Asukas vahtasi kämppäkaveriensa siivoamista ja juhlimista – Oikeusapua edullisempi sovittelija auttaa monissa hankalissa tilanteissa

Aamusta iltaan jatkuva jalkojen töminä yläkerrassa. Yöstä toiseen aidan takaa kantautuva pihatöiden meteli. Tonttien rajasta syntynyt kiista ja ikuisesti jatkuvat passiivisaggressiiviset viestit.

Yhteiselo naapurien kanssa ei ole läheskään aina helppoa. Usein konfliktitilanteissa osapuolet hyötyisivät sovitteluneuvoista- ja avusta. Koulutetut sovittelijat ovat hyvä vaihtoehto, sillä varsinainen oikeusapu on kallista ja ei läheskään aina edes tehokasta.

– Naapuruussovittelun keskuksessa me autamme kaikenlaisissa asumiseen liittyvissä koetuissa ristiriitatilanteissa, kuvailee sovittelija Pasi Ojala työtään.

Naapuruussovittelun keskus kuuluu Suomen Sovittelufoorumi ry:n alle. Suomen Sovittelufoorumi ry tukee kaikkien sovittelun osa-alueiden toimintaa Suomessa. Varsinainen Naapuruussovittelun keskus perustettiin vuonna 2015.

– Suomen Sovittelufoorumi ry:llä on tällä hetkellä pyörimässä kolme hanketta, joista me olemme yksi. Hankkeiden avulla on tarkoitus juurruttaa sovittelua yhteiskuntaan, kertoo Naapuruussovittelun keskuksen puheenjohtaja Kethlin Lorincz.

Naapuruussovittelun keskuksella on neljä päätoimista sovittelijaa mukaan lukien Lorincz, joka toimii puheenjohtajatoimen lisäksi sovittelijana. Apuna ovat myös vapaaehtoissovittelijat ja osa-aikaiset sovittelijat, jotka toimivat pääkaupunkiseudulla ja Tampereella.

Päätoimiset sovittelijat tarjoavat neuvontapalvelua, koulutuksia ja tietysti sovitteluapua. Neuvontapuheluita tulee päivittäin ja monille pelkät neuvot riittävät.

– Heille saattaa tulla kokemus, että neuvojen avulla voi itse päästä ratkomaan asiaa, kertoo Ojala.

Varsinaisia sovittelualoitteita sovittelijat käsittelevät vuosittain noin 200, joista vuonna 2022 sovittelutapaamisiin eteni 125.

Yhteistyötä ja tiedonvälittämistä

Naapuruussovittelun keskuksella on monia yhteistyötoimijoita – tietoa on yritetty levittää isännöitsijöille, kiinteistöfirmoille ja sosiaalitoimijoille, jotta naapuruusriitoja voitaisiin ehkäistä ja ratkaista paremmin.

– Kyllä oikeastaan isännöintitoimistot ja kunnalliset toimijat meidät tuntevat ihan Suomen laajuisesti, mutta yksityisihmiset eivät niinkään, kertoo Ojala.

Naapuruussovittelun keskus järjestää myös koulutuksia, joissa esimerkiksi juuri isännöitsijöitä koulutetaan siitä, miten asukkaiden välisiä konfliktitilanteita voisi paremmin käsitellä.

Kuka tahansa voi ottaa sovittelijoihin yhteyttä, mutta suurin osa yhteydenotoista tulee juuri kerros- tai rivitaloissa asuvilta. Useimmiten myös se osapuoli, joka kokee häiriötä jostain naapurinsa toimesta, ottaa yhteyttä. Se, josta valitetaan, ei välttämättä edes tiedä mitään ongelmasta.

– Yhteydenottoja tulee paljon suoraan meidän sovittelijoillemme puhelimitse, mutta sitten tietysti osa ottaa yhteydenottolomakkeella tai sähköpostilla yhteyttä, kertoo Lorincz.

Maantieteellisesti suurin osa yhteydenotoista tulee Etelä-Suomesta, jossa Naapuruussovittelun keskuksen pääasiallinen toimialue on.

Yleisimmät riidanaiheet

Yleisimmät naapuruusriitoja aiheuttavat asiat ovat Lorinczin mukaan ääniin liittyvät asiat, sosiaaliset konfliktit ja yhtiöiden hallitusriidat. Näistä ääniin liittyvät konfliktit ovat yleisimpiä – valituksia saattaa tulla esimerkiksi kantapääkävelemisestä.

– Koronavuodet toivat meille paljon enemmän yhteydenottoja kuin aiempina vuosina, sillä ihmiset viettivät enemmän aikaa kotona, kertoo Lorincz.

Kaikki palvelut ovat asiakkaille ilmaisia, mutta joskus matkakulujen takia saatetaan ensisijaisesti tarjota etätapaamista. Kaikkien asiakkaiden kohdalla se ei kuitenkaan ole mahdollista, esimerkiksi vanhuksilla ei välttämättä ole osaamista tai laitteita, joilla etätapaaminen olisi mahdollinen.

