Näiltä 12 nuorelta suomalaispelaajalta on lupa odottaa läpimurtoa kotimaan kentillä – "Pelkkä nopeus ei vie häntä maailmalle"
Kotimaisen jalkapallovuoden kuumimpia kysymyksiä on jälleen, ketkä nuoret pelaajat pystyvät nousemaan uudelle tasolle. Kymmenen vuotta junioripelaajia valmentanut Aition jalkapallokirjoittaja Erkko Meri nostaa jokaisesta Veikkausliiga-seurasta esiin erityisen kiinnostavan nuoren pelaajan.
Kotimainen jalkapallo pysyi poikkeuksellisen pitkälle talveen otsikoissa, kun Kuopion Palloseura eteni Konferenssiliigan jatkopeleihin. Parhaillaan käynnissä on Liigacup ja lisäksi suomalaisseurat pelaavat kauten valmistavia harjoitusotteluita.
Veikkausliiga käynnistyy jo parin kuukauden kuluttua 4. huhtikuuta. Ensimmäisellä kierroksella toisensa kohtaavat esimerkiksi viime vuoden mestari KuPS ja pronssimitalisti Ilves.
Yksi kiinnostavimmista kysymyksiä on jälleen, ketkä nuoret pelaajat tekevät läpimurtonsa tänä vuonna.
Ottaako joku jo viime kaudella säväyttäneistä nuorista askeleen vielä korkeammalle? Entä ponnistaako tuntemattomuudesta uusia nimiä valokeilaan? Kuka on kauden 2026 Otto Ruoppi?
Tässä vuosia suomalaista pelaajakehitystä läheltä seuranneen Aition jalkapallokirjoittajan Erkko Meren nuoret pelaajanostot jokaisesta Veikkausliiga-joukkueesta.
Aapo Boström (ikä 19), SJK, keskikenttäpelaaja
Aapo Boström oli vuosien ajan Marko Rajamäen valmentaman TPS:n 2006 syntyneiden juniorijoukkueen kantavia voimia yhdessä muun muassa Onni Helénin kanssa.
Lapsuus- ja nuoruusvaiheessa Boström pystyi pelaamaan keskikentällä roolissa kuin roolissa ja sopeutumaan erilaisiin vastustajiin. Jo juniorivuosina Boströmin pelaamisessa teki vaikutuksen kyky syöttää monipuolisesti ja taito riistää palloa. Kentällä Boström oli hyvällä tavalla ”veemäinen” pelaaja, jota oli vaikea voittaa kaksinkamppailuissa ja jolla ei ollut suuria heikkouksia.
Boströmin peruspelivalmiudet ovat hyvällä tasolla nuoreksi jalkapalloilijaksi. Pelaamisessa on oikeanlaista malttia, eikä pallo polta jalassa. Keskikenttäpelaaja osaa myös hakea rikkeitä ja rikkoa vastustajan pelaamisen rytmiä. Kuljettamisen tempon kehittämisessä Boströmillä puolestaan riittää vielä työsarkaa.
Seinäjoella Boström on uuden haasteen edessä, kun tutut ja turvalliset kotikulmat ovat jääneet taakse. Kilpailu seinäjokisten keskikentän pelipaikoista on kovaa, eikä esimerkiksi Markus Arsalon tai Armaan Wilsonin syrjäyttäminen ole helppoa. Lisäksi muun muassa Interistä lakeuksille saapunut Joonas Kekarainen janoaa vastuuta.
Tähänastisten pelivuosiensa perusteella Boström on kuitenkin valmis kilpailuun. Nuorten pelaajien koulijana varsinkin Ilveksessä mainetta niittänyt SJK-päävalmentaja Jarkko Wiss on juuri nyt varsin mainio valmentaja Turun Nappulaliigan ja TPS:n kasvatille.
”Seinäjoella Boström on uuden haasteen edessä, kun tutut ja turvalliset kotikulmat ovat jääneet taakse.”
Adam Jouhi (19), IF Gnistan, keskikenttäpelaaja
Juniorivuotensa FC Hongassa viettänytAdam Jouhi on noussut Veikkausliiga-pelaajaksi hieman pidempää reittiä. Viimeiset kaksi kautta Käpylän Pallossa Ykkösliigaa vääntänyt keskikenttäpelaaja näytti varsinkin jälkimmäisellä kaudella, että rahkeet riittävät myös toista sarjaporrasta korkeammalle. Jouhi oli nuorehkon käpyläläisjoukkueen kenties tärkein yksittäinen pelaaja.
