Kokenut sairaanhoitaja jäi työttömäksi, vaikka ala kärsii valtavasta työvoimapulasta – Hoitoalalla vallitsee täysin käsittämätön tilanne

Sairaanhoitajan ja lähihoitajan ammatin piti olla takuuvarma ala. Työpaikkaa pystyi vaihtamaan lennosta ja lähes aina oli uusi tilalle. Alan ammattilaisista oli ja on yhä valtava pula. Viime vuonna tilanne kuitenkin muuttui Suomessa.

Ympäri maata käytyjen yt-neuvotteluiden tuloksena sairaan- ja lähihoitajia sanottiin irti. Yhtäkkiä uusia työpaikkoja ei ollutkaan tarjolla. Tai jos oli, niin sitä haki useampi kymmenen henkilöä. Takuuvarmoista työllistäjistä olikin tullut epävarmoja ja pätkäsuhteita tarjoavia.

Kaksikymmentä vuotta alalla ollut erikoissairaanhoitaja Taina on työskennellyt sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja vanhustenhoidossa sekä yksityisen että julkisen puolen työnantajilla.

– Sanouduin irti edellisestä sairaanhoitajan työpaikasta viime kesänä, koska halusin toisenlaisen työn. Olin varma, että saan uuden paikan tuosta vain niin kuin aiemminkin. Pidin pienen loman ja laitoin hakemuksia avoimiin paikkoihin, tamperelainen sairaanhoitaja hän kertoo.

Käytämme hänestä Taina-nimeä, koska hän ei halua käyttää oikeaa nimeään. Hän ei halua sen vaikuttavan työnsaantimahdollisuuksiinsa. Hänen nimensä on toimituksen tiedossa.

Irtisanoutumisen jälkeen ensimmäinen yllätys oli vapaiden työpaikkojen vähäisyys.

– Työpaikkoja oli vain muutamia tarjolla. Hain jokaista itselleni sopivaa, ja olen aina ennen päässyt haastatteluihin pitkän kokemukseni vuoksi. Nyt ei tullut kutsuja. Mietin, että olenko muka liian vanha, Taina kertoo.

Siitä ei kuitenkaan ollut kysymys. Paikkoja oli vähän ja niihin haki useita kymmeniä työttömiä sairaanhoitajia. Kilpailu oli yhtäkkiä todella kovaa.

– Olen ollut nyt seitsemän kuukautta työttömänä ja rahattomana. Tämä on säästöjen ansiota. Paikkoja on suljettu ja sairaanhoitajien määriä vähennetty, Taina sanoo.

Työ- ja elinkeinoministeriön tammikuussa julkaisemien tilastojen mukaan Suomessa oli marraskuussa työttömänä lähes 6 400 lähihoitajaa ja 1 139 sairaanhoitajaa. Koko hoitoalan työttömyys kasvoi vuodessa yli 2 400 työttömällä.

Tilanne on nurinkurinen, sillä samaan aikaan alalla kärsitään valtavasta työvoimapulasta. Valtioneuvoston teettämän tuoreen arvion mukaan palveluntarpeen kasvun vuoksi sairaanhoitajia ja lähihoitajia tarvittaisiin yli 20 000 lisää vuoteen 2030 mennessä ja noin 45 000 vuoteen 2040 mennessä. Työministeri Arto Satonen (kok) kävi alkuvuonna Vietnamissa ja Filippiineillä matkalla, jonka tarkoituksena oli edistää uusien hoitajien palkkaamista ulkomailta.

Miksi kotimaassa tuhannet hoitajat ovat samaan aikaan työttöminä? Hoitoalalla tilanteesta syytetään liian tiukkoja säästöpaineita, jotka ovat johtaneet huonoihin ratkaisuihin.

– Päätöksiä tehdään hätiköiden ilman vaikuttavuusarviointia ja seurausten miettimistä. On ristiriitaista ja epäeettistä, että potilaat seisovat laittomissa hoitojonoissa saamatta hoitoa ja samaan aikaan palveluista leikataan, Suomen Sairaanhoitajien toiminnanjohtaja Anne Pauna toteaa.

Sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät kunnilta hyvinvointialueille, joista osalla oli jo valmiina rajuja budjettivajeita muun muassa hoitojonojen vuoksi. Toisten hyvinvointialueiden tilanne on parempi, mutta toisten olisi säästettävä parissa vuodessa kymmeniä miljardeja. Petteri Orpon (kok) hallitus on hyvinvointialueiden ja asiantuntijoiden vetoomuksista huolimatta pitänyt kiinni tavoitteesta, että alijäämien tulee olla katettu ensi vuoden loppuun mennessä.

Vuosikymmeniä valmistellun soteuudistuksen piti kehittää terveydenhoitoa, lisätä kansalaisten yhdenvertaisuutta palvelujen suhteen sekä tuoda säästöjä ja tehokkuutta. Todellisuudessa näkökulmia, tilastoja ja asenteita on pompoteltu laidalta toiselle hallitusten vaihtuessa. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakyky huononee huononemistaan.

