Hylkiöstä tuli menestynyt kansainvälinen golfdiplomaatti – Näin Alexander Stubb nousi vallan sisäpiiriin
Alexander Stubbin asema suosittuna presidenttinä ja kansainvälisesti arvostettuna rauhanpoliitikkona ei ole tullut helpolla. Uralla on myös karvaita tappioita ja hetkiä, jolloin Stubbin maine oli kaukana nykyisestä.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb nauttii sellaisesta kansansuosiosta, josta pääministeri Alexander Stubb ei edes uneksinut. Iltalehden 30. elokuuta julkaisemassa Iro Researchin tekemässä mittauksessa 75 prosenttia suomalaisista antoi Stubbille joko kouluarvosanan 10, 9 tai 8. Jopa 19 prosenttia vastaajista antoi täyden kympin.
– Moni suomalainen haluaa jo ideologisista syistä pääministerin epäonnistuvan, mutta suurin osa haluaa presidentin onnistuvan, Stubb sanoi naantalilaisessa koulussa 20. elokuuta.
Hän oli juuri palannut Washingtonista, Yhdysvaltain ja Ukrainan presidenttien Donald Trumpin ja Volodymyr Zelenskyin sekä seitsemän muun kansainvälisen johtajan kokouksesta. Tätä ennen hän oli vieraillut maaliskuun lopussa Donald Trumpin luona Mar-a-Lagon kartanolla Floridassa pelaamassa kierroksen golfia, minkä yhteydessä puhuttiin myös maailman asioista. Tästä tapauksesta tuli kansainvälinen uutinen ja Stubbin ja Trumpin hyvät välit huomioitiin.
Mutta jos vertaa Stubbin koko uraa golfkierrokseen, se ei ole ollut sarja onnistuneita hole-in-one-lyöntejä. Usein on pallo karannut karheikkoon. Stubb koki vastoinkäymisiä etenkin pääministerinä vuosina 2014–2015.
– Hän joutui olosuhteiden ajamana tehtävään, johon ei alun perin halunnut, arvioi Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg.
”Olosuhteet” johtuivat Stubbin valinnasta kokoomuksen puheenjohtajaksi kesällä 2014. Sama syy vei hänet itselleen yhtä vieraaseen valtiovarainministerin pestiin vuonna 2015.
Ulko-, turvallisuus- ja EU-politiikan spesialisti oli suostunut kotimaanpolitiikan taitoja vaativiin tehtäviin.
Tampereen yliopiston viestinnän yliopisto-opettaja Marja Eklund haastatteli vuonna 2010 pro gradu -tutkielmaansa politiikantoimittajia. He pitivät ulkoministeri Stubbia pätevänä poliitikkona, mutta eivät kotimaanpolitiikan tuntijana.
Kokoomus ja sen puheenjohtaja Stubb koettiin suurimpien puolueiden keväällä 2016 teettämässä imagomittauksessa ylimieliseksi ja heikoksi.
– Mielikuvien maailma on hirveän vaikea. Varsinkin silloin, kun nimessä on yksi X ja kaksi B:tä, Stubb sanoi Ylen haastattelussa elokuussa 2023.
Stubb tuli politiikkaan ”Euroopan kautta”. Suomen EU-edustuston erityisasiantuntija valittiin europarlamenttiin kokoomuksen ehdokkaana vuonna 2004. Media suhtautui arvostetussa London School of Economics -yliopistossa väitelleeseen viiden kielen taitajaan myönteisesti. Hänet koettiin meppinäkin pikemmin virkamieheksi kuin poliitikoksi.
Ilkka Kanervan tekstiviestikohu teki Stubbista ulkoministerin keväällä 2008. Nato-jäsenyyttä kannattanut ulkoministeri miellytti länsimielisiä kansalaisia ja arvelutti jäsenyyden vastustajia.
Eklund muistelee, ettei tuoreen ulkoministerin Venäjän-tuntemusta pidetty vahvana.
– Julkaistiin sellaisia otsikoita kuin Untuvikkona Venäjälle ja Lavrov piikitteli kollegaansa kokemattomuudesta. Toki näkemys Stubbin Venäjä-osaamisesta muuttui nopeasti.
Professori Tuomas Forsberg huomauttaa, ettei Stubbilla ollut ulkoministerinuransa alussa ”isoa Venäjä-komponenttia”.
