Sari Essayah ja Roope-puoliso hakevat eväitä parisuhteeseen avioliittoviikonlopuissa: ”Jokainen vuosi lujittaa ja rakentaa suhdetta”

Jos kuvittelee, että tiistaiaamu kirkossa on hiljainen ja harras, on pahasti väärässä. Tikkurilan kirkon ovi käy tasaisesti. Rakennuksessa toimivasta kahvilasta kantautuu kuppien kilinää, ja vapaita paikkoja on vain muutama. Betoniseinäisessä kirkkosalissa joku soittaa flyygeliä. Heti ikkunoiden takana tehdään katuremonttia.

Vasta kolmisen vuotta toiminut kirkko on ihan Tikkurilan keskustassa Vantaalla, kaiken keskellä.

Viisitoista minuuttia myöhemmin Sari Essayah astuu sisään. Huomenta! Hän tilaa kupin haudutettua teetä ja kertoo, ettei ole tässä kirkossa aiemmin käynytkään.

Sari Essayah on ollut kristillisdemokraattien puheenjohtaja kahdeksan vuotta. Sinä aikana puolue on ollut oppositiossa, kunnes se viime eduskuntavaalien jälkeen nousi hallitukseen. Essayahista tuli maa- ja metsätalousministeri. Nyt hän on myös puolueen ehdokas presidentiksi.

Tapaamme Sari Essayahin kanssa täällä, koska hänellä on myöhemmin kokous Metsähallituksessa tässä vieressä. Tarkoitus on käydä myös kävelyllä, mutta taivas on paha­enteisen tumma ja vettä tihuttaa jo.

Ministerinä Essayahin kalenteri on täynnä ja aikataulut tiukat. Varhain aamulla hän on jo palaveerannut ministe­riössä. Essayah sanoo hahmottavansa kilpakävelytaustansa ansiosta hyvin levon ja rasituksen tasapainon.

– Aistin aika herkästi, jos yöunet ovat jääneet lyhyiksi tai on tullut liian vähän liikkumista. Tunnen sen kropassani ja osaan sitä myös seurata. Tällaisessa aatteellisessa työssä on kyllä vaara, ettei hahmota työn ja vapaa-ajan eroa ja pistää kaiken peliin koko ajan.

Siksi Essayah käy juoksulenkeillä, kuntosalilla ja hiihtämässä. Kotipaikkakunnalla Lapinlahdella Pohjois-­Savossa on vielä riittänyt talvisin lunta ja hiihtomahdollisuuksia.

– Monesti aikaa ei jää liiemmälti, ja silloin kun sopiva hetki tulee, siitä pitäisi osata napata kiinni.

Presidentinvaaleissa osa ehdokkaista jakaa vahvasti mielipiteitä. Sari Essayahilla tilanne on päinvastainen. Hän ei herätä kovin suuria intohimoja. Miten hän aikoo saada huomion presidenttikisassa?

– Mielestäni presidentin tehtävässä vakaus, maltillisuus ja asiakeskeisyys ovat ihan hyviä ominaisuuksia. Ne ovat myös luonnettani. On vaikea muuttua joksikin pirskahtelevaksi, äkkikäännöksiä tekeväksi henkilöksi, jos se ei ole omaa luonnetta, hän naurahtaa.

– Moni myös arvostaa sitä, että pyrkii hoitamaan asioita. Olen pärjännyt tällä tyylillä.

Presidentillä pitää olla kokemusta paineista

Ihmiset hurraavat, Suomen liput liehuvat. Kadunvarret mainostavat NMT-GSM:ää. Youtubesta löytyvän videon kuva on vähän suttuinen, mutta siitä näkee oleellisen. Sari Essayah on tulossa voittajana maaliin naisten 10 kilometrin kilpakävelyssä Helsingin EM-kisoissa vuonna 1994. Kasvoilta näkyy viimeisen kilometrin rankkuus.

Palkintopallilla Essayah saa kaulaansa kultamitalin, hieno jatko edellisvuoden MM-kullalle. Voittajakolmikko on pukeutunut ajan mukaisiin ylisuuriin tuulipukuihin.

Kolmenkymmenen vuoden takaiset ajat ovat Essayahilla mielessä. Huippu-urheilijasta on tullut poliitikko, mutta hän tunnustaa, että urheilijan elämään kuuluva kurinalaisuus ja vaativuus on osin pysynyt hänellä urheilu-uran jälkeenkin.

– Kyllä minä varmaan edelleenkin vaadin itseltäni sillä tavalla paljon, että haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin, hän sanoo.