Kentällä Jouhi ei tee sinänsä mitään säväyttävää. Hän on kuitenkin varsin luotettava niissä asioissa, joissa keskikentän ankkuripelaajan pitääkin olla: tukijuoksut tapahtuvat oikea-aikaisesti, pallonmenetyksiä tulee verrattain harvoin, liike säilyy koko ottelun ajan ja sijoittuminen palvelee joukkueen pelaamisen rakennetta.
FC Hongasta peliajan perässä Käpylään täysi-ikäisyyden kynnyksellä siirtynyt Jouhi on varma pallollisena ja nauttii pienissä tiloissa pelaamisesta. Ottelut Ykkösliigassa osoittivat, ettei keskikenttäpelaaja murene prässin alla, vaan kykenee antamaan joukkueelleen etua sekä kuljettamalla että syöttämällä.
Jouhi ei ollut juniorina tähti eikä hänellä ole tilillään maaotteluita, mutta viimeisten vuosien kehityskäyrä lupaa hyvää ainakin IF Gnistanin näkökulmasta. Parhaassa tapauksessa nuori pelaaja voi toimia yhtenä myönteisenä esimerkkinä siitä, että osuvia hankintoja löytyy myös sarjaporrasta alempaa. Veikkausliigassa vaade jokaisella pelin osa-alueella kasvaa, joten Jouhilla riittää näytettävää.
”Kentällä Jouhi ei tee sinänsä mitään säväyttävää.”
Ilari Kangasniemi (18), FC Inter, keskuspuolustaja
Seinäjoelta lähtöisin oleva topparilupaus Ilari Kangasniemi on näyttänyt jo heti ensimmäisissä Liigacupin otteluissaan olevansa valmis kamppailemaan isosta vastuusta myös Veikkausliigassa. Italian kentiltä viime vuonna Suomeen palannut Kangasniemi puolustaa oikea-aikaisesti eteenpäin ja avaa peliä monipuolisesti sekä pitkillä että puolipitkillä syötöillä. Toukokuussa 19 vuotta täyttävä puolustaja uskaltaa syöttää myös ahtaisiin väleihin. Lähes kaksimetrinen kroppa tuo ulottuvuutta kaksinkamppailuihin, mutta toisaalta pituus ei ole syönyt Kangasniemen liikkuvuutta.
Alle 20-vuotiaiden suomalaispelaajien vastuu Interissä oli viime kaudella hyvin vähäistä. Toisaalta päävalmentaja Vesa Vasara ja hänen tärkein apurinsa Riku Paularinne osoittivat edellisessä seurassaan FC Hongassa uskaltavansa antaa mahdollisuuksia myös nuorille. Kangasniemen kehityksen kannalta tuskin on haitaksi, että Inter-ryhmästä löytyy esimerkiksi Albin Granlundin kaltainen konkari. Lisäksi nuorehkot Luka Kuittinen ja Jussi Niska toimivat hyvin mittatikkuina nuoremmalle joukkuetoverilleen.
Juuri nyt monet merkit viittaavat siihen, että Kangasniemellä on kaikki mahdollisuudet nousta yhdeksi liigan läpimurtopelaajista. Se taas voi poikia hänelle nopeasti siirron takaisin maailmalle.
”Toukokuussa 19 vuotta täyttävä puolustaja uskaltaa syöttää myös ahtaisiin väleihin.”
Olavi Keturi (19), VPS, hyökkääjä
Nuoret pelaajat eivät ole Vaasassa peliajalla juuri juhlineet. Tulevalla liigakaudella tilanne voi kuitenkin muuttua ainakin jossain määrin. Esimerkiksi maalivahtiosastolla paikasta viheriöllä kilpailevat parikymppiset Aleksi Piispa ja Lucas Väyrynen. ”Vepsun” kiinnostavin pelaaja löytyy kuitenkin hyökkäyspäästä.
Juniorivuosinaan useista loukkaantumisista kärsinyt Olavi Keturi väläytteli taitojaan Liigacupin avausottelussa AC Oulua vastaan. Keturi on vielä ”untuvikko”, mutta ominaisuuksiltaan pelaaja, joka voi yllättää monet. Nuoruusvuosina Keturissa pisti silmään erityisesti eräänlainen pihapelaajan olemus: pallo pysyi näppärästi mukana kovassakin vauhdissa, käännökset pelivälineen kanssa tapahtuivat ketterästi ja harhauttaminen tuli luontaisesti.