– Suomen ulkoministerin salkku on kuitenkin sellainen, että ministerin on pakko oppia tuntemaan Venäjää. Stubbin tuore kirja osoittaa hänen tehneen työtä ymmärtääkseen Venäjää myös ulkoministeriaikansa jälkeen, Forsberg sanoo ja viittaa Stubbin kirjoittamaan Vallan kolmio -kirjaan (Otava, 2025).
Ulkoministeri Stubb piti yhteyttä venäläiseen kollegaansa Sergei Lavroviin:
– Mutta voiko kukaan todella tuntea Lavrovia? On hän niin omanlaisensa hahmo, Forsberg miettii.
Venäjän hyökkäys Georgiaan 8. elokuuta 2008 sai Stubbin pitämään kuuluisan 080808-puheen. Hän piti tuota päivämäärää kansainvälisen järjestelmän käännekohtana.
”Venäjällä on sekä halu että kyky käyttää asevoimaa ulkopolitiikan välineenä”, Stubb varoitti ja korosti Suomen Nato-jäsenyyden harkinnalle olevan ”vahvat perusteet”.
Ministerikollega Paavo Väyrynen (kesk) tuomitsi Stubbin päätelmät. Muutamat vasemmistolaiset vähättelivät ”stubelointia”. Stubbin ennustajantaitoja on sittemmin kiitetty. Moni arvostelija vaikeni viimeistään Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022.
Ulkoministeriyden muuttuminen hallituksenvaihdoksen myötä Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin salkkuun vuonna 2011 lienee turhauttanut Stubbia. Kolmen vuoden jaksosta ei jäänyt historiaan juuri muuta kuin Pohjoismaiden neuvoston kokouksesta poistuneen Stubbin murahdus: ”Vittu, mitä paskaa. Ei voisi vähemmän kiinnostaa.”
Paljon enempää ei karttunut Stubbin vuoden mittaisesta pääministerikaudesta. Hän sai vuonna 2014 edeltäjältään Jyrki Kataiselta johdettavakseen päätöksentekokyvyttömän hallituskokoonpanon.
Muodostettaessa Juha Sipilän (kesk) hallitusta keväällä 2015 Stubbille osui valtiovarainministerin salkku, koska toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja Timo Soini (ps) valitsi ulkoministeriyden. Kai kokoomus myös halusi puheenjohtajansa valtiovarainministeriöön.
Nykyinen ulkoministeri Elina Valtonen (silloinen Lepomäki) kirjoitti vuonna 2018 Vapauden voitto -kirjassaan happamasti Stubbin valtiovarainministeriajasta. Hänestä kokoomus alistui keskustan saneluun.
Valtosen mukaan Stubb käytti häntä, rivikansanedustajaa, puoli-salaisena talouspoliittisena neuvonantajanaan: ”Muistiot, laskelmat ja taustaselvitykset kelpasivat, samoin tekstarit salissa, kun ministeriaitiossa oli tukalaa, mutta muuten olin jäätävällä etäisyydellä valtiovarainministeristä.”
Valtosesta Stubb oli ”neuroottisen tarkka mediakuvastaan”:
”Alex ei kai koskaan toipunut siitä, että häntä alettiin mediassa käsitellä kuin tavallista kuolevaista kultapoikahehkutuksen jälkeen.”
Yleinen tyytymättömyys kokoomuksen sisälläkin kävi niin suureksi, että Petteri Orpo voitti Stubbin puheenjohtajavaalissa vuonna 2016. Stubb vetäytyi politiikasta vuotta myöhemmin. Ja ulkona suomalaisesta politiikasta pysyikin, kunnes Orpon johtama kokoomus tarvitsi häntä voittavaksi ehdokkaakseen talven 2024 presidentinvaaliin.
Valtosesta Stubb oli ”neuroottisen tarkka mediakuvastaan”.
Nousu presidentiksi palautti Stubbin osaamisalueelleen. Yhdysvaltalaisen Wall Street Journal -lehden mukaan Eurooppaa vieroksuva Trump kuuntelee mieluummin pienen Suomen kuin suuren eurooppalaisen maan johtajaa.
Professori Forsberg näkee Stubbin hyötyvän karismastaan, verkottumisestaan, esiintymistaidostaan.