Essayahin mielestä tulevalla presidentillä pitää olla kokemusta vaikeisiin päätöksiin ja päätöksentekoon liittyvistä paineista.

– Paineiden kanssa pitää pystyä elämään. Urheilutaustasta on tässä hyötyä, koska siellä joutui aika paljon käsittelemään henkisesti kilpailun ja menestymisen paineita.

Sari Essayah on uskoltaan helluntailainen. Politiikassa hän korostaa olevansa järjen ääni. Miten usko vaikuttaa politiikkaan?

– Usko ei ole ainakaan järjen vastaista. Maailmassa on ollut merkittävimpiä tiedemiehiä, jotka ovat olleet syvästi kristittyjä ihmisiä. Usko antaa sellaisen maailmankuvan, elämänkatsomuksen, jossa ihminen ei kuvittele olevansa kaiken mitta, vaan on kunnioitus siihen, että olemassa on jotain suurempaa.

Essayah sanoo tämän tuovan nöyryyttä. Hän ottaa esimerkiksi ympäristön.

– Koen siitä semmoista vanhanajan vastuullisuutta. Luonto on ainutlaatuinen, ja on meidän vastuullamme, millaisena jätämme sen seuraavalle sukupolvelle.

Ihmisille pitää antaa mahdollisuus loistaa

Sari Essayah oli ensi kertaa kansanedustajana vuosina 2003–2007. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuonna 2009, mutta hän menetti paikkansa eurovaaleissa 2014 hyvästä äänimäärästä huolimatta. Sen jälkeen hänet valittiin uudelleen eduskuntaan. Hän on ollut Kansainvälisen olympiakomitean jäsen vuodesta 2016.

Viime eduskuntavaaleissa kristillisdemokraattien kannatus oli 4,2 prosenttia. Pienen puolueen johtaja kantaa harteillaan isoa vastuuta. Essayah sanoo, että hänelle johtajuudessa on paljolti kyse motivoimisesta, sillä suurin osa puolueen väestä tekee työtä vapaaehtoisesti ja vapaa-ajallaan.

Essayah nostaa esimerkiksi viime kevään hallitusneuvottelut. Sinne ”polkaistiin” viikonlopun aikana maakunnista yli 50 ihmistä ja moni joutui tekemään erilaisia järjestelyjä, jotta pääsi mukaan.

– Silloin pitää ihmisille antaa mahdollisuus loistaa, näyttää osaamistaan.

Päätöksentekijänä Essayah pyrkii hankkimaan asioista mahdollisimman paljon tietoa ja kuuntelemaan eri osapuolia, ennen kuin rakentaa omaa näkemystään.

– Tänä päivänä politiikassa ei ole kovinkaan usein niin, että valitaan hyvän ja huonon vaihtoehdon väliltä vaan enemminkin pitää valita huonon ja vielä huonomman väliltä.

Aika on erilainen kuin silloin, kun 19-vuotias Sari Essayah aloitti Lapinlahden kuntapolitiikassa 1980-luvulla.

– Silloin kunnassa rakennettiin uudet nuorisotilat ja mietimme, mitä sinne tehdään, perustetaanko bänditila vai laitetaanko biljardipöytä. Emme joutuneet päättämään, mistä säästämme ja mistä leikkaamme.

Nyt tilanteet ovat vaikeampia ja monimutkaisempia. Lokakuun lopulla Essayah neuvotteli ministerinä EU:ssa silakan kalastuksesta. Euroopan komissio halusi kieltää silakan pyynnin kokonaan Suomen lähivesillä ensi vuodeksi, koska silakan määrä on vähentynyt. Asiantuntijoilla on kuitenkin eriäviä näkemyksiä siitä, kuinka paha tilanne on.

– Mietin, etten voi tulla sieltä sellaisen päätöksen kanssa, että meillä Suomessa silakkaa ei voitaisi kalastaa. Se olisi elinkeinolle katastrofi, Essayah sanoo.

Lopulta EU:n maatalous- ja kalastusministerit päättivät, että silakan kalastus voi jatkua, mutta kalastuskiintiöt pienenivät. Suomen työ oli Essayahin mukaan ratkaiseva.

Parisuhdetta ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä

Sari Essayah tapasi aviomiehensä Roope Knappin vuonna 1991 Espanjan Fuengirolassa, jossa molemmat olivat treenaamassa: Essayah kävelyä, Knapp triathlonia. Kuukautta myöhemmin he olivat kihloissa. Tänä vuonna pari vietti 32. hääpäiväänsä. Heillä on kaksi lasta, jotka ovat jo muuttaneet omilleen.

