallituksen lakiesityksiä, joissa mahdollisesti on perustuslaillisia ongelmia. Se koostuu 17 varsinaisesta ja yhdeksästä varajäsenestä eli poliittisin perustein puolueiden suuruusjärjestyksen mukaan valituista poliitikoista. Tästä huolimatta sen tulisi unohtaa politiikka ja keskittyä arvioimaan vaikeita oikeudellisia kysymyksiä.

Puoluepolitiikan yläpuolella toimiva perustuslakivaliokunta on perinteisesti pyrkinyt päätöksissään aina yksimielisyyteen. Tänä syksynä perinne on kuitenkin säröillyt, kun se on saanut käsiteltäväkseen Petteri Orpon (kok) hallituksen ajamia valtiontalouden menoleikkauksia. 14. marraskuuta joukko oppositioedustajia vaati valiokuntaa käsittelemään hallituksen suunnittelemat etuusleikkausesitykset kokonaisuutena, mutta äänestyksessä esitys hylättiin. Myös 28. marraskuuta valiokunnan äänet hajosivat äänestyksissä sosiaalietuuksien indeksijäädytyksistä ja työttömyysturvan heikennyksistä – eikä jakolinja mennys hallitus-oppositio-rajaa pitkin.

Poikkeuksellista on ollut myös valiokunnan työstä julkisuudessa käyty keskustelu. Oppositiossa huolestuttiin jo keväällä, kun vaalivoittaja kokoomus valitsi itselleen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikan. Kokoomuksen ryhmänjohtaja Kai Mykkänen viittasi päätöksen yhteydessä avoimesti edessä olevien rakenteellisten uudistusten läpivientiin.

Oppositio on syyttänyt hallituspuolueita perustuslakivaliokunnan politisoitumisesta. Tämä ei sinänsä ole uutta, mutta tahti on kiihtynyt vuoden loppua kohti.

Valiokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok) taas syytti vasemmistoliiton puheenjohtajaa Li Anderssonia ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Tytti Tuppuraista keskeneräisiin asioihin puuttumisesta, kun nämä vaativat juuri eri säästötoimien yhteisvaikutuksen perustuslaillisuuden tutkimista. Vaikka kritiikkiä valiokunnan ympärillä on nähty aina, on hallituspuoluetta edustavan puheenjohtajan hyökkäys oppositiojohtajaa vastaan harvinaista.

Onko perustuslakivaliokunta siis politisoitunut, joko hallituksen tai opposition toimesta? Tuliko pyhästä perustuslakivaliokunnasta ideologioiden taistelutanner?

Kokenut kansanedustaja, viidellä vuosikymmenellä perustuslakivaliokunnassa istunut ja sitä useampaan otteeseen luotsannut Ben Zyskowicz (kok) muistuttaa, että valiokunnan arvostus, rooli ja uskottavuus perustuu siihen, että asioita ei ratkota hallitus-oppositio-akselilla.

– Tarvittaessa tehdään kompromisseja, sillä yksimielisyys on tärkeä kysymys. Vertailun vuoksi: tuomioistuimet äänestävät asioista lähes joka päivä. Perustuslain tulkinnassa toisessa vaakakupissa on eduskunnan harkintavalta ja toisessa usein perusoikeuksien soveltaminen. Myös huonoja lakeja saa säätää.

Perustuslakivaliokunta on myös sillä tavoin joustava, että se voi aikojen kuluessa muuttaa omaa yksimielistä kantaansa.

– Aikoinaan ehdotettiin lakia, joka kieltää autossa tupakoinnin, jos siellä on lapsi. Valiokunta tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että laki olisi rajoittanut tupakoivan aikuisen vapautta liikaa. Sitten meni kahdeksan vuotta ja valiokunta oli – taas yksimielisesti – sitä mieltä, että vapautta saa rajoittaa, koska lapsen oikeus terveyteen on tärkeämpi asia, Zyskowicz muistelee.

Tänä syksynä hallitus on saanut oppositiolta moitteita lainvalmistelun kiireestä, kun esimerkiksi sosiaaliturvan leikkaukset on haluttu viedä läpi jo hallituskauden alussa. Koska ministeriöt eivät ehdi valmistella esityksiä huolellisesti, jää leikkausten vaikutusten perustuslaillisuus käytännössä perustuslakivaliokunnan tehtäväksi.