– Stubbilla on hyvät suhteet sekä Trumpiin että Zelenskyiin. Toimii siltana heidän välillään. On hänellä suhteet myös eurooppalaisiin johtajiin.
Mitä Suomi voi hyötyä Stubbin diplomatiasta?
– Suomen pääintressi ei ole kapea oma etu, vaan Euroopan yleinen vakaus ja turvallisuusjärjestyksen ylläpitäminen. Avainasemassa on Ukrainan tukemisen ja alueellisen koskemattomuuden puolustaminen, Forsberg vastaa.
Hänestä Stubbin ja Trumpin yhteydenpito palvelee Suomen pitkän aikavälin etua ehkä nykyistäkin pahempien päivien varalta.
– Kaikki, mitä nyt tehdään, on myös sosiaalisen pääoman keräämistä. Ei sitä ole tarkoitus kuluttaa kerralla. Täytyy kerätä jotakin varastoon, jos tulee vielä tiukempia tilanteita, joissa Suomen etu on vielä suoremmin kyseessä kuin joissakin jäänmurtajatilauksissa.
Jääkiekkovaikuttaja Göran Stubbin poika tuntenee käsitteen Gordie Howen kosto. Detroit Red Wingsin NHL-tähti kosti pahoinpitelijälleen viiveellä. Viikon, kuukauden, vuoden kuluttua.
Onko Stubbin halu tunnustaa Palestiinan valtio gordiehowemainen kosto hänet puoluejohtajuudesta syrjäyttäneelle, Palestiina-kysymyksessä pidättyväiselle pääministeri Orpolle?
– Ei ole. Vaikka Alex ei ole Palestiina-entusiasti, hän olisi ehkä yksityishenkilönäkin sitä mieltä, että Israel on mennyt liian pitkälle. Lisäksi kyse on Suomen viiteryhmästä. Orpo taas on sidottu hallitukseensa, Tuomas Forsberg tulkitsee.
Hän ei usko Stubbin ulkopoliittisen aktiivisuudenkaan luoneen reviirikaunaa presidentin ja pääministerin välille.
– Heillä on hyvä työnjako. Orpo keskittyy kotimaanpolitiikkaan ja EU-politiikkaan.
Liioin presidentin ja ulkoministeri Valtosen suhteissa ei ole Forsbergin mielestä ”ainakaan mainittavaa” kitkaa. Kokoomuslaiset todistelevat samaa presidenttiehdokkuutta harkinneen puolustusministeri Antti Häkkäsen ja Stubbin suhteista.
Mikä on tehnyt hylkiöstä menestyvän kansainvälisen toimijan? Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) esitti näkemyksensä elämäkerrassaan: ”Kuten älykkäät ihmiset yleensä, hän oppii kokemuksistaan ja virheistään ja pystyy sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.”
Viestinnän yliopisto-opettaja Marja Eklund mainitsee huvittavan yksityiskohdan. Jotkut hänen tutkielmaansa haastattelemistaan toimittajista pelkäsivät urheilullisen Stubbin harjoittelun vievän aikaa työnteolta.
Tuskin olisi golftaidoton mies saanut keväällä Trumpilta tuntikausien audienssia Floridan Mar-a-Lagoon.
– Stubbilla on ehkä amerikkalaisiin vetoava vuorovaikutustapa ja malttia aloittaa suhteen luominen ajan kanssa, vaikka golfaamalla. Ja siirtyä kevyen kanssakäymisen kautta syvempiin aiheisiin, Eklund päättelee.
Stubbin kadehtijat Suomessa ja Suomen kadehtijat maailmalla voivat lohduttautua Stubbin tokaisulla: ”Se, että Suomi on näissä neuvotteluissa, ei tarkoita sitä, että Suomi on näissä ikuisesti.”
Kirjalliset lähteet: Eklund Marja: Poliittisen johtajan imagon rakentuminen sanomalehdissä – tapaustutkimus ulkoasiainministeri Alexander Stubbista (pro gradu Tampereen yliopisto, 2010). Heikkilä Markku: Jussi Halla-aho – Elämäkerta (Readme.Fi, 2025). Lepomäki Elina (nyk. Valtonen Elina): Vapauden voitto (Otava, 2018).
