
New Yorkiin kotiutunut toimittaja Mari Karppinen haluaa säilyttää Alma-tyttärensä siteet Suomeen – Iltarutiinit samat kuin omassa lapsuudessa
Toimittaja Mari Karppinen on asunut New Yorkissa lähes kymmenen vuotta. Hänen Tarja-äitinsä on lapsestaan ylpeä, mutta myös huolissaan. Kodin perinteet jatkuvat valtameren takana, kun Marin pieni Alma-tytär rallattaa suomenkielisiä lastenlauluja.
Oululaisen omakotitalon pihavalot loistavat kutsuvasti pimeydessä. Sisällä tervehtii puolitoistavuotias Alma iloisilla kiljahduksillaan. Alman äiti Mari Karppinen, 39, ja hänen äitinsä eli Tarja-mummu, 61, ovat juuri puuhailleet vaipanvaihdossa.
Mari on tullut jouluksi lapsuudenkotiinsa käymään. Viimeksi hän oli Oulussa heinäkuussa, peräti kuukauden perheen kesämökillä. Syksy on vierähtänyt tiiviisti New Yorkissa, jossa Mari on työskennellyt lähes kymmenen vuotta MTV:n kirjeenvaihtajana.
– Marin muutto niin kauas tuntui aluksi hyvin vaikealta, Tarja Karppinen myöntää.
Mari oli tehnyt ulkomaiden uutiskeikkoja MTV Uutisille jo aiemmin ja käynyt muun muassa Intiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Ne olivat kuitenkin vain kuvausmatkoja.
– Toisaalta olimme ylpeitä tyttärestä, sillä tuollainen työ on vaikea saada. Mari muutti kotoaan vuonna 2004. Hän opiskeli Oulussa ja Tampereella ja muutti sitten Helsinkiin. Tuolloin hän kävi kuitenkin vielä usein Oulussa, Tarja muistelee.

Mari on perheen kolmesta lapsesta vanhin. Hän syntyi Oulussa, mutta vanhemmat muuttivat Helsinkiin, kun Mari oli kymmenen kuukauden ikäinen. Neljän vuoden kuluttua perhe palasi Ouluun.
– Mari oli vilkas ja seurallinen lapsi, joka tykkäsi esiintyä tarhan juhlissa. Esiintyminen oli pienestä pitäen hänelle tärkeää. Kun katsoimme mieheni Pertin kanssa televisiota, parivuotias Mari asettui telkkarin eteen seisomaan: katsokaa minua, Tarja nauraa.
Mari muistaa lapsuudestaan parhaiten sen, että äiti luki paljon iltasatuja. Ensimmäinen lempisatu oli Missä Puppe piileksii. Myös Pupu Tupunoita luettiin paljon ja Rölli-kasetteja kuunneltiin.
Kodin mallin mukaan Mari on lukenut myös Almalle iltasadun siitä asti, kun tämä oli kuusiviikkoinen. Mari ja hänen Shoshi-puolisonsa lukevat sadut vuorotellen, Mari suomeksi ja Shoshi englanniksi.
– Meillä on aina sama ohjelma kuin minullakin lapsena: iltakylpy, hampaidenpesu ja iltasatu. Usein laulan Almalle saman laulun kuin äiti lauloi minulle eli Tuu tuu tupakkarullan. Äiti on opettanut myös sen, että perhe on hyvin tärkeä. Kävin vielä teini-iässä säännöllisesti mummini luona, Mari kertoo.
Myös Suomen-lomallaan Mari on käynyt päivittäin katsomassa mummiaan. Oulussa asuva yhdeksänkymppinen mummi on yhä niin reipas, että antoi Almalle tämän elämän ensimmäisen potkukelkkakyydin.

Tarja-äiti myöntää, että Maria valvottiin teini-iässä ankarammin kuin nuorempia sisaruksia.
– Minulla oli tiukat kotiintuloajat. Kun olin kuudentoista, minun piti joskus olla jopa kymmeneltä kotona! Muut saivat olla kahteen. Se tuntui epäreilulta, tytär sanoo.
Seiskaluokkalaisena hän jäi ensi kertaa kiinni alkoholin juomisesta. Mukana oli huonoa tuuria, sillä vanhemmat pyöräilivät ohi juuri, kun Mari oli saanut kaveriporukassa lonkeron käteensä. Äidin mukaan tyttö sai kuukauden arestia.
– Se oli aluksi puoli vuotta, joka sitten keveni hyvällä käytöksellä lyhyemmäksi, Mari nauraa.
Hän kertoo, että sai kännykän rippilahjaksi. Jos Mari ei kuullut tai ei ollut kuulevinaan sen ääntä, äiti soitti saman tien kavereiden vanhempien lankapuhelimeen.
– Äiti oli lähikaveripiirissä tunnettu puheluistaan. Ajattelin teininä, että en varmasti ole tuollainen, kun olen joskus äiti, Mari sanoo hymyillen.