Valiokunnan työtä sisältä ja ulkoa seuranneet eivät lämpene moitteille.

– Valmistelua on arvosteltu niin kauan kuin muistan, ja valmistelu on koko ajan mennyt parempaan suuntaan. Vaikutusarviot, huolellisuus, kaikki on parantunut, Ben Zyskowicz väittää.

Vanhempi yliopistonlehtori, dosentti Liisa Nieminen puolestaan huomauttaa, että paljon parjattu kiire on tullut hallitusohjelmiin kirjatuista tarkoista aikatauluista. Tämä ongelma ei koske pelkästään Orpon hallitusta.

– Sitten kun on tullut kriisejä, ne ovat vieneet lainvalmistelun resursseja. Samoin EU, Nieminen sanoo.

Politiikka ja juridiikka ovat tässäkin erottamattomasti yhteyksissä toisiinsa. Sen vuoksi on usein vaikea erottaa, kumpaa puolta perustuslakivaliokunnan toiminnasta kritisoidaan – tai kumpi painaa valiokunnan esittämässä kritiikissä tai myötäsukaisuudessa hallituksen esityksiä kohtaan. Ja koska valiokunnan työstä tärkeä osa on asiantuntijoiden kuuleminen, niin kritiikki kohdistuu myös sen asiantuntijoita kohtaan.

– Some on muuttanut kritiikkiä, kuten myös perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiden lausuntojen saaminen eduskunnan verkkosivuilta, toteaa Nieminen.

On jopa väitetty, että todellista valtaa käyttävätkin edustajien sijasta valiokunnan kuulemat akateemiset ekspertit. Valtiosääntöoikeuden professorit Mikael Hidén, Ilkka Saraviita ja Antero Jyränki saivat taannoin lempinimet Tupu, Hupu ja Lupu, kun he vierailivat niin ahkerasti valiokunnassa.

Nykyäänkin valiokunnan usein asiantuntijoina käyttämät perustuslain tutkijat ovat paljon esillä julkisuudessa – jopa niin, että kiihkomielisimmät poliitikot ovat nimitelleet lainoppineita ”perustuslakitalibaneiksi”.

Perustuslaissa on hartautta ja pyhyyttä: sen muuttaminen on tehty vaikeammaksi kuin tavallisten lakien paneminen uusiksi. Nuoressa Suomessa haluttiin sisällissodan jälkeen välttää jyrkät heilahtelut kulloistenkin eduskuntaenemmistöjen linjanmuutoksissa ja korostaa sitä, kuinka perustuslain tehtävä on olla jarru yhteiskuntakehityksen mutkissa ja iskunvaimennin töyssyissä.

Isompi remontti tehtiinkin vasta 1990-luvulla, jolloin laajennettiin huomattavasti perus- ja ihmisoikeuksia aiemmasta. Vuoden 2000 perustuslakiin on pultattu uuden vuosisadan uudet arvot: siinä mainitaan, että Suomi on osa Eurooppaa ja EU:n täysivaltainen jäsen sekä on Oikeuksien suureen määrään vaikuttaa se, että perinteisesti oikeisto on korostanut omaisuuden ja omistusoikeuden suojaa, vasemmisto oikeutta työhön ja toimeentuloon.

Ei siis ihme, että uusia lakeja säädettäessä oikeudet törmäävät toisiinsa – kuten vaikkapa sananvapaus ja oikeus yksityisyyteen. Ei riitä, että lait ovat perustuslain kanssa linjassa, vaan lisäksi perustuslakivaliokunta ratkaisee näitä eri oikeuksien ja vapauksien välisiä ristiriitoja.

– Perus- ja ihmisoikeuksien suojan vahvistaminen ja sitä kautta perustuslakivaliokunnan työn vahvistaminen oli 2000-luvun alun projekti, sanoo yliopistonlehtori, dosentti Pauli Rautiainen.

Rautiainen ja Zyskowicz edustavat eri näkemyksiä siitä, kuinka pitkälle perusoikeuksia pitäisi ottaa huomioon. Silti heidän näkemyksensä syksyn kuumasta perunasta – kysymyksestä siitä, pitäisikö sosiaaliturvan leikkausten vaikutukset eri säästölaeista käsitellä yhdessä – eivät poikkea kovinkaan paljon toisistaan. Eri kulmasta he asiaa kyllä katsovat.