Pelaajana Keturi on kulkenut VPS:n junioripolun edustuksen sopimuspelaajaksi asti. Viimeinen silaus kuitenkin uupuu vielä: nousu isoon rooliin liigaryhmässä. Kenties suurin haaste avauspaikan ottamisessa on Keturin fysiikka: esimerkiksi keskivartaloa on vahvistettava ja voimantuottoa parannettava.
Keturin kaltaisia pelaajia on nähty Suomessa aikaisemminkin. Hyppäys hyvästä junioripelaajasta laadukkaaksi pääsarjajalkapalloilijaksi on pidempi kuin moni ymmärtää. Keturilla on kuitenkin sellaista pallotaitoa ja kykyä huijata vastustajaa, joita ei jokaisessa junioripelissä näe. Niissä voi myös piillä hänen mahdollisuutensa VPS:n ykkösryhmässä.
”Nuoruusvuosina Keturissa pisti silmään erityisesti eräänlainen pihapelaajan olemus.”
Julius Körkkö (19), AC Oulu, hyökkääjä
Kymmenen ottelua avauksessa, yhteensä noin 1 000 peliminuuttia ja kuusi täysosumaa. Julius Körkön viime liigakauden tehot olivat vähintäänkin kiitettävät – etenkin peliaikaan suhteutettuna.
Haukiputaalta ”Laivastonsinisiin” ponnistaneella Körköllä on napakka vasen jalka, hän on vastustajan boksissa usein oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ensimmäinen kosketus on laadukas. Tarvittaessa Körkön painava laukaus lähtee myös rangaistusalueen ulkopuolelta. Palloa kuljettaessaan hänellä on hyvä kontrolli pelivälineeseen ja valmius tehdä nopeita suunnanmuutoksia.
Körkkö ei ole pikakiituri, mutta hänellä on taitoa ajoittaa juoksunsa oikea-aikaisesti selustaan. Hyökkääjä tunnistaa myös varsin hyvin, milloin liike kannattaa tehdä vastustajan puolustajan pimeälle puolelle.
Fysiikaltaan Körkkö on vielä raakile. Viime syksynä AC Oulu -pelaaja myönsi julkisuudessa avoimesti, ettei hän ollut alkukaudesta riittävässä kunnossa. Yksi selvä kehityskohde onkin kyky tehdä täysvauhtisia juoksuja myös otteluiden loppupuolella.
Tulevalla kaudella Körköllä on kaikki mahdollisuudet nousta oululaisten yhdeksi avainpelaajista. Ouluun täksi kaudeksi palannut Rasmus Karjalainen on mentorina ja kirittäjänä parhaimmasta päästä.
”Palloa kuljettaessaan hänellä on hyvä kontrolli pelivälineeseen ja valmius tehdä nopeita suunnanmuutoksia.”
Arvid Lundberg (19), IFK Mariehamn, hyökkääjä
Arvid Lundbergista kohistiin erityisen paljon kesällä 2020, kun ahvenanmaalainen valittiin 14-vuotiaiden Huuhkajaturnauksen parhaaksi pelaajaksi. Hän voitti myös turnauksen maalintekijätilaston osuttuaan viidessä pelissä peräti 11 kertaa. Samoihin aikoihin yksittäiset Manner-Suomen seurat iskivät silmänsä kiinnostavaan maalitykkiin.
Lundbergin lopullinen läpimurto aikuisten tasolle on antanut odottaa itseään. Vielä juniorina Lundberg pystyi dominoimaan monessa pelissä fysiikallaan, mutta enää hän ei saa vastaavaa etua. Hyökkääjän koon ei kannata kuitenkaan antaa hämätä: Lundbergilla on riittävästi myös taitoa ja teknistä kapasiteettia esiinmarssiin Veikkausliigassa.
Kesän korvilla 20 vuotta täyttävä nuorukainen osaa käyttää jalkansa eri osia ja vaihtaa suuntaa vastustajaa harhauttaen. Potkutekniikka molemmilla jaloilla on vähintäänkin hyvä ja viimeistelytavat monipuolisia. Lisäksi Lundberg pystyy saamaan jalkansa nopeasti vapaaksi.