– Silloin pyydämme harkinnan mukaan matkakuluja esimerkiksi isännöitsijältä, jos kyseessä ei ole yksityishenkilö – tai pohdimme mahdollisesti oman budjettimme joustavuutta, kertoo Lorincz.

Sovitteluprosessi

Ojala sovitteli kerran tapausta, jossa vanhemman pariskunnan mies oli häiriintynyt kerrostalonaapuriperheen lasten äänistä. Lapset juoksivat pitkin perheen kodin käytävää ja hyppivät sohvalla, mikä hankaloitti pariskunnan miehen aikaista nukkumaanmenoa. Mies oli bussikuski ja joutui siksi menemään välillä aikaisin nukkumaan.

– Tilanteessa oli myös sellainen hassu juttu, että tämä pariskunnan mies oli tulkinnut, ettei lasten äidille saa puhua, sillä perhe oli maahanmuuttajataustainen. Todellisuudessa asia ei ollut näin, mutta siksi mies ei ollut ottanut ongelmaa esille lasten äidin kanssa. Tilanne olikin jännittävä, kun sovittelutilanteeseen tulivat vain perheen äiti ja lapset, sillä perheen isä oli jostain syystä estynyt, kertoo Ojala.

Useimmiten sovitteluprosessi kestää yhdestä kahteen kuukautta. Aikaa kuluu varsinkin siihen, että kaikki tapaamiset saadaan järjestettyä.

Paras kohta Ojalan mukaan yhteistapaamisissa on se, jos toinen tai molemmat osapuolet ymmärtävät jotain olennaista toisen kokemuksesta ja sitten ilmapiiri vapautuu. Silloin oikeastaan on sovittelijan työ tehty.

– Tuossa kuvaamassani tilanteessa sovittelutapaamisessa päästiin hyvin ratkomaan tilannetta. Yhdessä kohtaa tämä pariskunnan mies sanoi ääneen huomanneensa, että he olisivat voineet jopa yksinkin ratkoa ongelman, sillä lasten äidille saattoikin puhua, niin kuin hän oli tapaamisessa huomannut, kuvailee Ojala.

– Tässä tilanteessa osapuolet esimerkiksi sopivat, etteivät lapset juoksisi käytävällä niin paljoa. Mielestäni on todella hyvä ottaa lapset yhteistapaamiseen mukaan, varsinkin jos he ovat osa koettua ongelmaa. Silloin myös lapsia on helpompi muistuttaa noudattamaan sovittuja sääntöjä.

Joskus sovittelijaa tarvitaan myös samassa asunnossa asuvien kämppäkaverien välien selvittämiseen. Ojala muistelee tapausta, jossa nuorten yhteisasunnossa oli syntynyt riitaa siivoamisesta ja yhteisten tilojen käytöstä.

Yhdellä asukkaista oli vahvoja näkemyksiä muiden siivousvuoroista, pihan kunnostamisesta ja yhteisöllisestä toiminnasta. Asukas piti kirjaa muiden siivoamisesta ja esitti yhteisiin tekemisiin, esimerkiksi illanistujaisiin liittyviä toiveita.

Kämppäkaverit kokivat asunnossa pidempään majailleen asukkaan käytöksen ahdistavaksi ja määräileväksi. Yhteiset illanvietotkin olivat jääneet konfliktien alettua.

Sovittelijan kanssa järjestetyssä tapaamisessa puhuttiin ensin siivoamisesta ja pihan ylläpidosta, kunnes joku otti määräilevän käytöksen puheeksi. Tätä kautta päästiin puhumaan ryhmän vuorovaikutuksesta ja jatkosta.

– Sovittiin, että tämä määräilevä henkilö tarkkailee jatkossa, voisiko olla keskeyttämättä toisia, ja toisaalta muut tarkkailevat myös mistä heille tulee se olo, että heitä määräillään. Tällöin usein päästään asian ytimeen, luottamuspulaan ja hankaliin tunteisiin, jotka tässäkin määrittelevät osapuolten suhdetta negatiivisesti kaikissa uusissa pienissä harmeissa.

Ojala kertoo, että seurannassa osapuolet kertoivat, että joitakin hankaliakin keskusteluhetkiä oli edelleen ollut, mutta ne eivät enää aiheuttaneet niin suurta mielipahaa. Jos jotain ei saatu puhuttua halki, niin sen annettiin mennä ”yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos”. Tuloksena oli riittävä asumisrauha.

Mitä sovittelija tekee?

Ojala halusi sovittelijaksi, sillä hän halusi edistää konfliktien käsittelytapoja ja auttaa ei-oikeudellisesti matalalla kynnyksellä.