– Koen, että jokainen vuosi omalla tavallaan lujittaa ja rakentaa suhdetta, Essayah sanoo.

Hän lisää, ettei puolisoa ja parisuhdetta pidä koskaan ottaa itsestäänselvyytenä. On tärkeää, että parisuhteen eteen tehdään töitä ja varataan yhteistä aikaa.

– Esimerkiksi meillä seurakunnassa on ollut avioliittoviikonloppuja, joissa käydään läpi kommunikaatiota ja tämän tyyppisiä asioita. Ne antavat eväitä avioliittoihin. Olemme osallistuneet useisiin tällaisiin vuosien varrella.

Essayahin työt ovat Helsingissä, mutta perheen yhteinen koti on Lapinlahdella. Silloin kun pari on saman katon alla, he ilahduttavat toisiaan vaikkapa niin, että toinen laittaa iltapalaa toiselle.

– Se on sellaista arjessa huomioimista, palvelemista, läsnä­olemista.

Roope Knapp on diakoniatyöntekijä ja ollut aiemmin töissä myös lastensuojelussa. Millaisen roolin hän ottaisi, jos Essayah valittaisiin presidentiksi?

– Uskon, että hän olisi semmoinen konstailematon puoliso, oma itsensä. Vähäosaisten puolesta puhuminen on hänelle luontevaa. Roopella on iso sosiaalinen sydän.

Essayah kuvailee puolisoaan avoimeksi, välittäväksi ja huomaavaiseksi ihmiseksi, joka on tukenut vaimoaan kaikissa käänteissä. Yksi suuri elämänmuutos oli, kun Essayah valittiin Euroopan parlamenttiin ja perhe muutti Brysseliin. Lapset olivat kouluikäisiä, ja Knapp ryhtyi koti-isäksi viideksi vuodeksi.

– Se jännitti silloin, mutta jälki­käteen hän on sanonut, että ne ovat olleet hänen elämänsä parhaat vuodet. Sai olla lasten kanssa juuri siinä kasvuvaiheessa.

Ei enää kilpakävelyaskelia

Tihuttaa vettä, mutta se ei Sari Essayahia haittaa. Lähdemme kävelemään kirkolta kohti Keravanjoen rantaa. Vauhti on ripeä, mikä tietysti sopii paitsi kiireiselle ministerille myös entiselle kilpakävelijälle.

Ottaakohan Essayah koskaan lenkillä kilpakävelyaskelia huvin vuoksi?

– No enpä oikeastaan, hän vastaa ja nauraa kuin olisi vähän yllättynyt kysymyksestä.

– Viime kesänä kävin vetämässä lapsille urheilukoulu­illan. Sen verran tekniikka on vielä muistissa. Mutta eihän se tekniikka ole enää samalla tavalla hyvä.

Huippu-urheilijan kroppa on usein kovilla, jopa romuna, sanotaan. Kilpakävelyura ei kuitenkaan jättänyt Essayahille vaivoja. Polvet ja lonkat voivat hyvin. Hän huomauttaa, että naisten 10 kilometrin kävely on myös verrattain lyhyt matka. Miesten 50 kilometriä on kuluttavampi.

– Ylipäätään kestävyysurheilussa on enemmän rasitusvammoja. Kun rasitus loppuu, vammatkin loppuu.

Essayah kyllä kävelee edelleen. Hän tykkää käydä vaeltamassa metsässä, esimerkiksi Vuokatissa, ja kuntoilemassa kotipaikkansa Lapinlahden järvimaisemissa. Lapinlahden kirkonkylällä kohoava Haminamäen harju on myös kiva ulkoilupaikka pururatoineen, hiihtolatuineen ja kuntoportaineen.

Presidenttinä Sari Essayah haluaisi herättää keskustelua esimerkiksi siitä, miten vammaiset ihmiset voisivat olla osallisia ja yhdenvertaisesti mukana yhteiskunnassa.

– Kuinka moni vaikkapa kehitysvammainen saa mahdollisuuden tulla mukaan työelämään? Moni haluaisi, mutta asenteet yhteiskunnassa ja työn tuottavuuden vaatimus… Tuntuu, ettei meillä ole paikkaa henkilöille, joilla ei ole täysin sataprosenttinen työpanos.

Monesti vammaisia lähestytään politiikassa lähinnä etuuksien näkökulmasta.

– Eduskunta hoitaa lainsäädäntötyötä, ja siellä keskustellaan sosiaaliturvaetuuksista ja eläkkeistä. Ne eivät ole presidentin rootelissa olevia asioita. Presidentti voisi kuitenkin nostaa esiin hyvään elämään liittyvän kokonaisuuden.