Viime kaudella Lundberg kellotti liigassa pääasiassa jämäminuutteja. Se sama brutaalius vastustajan boksissa, jota IFK-hyökkääjä esitti junioritasolla, on loistanut vielä poissaolollaan. Lundberg voisi olla kaksinkamppailuissa vielä selvästi vahvempi ja käyttää kroppaansa tehokkaammin pitääkseen puolustajat irti pallosta. Myös liikkeiden ajoitukset rangaistusalueen sisällä kaipaavat vielä hienosäätöä.
Lundbergin läpimurron kannalta lähes ratkaisevaan asemaan nousee IFK Mariehamnin hyökkäyspelin rakenne, joka on viime vuosina ollut heikohkolla tasolla. Jos saarelaiset saavat riittävän toisteisesti palloja boksiin, Lundbergilla on sauma yllättää monet epäilijät.
”Vielä juniorina Lundberg pystyi dominoimaan monessa pelissä fysiikallaan, mutta enää hän ei saa vastaavaa etua.”
Osku Maukonen (18), FC Lahti, maalivahti
Helmikuun puolessavälissä 19 vuotta täyttävä Osku Maukonen on kuulunut jo useamman vuoden ajan Suomen puhutuimpiin maalivahtilupauksiin. Lahtelaistorjujalle on kertynyt sarjaotteluita miesten kahdella ylimmällä sarjatasolla yhteensä jo lähes 50, joten suurimpien oppirahojen pitäisi olla maksettu.
Vaikka Maukonen on ehtinyt pelata jo tovin miesten tasolla, tuleva kausi on hänen seuraavien vuosiensa kannalta korostetun tärkeä. Pystyykö nuorukainen osoittamaan, että taso riittää myös Suomen rajojen ulkopuolelle?
Maukosen viime kausi Ykkösliigassa ei ollut joka kierroksella pelkkää dominointia, mutta nuori maalivahti palasi yksittäisten heikompien pelien jälkeen nopeasti perusvarmalle tasolleen. Juniorina Palloliiton taitokisoissa menestynyt Maukonen on laadukas pelinavaaja, joka löytää monipuolisilla syötöillään vapaita pelaajia.
Kokemus aikuisten peleistä on tuonut aikaisempaa enemmän rutiinia keskityspalloihin ja alueen puolustamiseen. Maukonen uskaltaa irrota viivalta terävästi tilanteen niin vaatiessa. Lahtelainen ei ole maalivahdiksi pitkä, mutta puutettaan hän pystyy kompensoimaan esimerkiksi reaktiotorjunnoillaan.
Maukosella on käynnissä viimeinen sopimusvuosi FC Lahden kanssa. Hänen tärkeimpänä tehtävänään on auttaa torjunnoillaan joukkue säilymään. Jos Maukonen siinä onnistuu, seuraava työpaikka löytynee ulkomailta.
”Vaikka Maukonen on ehtinyt pelata jo tovin miesten tasolla, tuleva kausi on hänen seuraavien vuosiensa kannalta korostetun tärkeä.”
Pyry Mentu (19), HJK, keskikenttäpelaaja
Pyry Mentu raivasi viime kaudella paikan HJK:n avauskokoonpanosta, mutta toisin kuin ikätoveri Otto Ruoppi, HJK-kasvatti ei pystynyt ainakaan vielä nousemaan pelipaikkansa eliittiin.
Klubia pikkupojasta asti edustanut Mentu pelasi vielä teini-iässä usein puolustavana keskikenttäpelaajana lähellä puolustajia pudoten pelinrakenteluvaiheessa alimpaan linjaan.
Viimeisinä vuosina Mentun rooli on ollut hyökkäysvoittoisempi ja aikaisempaa suurempi osuus hänen peliteoistaan on tapahtunut lähempänä vastustajan maalia. Pelaajaprofiilin jonkinasteinen muutos kertoo nuoren keskikenttämiehen sopeutumisvalmiudesta.
Mentu osaa suojata palloa, ottaa kontakteja vastaan, salata syöttönsä ja löytää tiensä kuljettamalla pois ahtaista tiloista. Tässä suhteessa hänessä on paljon samaa kuin ex-Huuhkaja Perparim Hetemaj’ssa, joka luotsasi Mentua kaksi vuotta sitten Klubi 04:ssä. Nuoremman polven Klubi-pelaajassa on hyvällä tavalla ”kusettajan” merkkejä eikä hän pakota peliä.