– Olen aina ollut suhteellisen rauhallinen luonne ja muutaman kerran olen myös soveltanut sovittelijan roolia, kun ystäväni ovat kaivanneet apua ristiriitatilanteissa, kertoo Ojala.

Tärkeää hänelle oli myös se, etteivät sovittelijat itse ratko konflikteja asianosaisten puolesta, vaan he vain tarjoavat tukea ja apua asian käsittelyssä. Sovittelijan rooli on paperilla hyvinkin yksinkertainen: ohjata keskustelua ja olla puolueeton. Käytännössä siihen kuuluu paljon enemmän.

– Meidän on todella tärkeää luoda luottamus tilanteen molempiin osapuoliin, jotta voimme auttaa palauttamaan luottamuksen myös näiden henkilöiden välille, kertoo Ojala.

Yhteistapaamisessa sovittelija toimii ikään kuin puheenjohtajana, joka avaa keskustelun kertomalla tapaamisen periaatteista. Tämän jälkeen sovittelija ohjaa ensimmäisen puheenvuoron sille, joka on ensin ollut yhteydessä sovittelijaan, eli useimmiten valittajalle.

Tapaamisessa tärkeää on minäpuheen korostaminen, sillä se ei ole toista osapuolta syyttävää.

– Minäpuhe ei useimminkaan ole kovin helppoa ihmisille, sanoo Ojala.

Molemmat osapuolet jakavat yhteistapaamisessa oman totuutensa siitä, mitä on tapahtunut. Tämän jälkeen keskustelussa on toivottavasti saatu ymmärrettyä toista niin, että voidaan siirtyä puhumaan tulevaisuudesta.

Aina niin ei kuitenkaan käy, vaan keskustelu voi jäädä junnaamaan menneisyyden tapahtumiin. Sovitteluissa korostetaan sitä, että tärkeintä on löytää riittävä yhteinen totuus. Absoluuttista totuutta ei ole usein edes mahdollista saatikka järkevää tavoitella.

– Siis usein itsekin saatan huomata ajattelevani, että nyt jompikumpi osapuoli valehtelee, kun tarinat eivät täsmää. Siinä sitten pitää vain hyväksyä se, ettei voi lähteä etsimään totuutta – sille kiusaukselle ei vain saa antaa valtaa.

Sovittelija voi yrittää viedä keskustelua eteenpäin, esimerkiksi kysymällä tulevaisuudesta.

– Ketään ei silti voi pakottaa sopimaan. Toisaalta välillä tilanne voi rauhoittua, vaikka mistään ei varsinaisesti päästäisikään sopimukseen, riittää että tapahtuu kohtaaminen, kertoo Ojala.

Sovittelijatyön hankaluudet

Ojalan mukaan hankalinta työssä on se, jos ihmiset vastustavat.

Vastusta löytyy useimmiten juuri henkilöillä, joista on valitettu: he eivät välttämättä koe toimintaansa ongelmallisena, ja eivät siksi suostu yhteistapaamiseen. Tällöin prosessi saattaa tyssätä siihen. Toisaalta myös ne, jotka ovat tuoneet ongelman esiin, saattavat vastustaa yhteistapaamista: he voivat kokea tilanteen hankalana ja ratkaisemisen mahdottomana, vaikka eivät ole edes yrittäneet.

– Hirveästi meillä menee aikaa ihmisten motivoimiseen eli juuri siihen alkuprosessiin.

Itse selvittelytilanteessa ongelmia tuottaa se, että ihmisillä on Ojalan mukaan tapana ajatella oikeuksiensa kautta ja olla vaatimukset edellä. Myös erilaiset mielenterveysongelmat, kuten skitsofrenia tai harhaisuus voivat aiheuttaa vaikeuksia.

– On tullut eteen esimerkiksi tilanne, jossa eräs vanhempi nainen valitti naapurin imuroivan todella kovaäänisesti keskellä päivää. Yhteistapaamisessa sitten selvisi, ettei naapuri ollut edes päivällä kotona. Tällaiset ovat aina vaikeita tilanteita.

Onko sovittelijan vaikea pysyä puolueettomana?

– Tietysti välillä tulee tilanteita, joissa väsyy itsekin, ja lipsahduksia voi tulla helpommin.

Silloin sovittelija voi itse ehdottaa taukoa, tai että jatkettaisiin toisella kertaa. On todella tärkeää, ettei kummallekaan sovittelun osapuolelle tule oloa, että sovittelija on suosinut toista. Ojala kertoo, että jos tällaisia kokemuksia syntyy, niitä voidaan sitten käydä läpi yhteistapaamisen jälkeen.

– Tarvetta palvelullemme olisi varmasti laajemminkin, kuin mitä se tällä hetkellä tavoittaa. Sovittelutoiminta pitäisi vakiinnuttaa asumisen kentälle, jotta lisääntyvään kysyntään voitaisiin parhaiten vastata, summaa Ojala.