Vammaisperheen arki ei ole Sari Essayahille vain papereista tuttua. Hän kasvoi kehitysvammaisen sisaren kanssa – siskoksi hän nimittäin Liisaa kutsuu. Liisa oli oikeasti Essayahin mummon kasvattitytär.

Liisa oli Saria 17 vuotta vanhempi, mutta kehityksessään kuusivuotiaan tasolla.

– Monet jutut menivät meillä aika hyvin yksiin. Talvella hiihdimme yhdessä ja kesällä pelasimme eri pelejä. Kun itse sitten kasvoin, huomasin, ettei Liisa tavallaan pysynyt siinä mukana. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan estänyt lämmintä ja välittävää suhdetta.

Lapsena Sari Essayah asui Lapinlahden maalaispitäjässä mummonsa ja Liisan kanssa. Hänen äitinsä työskenteli opettajana Iisalmessa ja kävi kotona viikonloppuisin. Äiti ja marokkolainen isä olivat ajautuneet erilleen.

Essayah kertoi KD-lehden haastattelussa vuonna 2017, että hän kasvoi olemaan ihmisten kanssa, sillä mummo hoiti valtion puhelinkeskusta ja tuvan nurkassa oli yleisöpuhelin. Oli aivan luonnollista, että väkeä kävi koko ajan toimittamassa asioitaan. Hän oli vastuuntuntoinen lapsi, ja huolehti itsenäisesti niin kouluasiat kuin urheiluharrastuksen: teki eväät, piti aikataulut mielessä ja otti piikkarit mukaan harjoituksiin.

Myöhemmin Essayahin lapset olivat Liisalle tärkeitä.

– Hän kutsui itseään tädiksi, ja hänelle oli tärkeää, että hän saa työntää vaunuja ja pitää huolta.

Nyt Liisa on jo edesmennyt.

”Politiikassa ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä”

Ministerin tapaaminen Metsähallituksessa on alkamassa. Haastatteluaikaa on jäljellä kuusi minuuttia ja sade yltyy. Lähdemme puolijuoksua joenvarrelta takaisin Tikkurilan keskustaan. Vielä pitäisi ehtiä puhua ulkopolitiikasta.

Lähi-idässä leimahtaneen sodan tuho on ollut suurta. Sari Essayahin mielestä Lähi-idän kriisin juurisyy on, että valtaosa Israelin naapurimaista ei tunnusta valtion oikeutta olemassaoloon ja alueella toimii terroristijärjestöjä, joita muun muassa Iran tukee.

– Siksi on tärkeää tuomita yksiselitteisesti terroristijärjestö Hamasin raaka hyökkäys Israeliin, siviilien surmaaminen ja panttivankien ottaminen sekä gazalaisten siviilien käyttäminen Hamasin ihmiskilpinä ja heidän alueelta pakenemisensa estäminen.

Essayah lisää, että samalla on ymmärrettävä, ettei Hamas edusta kaikkia palestiinalaisalueiden ihmisiä.

– On selvää, että nyt tuolle alueelle kaivataan kipeästi apua siviileille ja panttivankien vapauttamista.

Sari Essayah haluaa, että Suomi ottaa Natossa aktiivisen roolin. Suomen tehtävät voisivat liittyä luontevasti arktiseen osaamiseen ja Itämeren alueeseen.

Venäjän naapurina meillä voi olla edessä pitkä vaikea ja epävarma aika. Essayah muistuttaa viime juhannuksesta, jolloin Wagnerin palkka-armeijan johtaja Jevgeni Prigozhin marssitti joukkojaan kohti Moskovaa. Marssi päättyi nopeasti, ja pari kuukautta myöhemmin Prigozhin kuoli, kun häntä kuljettanut lentokone syöksyi maahan.

– Meidän täytyy seurata, mitä Venäjällä tapahtuu sisäisesti, eikä vain sitä, mitä Putinin hallinto signaloi ulospäin.

Miten käsittelet arvostelua ja kritiikkiä? Sari Essayahin vastaus on maltillinen, totta kai.

– Ajattelen niin, että arvostelu liittyy asioihin, joita politiikassa hoidetaan. Politiikassa ihmisillä on oikeus mieli­piteisiinsä. Joskus siinä käydään henkilöön kiinni, mutta sitä ei pidä itse ottaa henkilöön käyvänä.

Apu haastattelee syksyn aikana presidenttiehdokkaita.