Siinä missä KuPSissa loistanut Ruoppi pystyi pelaamaan hyvällä tasolla lähes pelistä toiseen, Mentun suorittamisessa oli enemmän vaihtelua. Jossain määrin eroa selittää HJK:n sekavahko tilanne, mutta osasyy piilee myös Mentussa. Pelaajana Mentu on vielä hieman enemmän väläyttelijä kuin ”kone”, joka pystyy jatkuvasti tekemään joukkuetta hyödyttäviä ratkaisuja.
Pikkuhuuhkajat-ryhmään kuuluvan HJK-nuorukaisen pallollinen osaaminen kestää vertailun pohjoismaisiin ikätovereihin. Sen sijaan räjähtävyydessä, irtopallojen voittamisessa ja tilanteenvaihdoissa Mentulla riittää vielä työmaata. Niitä myös HJK-valmennus on pelaajansa kanssa hionut.
Liigakausi 2026 on paitsi HJK:lle myös Mentulle iso näytönpaikka. Pelkkä väläyttely ei enää riitä. Potentiaalin on muututtava tehoiksi.
”Pelaajaprofiilin jonkinasteinen muutos kertoo nuoren keskikenttämiehen sopeutumisvalmiudesta.”
Akseli Puukko (19), KuPS, laitapuolustaja
Koska Otto Ruoppi on vakuuttanut todennäköisesti kaikki ja noussut liigan eturivin pelaajien joukkoon, Kuopiosta listalle nousee hieman tuntemattomampi nimi.
Italiasta Suomeen palannut Akseli Puukko debytoi FC Lahden riveissä Veikkausliigassa jo yli kolme vuotta sitten. Kypsällä pelaamisellaan jo juniorivuosinaan vakuuttanut lahtelaisen jalkapallokoulun kasvatti jaksaa juosta laidalla, mutta kykenee leikkaamaan myös sisäkaistoille ja osallistumaan pelinrakenteluun.
Lahdessa pelatessaan Puukko osoitti juoksuvoimaansa, ohituskykyään ja pallovarmuuttaan. Ominaisuuksiensa ansiosta puolustaja kykeni sekä hyökkäämään selustaan että osallistumaan syöttökombinaatioihin.
Nuorehkosta iästään huolimatta Puukon pelaamisessa ei ole merkittäviä puutteita. Isoja minuutteja Bolognan riveissä Italian juniorisarjoissa kellottanut puolustaja ei ”höntyile” puolustaessaan, vaan osaa joko antaa paineen pallon tai suojata selustaa. Italiassa tällaista osaamista osataan tyypillisesti arvostaa.
Mitenkään valmis pelaaja Puukko ei kuitenkaan vielä ole. Kehityskohteisiin sisätyvät esimerkiksi keskitysten laatu ja kaksinkamppailupelaaminen ilmassa. Jos nuori puolustaja pysyy kunnossa ja ottaa avauksen paikan Kuopiossa, paluu Suomeen jäänee yhden kauden pituiseksi.
”Ominaisuuksiensa ansiosta puolustaja kykeni sekä hyökkäämään selustaan että osallistumaan syöttökombinaatioihin.”
Otto Tiitinen (17), Ilves, keskikenttäpelaaja
Vasta 17-vuotias Tiitinen hurmasi viime liigakauden avauksessa HJK:ta vastaan ja käänsi ottelun tamperelaisten voitoksi. Kevään loukkaantuminen kuitenkin sekoitti nuorukaisen kauden, ja vastuu Joonas Rantasen luotsaamassa Ilves-miehistössä jäi kuntoutumisen jälkeen lopulta vähäiseksi.
Huhtikuussa täysi-ikäiseksi tulevan Tiitisen potentiaali on edelleen kiistaton. Nuori Ilves-pelaaja nauttii pallonhallinnasta kovan paineen alla ja kykenee voittamaan kentällä tilaa kuljettamalla. Tiitisen syöttövalikoima on monipuolinen ja vasemman jalan laukaus lähtee terävästi. Tiitinen on ketterä ja pystyy vaihtamaan suuntaa terävästi, joten pallon riistäminen häneltä ei ole helppoa. Kentällä Tiitisen pää pyörii jatkuvasti etsien uusia etenemismahdollisuuksia.