Tarja oli huolissaan myös tyttären harrastuksista. Liikunnallinen Mari kokeili niin pallopelejä kuin voimisteluakin. Lopulta nuoruuden lajiksi valikoitui kilpa-cheerleading, jossa tehdään muun muassa ilma-akrobatiaa ja ihmispyramideja.
– Eräs työkaverini oli aikoinaan pudonnut sellaisesta ja loukannut polvensa pahasti. En kuitenkaan pakottanut Maria lopettamaan.
– Et, mutta yritit saada minut lopettamaan vapaaehtoisesti. En tehnyt niin, ja mehän voitimme Euroopan mestaruuden, tytär jatkaa.
Tarja oli huolestunut Marin harrastuksista, mutta mitenköhän käy Almalle? Maria kysymys huvittaa.
– Nyt jo ajattelen, että onpa kauheaa, jos hän alkaa harrastaa jalanjäljissäni seinäkiipeilyä tai potkunyrkkeilyä. Toivottavasti hän alkaa harjoitella taiji-voimistelua tai jotain muuta rauhallisempaa. Toisaalta Alma tekee lopulta omat päätöksensä, kuten minäkin aikoinaan.
Millaisia elämänarvoja äiti jakoi tyttärelle?
– Koulu on pitänyt hoitaa kunnolla ja töitä tehdä nuoresta pitäen. Viikkorahaa sai, kun teki kotitöitä. Muistan eräänkin festarin, jonne Mari halusi rahaa. Taisi olla Ankkarock Korsossa.
Äiti sanoi tyttärelle, että tämä saa rahat, jos pesee ikkunat. Kun hän tuli töistä, tytöllä oli kaverikin mukana ikkunanpesussa, jotta reissuun pääsi varmasti.

Yhteydenpitoa Amerikan ja Suomen välillä helpottavat nykyään ”näköpuhelut” eli Facetime- ja Whatsapp-videopuhelusovellukset.
– Minua pelotti aluksi kovasti, miten Mari pärjää. Olin nähnyt niin paljon rikosjännäreitä New Yorkista, Tarja tunnustaa.
– Ensimmäinen uutisraportointini liittyi Fergusonin mielenosoituksiin, joissa poliisi tappoi aseettoman 18-vuotiaan mustan miehen. Protestit laajenivat Fergusonista koko maahan, ja syntyi Black Lives Matter -liike, Mari kertoo.
Äiti kauhistelee asiaa vieläkin.
– Sinulla ei ollut turvakypärääkään aluksi. Oli todella lähellä, ettei väkivaltaisuuksissa osunut iso kivenmurikka päähän. Sinähän olet joutunut jossain vaiheessa käyttämään luotiliivejäkin.
Myös isovanhemmat Oulussa olivat huolissaan nähdessään televisiosta, minkälaisissa paikoissa Mari joutui työskentelemään.
– Kun korona oli pahimmillaan, teit juttua New Yorkin ruuhkaiselta ruumishuoneelta. New Yorkissa on paljon vaaranpaikkoja, pyssytapahtumia ja tulvia, Tarja toteaa.
– Äitinä ymmärrän äidin huolen. Häneltä tulee kuitenkin säännöllisesti kannustavia viestejä. Lähes jokaisen suoran lähetyksen jälkeen äiti lähettää Whatsapilla ”Hyvä Mari” tai jonkun sydänhymiön.
Kun Tarja kuulee radiosta Haloo Helsingin kappaleen Maailman toisella puolen, se tuo aina mieleen tyttären muuton New Yorkiin. Hän on käynyt siellä usein vierailulla. Kun Alma oli syntynyt, vauvaa katsomaan lähti naisia kolmessa polvessa eli Tarja, Marin sisar ja tämän tuolloin puolitoistavuotias tytär, Bea-serkku. Seuraavan kerran Tarja aikoo matkustaa New Yorkiin keväällä Alman kaksivuotissynttäreille.

Kuusi vuotta sitten Mari tutustui tv-tuottaja Shoshi Shmuluvitziin. Pari avioitui kaksi vuotta myöhemmin.
– Shoshi on juutalaistaustainen. Almalle opetetaan suomalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin lisäksi myös juutalaisten kulttuuria. Shoshi puhuu hänelle englantia ja minä suomea, Mari kertoo.
Oliko äidille yllätys, kun tytär meni naisen kanssa yhteen?
– Enää se ei ollut yllätys. Aikoinaan yllätyin, kun kuulin, että hän oli suuntautunut enemmän tyttöihin päin. Hän oli nimittäin tuolloin jo yli 20-vuotias ja asui Tampereella. Hänellä oli ollut useampikin poikaystävä.
Mari muistaa, että Tarjaa jännitti kovasti, miten hänen konservatiivinen isänsä eli Marin pappa suhtautuisi asiaan.
– Emme halunneet kertoa isovanhemmille asiasta heti. Papalla oli kuitenkin ollut monta sydänkohtausta. Meni muutama vuosi, ennen kuin asia tuli esille. Se meni lopulta yllättävän pehmeästi, Tarja sanoo.