– Meillä on ympäri Suomea valtava hoitovelka ja resurssipula, joka vain syvenee. Nyt pitää arvioida, mitä hoitamatta jättäminen ja viivästynyt hoito maksaa sekä se, mihin potilaat ohjautuvat, kun hoitoon pääsy yhdessä paikassa säästöjen takia estyy, Pauna sanoo.

Vajaan kymmenen vuoden päästä iäkkäitä monisairaita on moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Samaan aikaan työikäinen väestö vähenee ja sotetyöntekijöistä iso osa siirtyy eläkkeelle.

Esimerkiksi Hus kävi loppuvuodesta laajat yt-neuvottelut ja irtisanoi 280 henkilöä, joka tarkoitti kaikkiaan 780 henkilötyövuotta. Husissa on maaliskuuhun asti rekrytointikielto ja paikkoja voidaan täyttää vain poikkeusluvalla.

Potilaat eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään. Eivätkä hoitojonot, joissa ihmiset odottavat saavansa apua. Eikä valtava hoitajapulakaan ole muuttunut. Miten tällaiseen tilanteeseen tultiin?

– Hyvinvointialueiden tilanne on haastava ja hallituksen asettamat säästöpaineet on mahdotonta toteuttaa. Jostain pitää leikata, kun sanotaan, että budjetista puuttuu 50 miljoonaa. Se ei kuitenkaan ole paras tapa. Jonoissa on myös työikäisiä, ja koska he eivät saa hoitoa riittävän nopeasti, niin työvoima kärsii, Pauna toteaa.

Säästöjä tehdään myös tärkeästä ennaltaehkäisevästä työstä, mikä aiheuttaa sen, että ihmiset tulevat entistä sairaampina hoitoon. Se kasvattaa päivystysten ja erikoissairaanhoidon paineita, samoin kuin se, että osastoja ja ympärivuorokautisen asumisen paikkoja on vähennetty.

– Eli jatkohoitopaikat vähentyvät entisestään ja erityisesti huonokuntoiset ikäihmiset jäävät oman onnensa nojaan kotiin entistä useammin, ellei kotisairaala- ja kotihoitoon panosteta voimakkaasti Suomen Sairaanhoitajien asiantuntija Liisa Karhe painottaa.

Kaiken lisäksi Suomessa on meneillään mielenterveyskriisi, johon pitäisi panostaa. Valtava määrä työikäisiä ihmisiä on mielenterveysongelmien vuoksi sairauslomalla ja työttömänä.

Työkyvyttömyystilastoista näkyy, että sairaanhoitajat ja lähihoitajat ovat yksi isoimmista ryhmistä, jotka jäävät sairauseläkkeelle mielenterveyssyistä.

– Eettinen stressi ja paine on niin kova, että he eivät pysty tekemään työtään. Tunne siitä, että et selviä työpäivästä on ihan hirveä. Hoitovirheiden riski kasvaa koko ajan, Karhe varoittaa.

Samaan aikaan kun hoitohenkilökuntaa on vähennetty, potilasmäärät ovat lisääntyneet, ja hoidettavat ovat haastavampia sekä monisairaita. Taysista ilmoitettiin, että sairaanhoitajien keskimääräinen aika sairauslomalla oli 21 päivää vuodessa. Se on paljon, ja kertoo työhyvinvoinnista. Tai pikemminkin työpahoinvoinnista. Monet ovat sairaslomalla mielenterveyssyistä.

– Työssäjaksamista pitäisi tukea eri tavalla kuin mitä työnantaja nykyään tekee. Käytännössä hoitohenkilökunnan työtä vain lisätään koko ajan. Siihen pitää puuttua, Pauna sanoo.

Hoitajien työ on tänä päivänä enemmänkin sitä, että potilaita tulee useita eri kanavia pitkin ympäri vuorokauden. On digiklinikat, puhelimet ja vastaanottotiski. Yksi perussairaanhoidossa työskentelevä sairaanhoitaja kuvaili nykyistä työtään hampurilaisravintolan tiskillä olemiseksi.

– Otat siinä tilauksia vastaan eri kanavia pitkin etkä sairaanhoitajana ehdi hoitamaan potilaan asiaa kunnolla, saati loppuun asti eli jono vain kasvaa kasvamistaan, Pauna kuvailee.

Sama ihminen voi tulla vastaan montaa eri kanavaa pitkin. Uhkana on sairaanhoitajan työn kaventuminen. Se vaikuttaa jaksamiseen ja potilasturvallisuuteen. Hoitovelka kasvaa ja hoitoon pääsy venyy. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi uuden asetuksen ja muutti yhteydenotosta ennen olleen kahden viikon hoitotakuun kolmeksi kuukaudeksi.

– Se vain pahentaa tätä tilannetta. Ihmiset tarvitsevat apua vaivoihinsa nopeasti, muuten tilanne vain eskaloituu. Hoitajat seisovat työttömyyskortistossa ja heitä tarvittaisiin kipeästi, Karhe painottaa.