Kaudella 2026 Tiitinen kaipaa ennen muuta peliminuutteja – ja nimenomaan Veikkausliigassa. Reservijoukkueen pelit, junioriotteluista puhumattakaan, eivät häntä enää kehitä. Nuorille pelaajille usein tyypilliseen tapaan Tiitisellä on vielä varaa kehittyä etenkin pallottomassa liikkumisessa sekä kaksinkamppailupelaamisessa. Vaihtopenkillä tai loukkaantuneena nämä taidot eivät kehity.
”Nuori Ilves-pelaaja nauttii pallonhallinnasta kovan paineen alla ja kykenee voittamaan kentällä tilaa kuljettamalla.”
Elmer Vauhkonen (20), TPS, laitapelaaja
Iisalmelaisen PK-37:n kasvatin läpimurto IF Gnistanissa jäi viime kaudella tekemättä ja laituri haki vauhtia sarjaporrasta alempaa Turun Palloseurasta. Loppukauden hyvät otteet lainalla toivat Vauhkoselle sopimuksen TPS:ssä.
Vauhtiaan ja ohituskykyään Ykkösliigassa väläytellyt Vauhkonen on yksi Veikkausliigan nopeimpia pelaajia. Laiturin pallokosketus on liigatasolle riittävä, ja liikkeet selustaan lähtevät räjähtävästi. Vauhkonen on parhaimmillaan silloin, kun hän pääsee hyökkäämään isoissa tiloissa ja liikkumaan kohti vastustajan maalia joko pallon kanssa tai ilman.
Selviä kehityskohteita Vauhkosen pelaamisessa ovat tehokkuus sekä viimeiset ratkaisut vastustajan rangaistusalueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Poikamaajoukkueiden vakiokasvo ei kykene vielä riittävän toisteisesti saamaan jalkaansa vapaaksi ja keskittämään tai laukomaan lyhyemmällä latausliikkeellä. Toisinaan Vauhkosella on myös tapana ”kadota” pitkäksi aikaa pelistä.
Jos Vauhkonen kykenee nostamaan maali- ja syöttömääriään sekä monipuolistamaan pelaamistaan esimerkiksi vastustajan linjojen välissä, siirto ulkomaille ei ole poissuljettua lähivuosina. Pelkkä nopeus Vauhkosta ei maailmalle kuitenkaan vie.
”Laiturin pallokosketus on liigatasolle riittävä, ja liikkeet selustaan lähtevät räjähtävästi.”
Rudi Vikström (18), FF Jaro, hyökkääjä
Nuorista kotimaisista kärkipelaajista on ollut suomalaisessa jalkapallossa lähestulkoon huutava pula viimeisen noin kymmenen vuoden ajan. Siksi toisen polven Jaro-pelaajan nimi kannattaa painaa viimeistään nyt mieleen.
Alle 19-vuotiaiden maajoukkueessa viime syksynä debytoinut Vikström pystyy hyvän tasapainonsa ja järkevän käsienkäytön ansiosta voittamaan kaksinkamppailuita vastustajan rangaistusalueella. Lapsuus- ja nuoruusvuosinaan hurjia maalimääriä paukuttaneen hyökkääjän potkutekniikassa ei ole merkittäviä puutteita.
Tausta keskikenttäpelaajana näkyy siinä, että Vikström pystyy jatkamaan peliä oman joukkueen hyökkäämisen rytmiä rikkomatta.
”Tuo luotto voidaan palkita rahallisesti viimeistään parin vuoden sisällä, jos ja todennäköisesti kun Vikströmin tie vie Suomen rajojen ulkopuolelle.”
Lyödäkseen läpi Veikkausliigaa isommassa sarjassa Vikströmin täytyy kehittyä vielä ainakin tyhjiin tiloihin hyökkäämisessä ja kohdepelaajana. Perushyvästä potkutekniikasta huolimatta Vikström pystyy lisäksi parantamaan viimeistelytehokkuuttaan etenkin paineistetuissa tilanteissa.
Jaron vahva paikallisuusaste on ollut onnenpotku juuri Vikströmin kaltaisille pelaajille. Tuo luotto voidaan palkita rahallisesti viimeistään parin vuoden sisällä, jos ja todennäköisesti kun Vikströmin tie vie Suomen rajojen ulkopuolelle.
Viime kaudella Vikström ehti näyttää, mitä häneltä voi odottaa. Tänä vuonna hänen on aika muuttaa odotukset konkretiaksi.
Kommentit