Marikin oli yllättynyt, etteivät pappa ja mummi suhtautuneet asiaan kielteisesti. Molemmat olivat kannustavia. Toissa kesänä kuollut pappa lähetti usein sähköpostia. Hän kertoi, kuinka ylpeitä he olivat ja kuinka tututkin kuntosalilla kehuivat “Marin uutisia”, kuten Marin mummi MTV:n uutisia kutsuu. Pappa ehti elää vielä monta vuotta sen jälkeen, kun tyttärentytär meni naimisiin naisen kanssa.
– Hän ehti tavata myös Alman. Äidin isoin huoli oli se, saako hän lapsenlapsia. Varmaan toivoit, että asuisin Oulussa jossakin teidän lähellänne omakotitalossa miehen ja lapsen kanssa enkä Nykissä naisen kanssa, Mari nauraa.
Tarja ilmoittaa, että Shoshi on tosi herttainen ja viisas nainen ja hän pitää tästä kovasti.
– Kun Marin ja Shoshin suhde tuli julkiseksi, sain vain myönteisiä kommentteja töistä ja ystäviltä. Monet kertoivat, kuinka heilläkin oli lähipiirissä samaan sukupuoleen suuntautuneita ihmisiä. Tsemppausta tuli yllättävän paljon.
Mari kertoo, että myös Shoshi jännitti aikoinaan kovasti isoäidilleen kertomista.
– Kävimme vuonna 2018 Israelin Tel Avivissa hänen luonaan. Isoäiti sanoi Shoshille olevansa iloinen siitä, että tällä on hyvä tyttö huonon miehen sijaan,
Mitä Mari kaipaa eniten Suomesta?
– Tietysti perhettä. Kesäisin on ihan pakko päästä mökille Oulujärven rannalle. Joulu on toinen tärkeä vierailuaika.
– Kuten minun äidillenikin. Hän alkaa jo äitienpäivänä kysellä, miten joulu tänä vuonna vietetään, Tarja naurahtaa.
Joulun jälkeen Mari ja Alma lennähtivät taas New Yorkiin. Mari lähetti myöhemmin sähköpostia, jossa kertoi, että jouluvierailu mummulaan teki Almaan lähtemättömän vaikutuksen.
– Hän oppi paljon uusia suomen kielen sanoja ja lauluja. Nyt Alma yrittää tehdä New Yorkissa mummun oppien mukaan sormileikkiä Harakka huttua keittää. Myös Körö körö kirkkoon on jäänyt mieleen.
Kun Alma sanoo ”mummu”, Mari ottaa usein Facetime-puhelun äidilleen. Yhdeksänkymppinen isomummikin osaa nykyään soittaa Almalle tabletillaan. Yhteyttä yritetään pitää viikoittain.
Kotimaahan jäävän rooli on vaikeampi
Vaikka aikuinen lapsi asuu toisella puolella maailmaa, se ei välttämättä johda myös henkiseen etäisyyteen, arvelee psykologi, psykoterapeutti Leea Mattila.
– Riippuu paljon asianosaisista, väljenevätkö välit. Esimerkiksi ystävyyssuhteisiin etäisyys saattaa vaikuttaa enemmän. Niitä on ehkä helpompi hoitaa, jos fyysinen etäisyys ei ole pitkä. Vanhemman ja lapsen välillä on yleensä alusta alkaen niin tärkeä ja voimakas side, että se pysyy vahvana etäisyydestä huolimatta.
Mattila sanoo, että jääjän rooli on usein vaikeampi. Toinen on tehnyt päätöksen lähteä etäälle, ja toinen joutuu vain toteamaan, että näinhän tässä kävi.
– Jos on terveellä tavalla eriytynyt ja itsenäinen ihminen, ei yritä kahlita lähtijää itsekkäistä syistä. Rakkautta on vapauden antaminen toiselle. Omien tunteiden käsittely on tärkeää. Joku saattaa olla jopa vihainen siitä, että toinen on tehnyt tällaisen päätöksen.
Kun tavataan harvoin kasvokkain, tapaamisissa saatetaan lipua miellyttämiseen. Ei haluta pilata yhteistä aikaa esimerkiksi olemalla eri mieltä asioista.
– Olisi kuitenkin hyvä puhua joskus myös menettämisen pelosta ja ikävästä.
Maailmalle lähtijän kannattaa puhua lapsilleen omaa äidinkieltään. Isovanhempien kielen osaaminen on kanava, joka mahdollistaa suhteen sukulaisiin.
– Suhde lapsen kanssa vaatii vuorovaikutustilanteita, joten läheisyyden vaaliminen voi olla vaikeaa, jos etäisyys on pitkä. Puhelujen kautta toinen pysyy mielessä. Kun tavataan, niin yhteiset leikit, hellyyden osoittaminen ja kiinteä läsnäolo ovat tärkeitä, Leea Mattila sanoo.
Asiantuntija: psykologi, psykoterapeutti Leea Mattila.