– Perustuslaki ei kiellä säästöjä, jotka ovat kohtuuttomia, koska sen asian arviointi on poliittinen kysymys. Perustuslaki kieltää sellaisen lain, joka tekee tyhjäksi oikeuden esimerkiksi työttömyysturvaan tai perustoimeentuloon, Zyskowicz linjaa.

Rautiaisen mielestä taas perustuslakivaliokunta voisi hyvin käsitellä nämä vaikutukset yhdessä, koska budjettilait tulevat eduskuntaan yhtä aikaa, mutta pääsääntöisesti se ei ole halunnut näin tehdä.

– Tällaiselle samaa teemaa koskevan kokonaisuuden pilkkomiselle käsiteltäväksi eri lakeina, jotka tuodaan eduskuntaan pienissä paloissa, on vakiintunut valtiosääntökeskustelussa nimeksi ”salamitaktiikka”, hän kertoo.

Rautiaisen mielestä arvostelu perusoikeuksia kohtaan ei liity siihen, että olemme siirtyneet suurten, peräkkäisten kansainvälisten kriisien aikaan ja sekä koronapandemia että Venäjän sota Ukrainassa ovat tuoneet uusia paineita perustuslakiajatteluun. Kritiikki perusoikeusajattelua kohtaan voimistui jo 2010-luvun alussa.

Erityiseksi kipupisteeksi alkoi vähitellen muodostua kamppailu sosiaalisista oikeuksista: kysymys siitä miten perustuslaki velvoittaa julkista valtaa toimimaan tiettyjen päämäärien eteen kuten turvaamaan riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

Rautiaisen mukaan perustuslakikontrolli oli tiukimmillaan Sipilän hallituksen aikaan, mikä näkyi esimerkiksi sote-uudistuksen kaatumisessa.

– Tosin kyllä silloinkin hyväksyttiin esimerkiksi sosiaalisia ihmisoikeuksia loukanneet sosiaaliturvan indeksijäädytykset perustuslakivaliokunnassa. Näin tiukasta perustuslakikontrollista luovuttiin minusta jo Marinin ja Rinteen hallituksen aikana, kun politiikalle haluttiin antaa enemmän tilaa, Rautiainen huomauttaa.

Rautiainen on käynyt läpi asiantuntijalausuntoja tämänsyksyisten sosiaaliturvan heikentämiseen liittyvien lakiesitysten yhteydessä. Hän kirjoitti äskettäin Perustuslakiblogiin siitä, kuinka merkitystä ei ole vain asiantuntijoiden valinnalla, vaan myös sillä, mihin seikkoihin asiantuntijoita pyydetään kiinnittämään huomiota, ja missä asioissa miltäkin asiantuntijoilta pyydetään täsmennyksiä.

Liisa Nieminen puolestaan huomauttaa, että kriittisen perustuslakitutkimuksen kannalta on ongelma, että paljon käytetyt tutkijat muuttuvat myös tutkimuskohteiksi.

– Kuinka voi kritisoida perustuslain tulkintaa, jos itse ollut vaikuttamassa siihen?

Ben Zyskowicz on usein arvostellut asiantuntijoita, mutta hän näkee kuitenkin, ettei näiden asemassa tai käyttötavoissa ole juuri tapahtunut muutoksia.

– Lausuntoihin suhtaudutaan aina arvostavasti, mutta asiantuntijatkin voivat päätyä eri kannoille. Tai muuttaa kantojaan! Valiokunnassa on valtava määrä asioita, joissa ei ole poliittisesti isoja intohimoja. Silloin usein käytettyjen asiantuntijoiden lausumilla on iso paino.

On vielä liian varhaista sanoa, vaikuttavatko tällaiset korkeajännitteiset kysymykset valiokunnan arvovaltaan – tai onko valiokunta muuttumassa aiempaa poliittisemmaksi. Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö vaalikaudesta olisi tulossa jännittävä niin politiikan kuin perustuslainkin penkkiurheilijoille.

Muokattu 4.12. klo 18.58: Muotoiltu uudelleen lause, jonka mukaan perustuslakivaliokunnan äänestyksessä 28. marraskuuta äänet eivät hajonneet hallitus-oppositio-rajaa pitkin. Jutussa kerrottiin aiemmin, että jakolinjana äänetyksessä oli vasemmisto-oppositio vastaan hallitus ja keskusta.