Naapurinvaara on Suomen suurin talkoilla hoidettu tanssipaikka – ja tärkeä niillekin, jotka eivät tanssi

Vuokatin kupeessa Naapurinvaaran harjulla on luonnon ympäröimänä rakennus, joka ei ulkonäöllään koreile. Kahteen tasoon tehtyä pitkulaista rakennelmaa koristaa vaalea lautaverhoilu. Suorakulmion muotoiset ikkunat täyttävät seinäpinta-alaa. Portaat vievät parkkipaikalta ylös kohti ovea, jonka päällä lukee sinisin kirjaimin Naapurinvaaran Huvikeskus.

Paikka on Suomen suurin talkoilla hoidettu tanssipaikka. Rakennus kätkee sisälleen tanssin ja musiikin maailman, jossa kymmenet tuhannet ihmiset ovat harrastaneet, rakastuneet, ystävystyneet ja viihtyneet jo vuodesta 1959 lähtien.

Jos olisi kesä, tuttavallisesti Napikseksi kutsutussa paikassa tanssikansaa viihdyttäisivät myös ympärillä avautuvat maisemat. Marraskuun viimeisenä lauantaina ikkunasta näkyy vain pimeyttä pihavaloilla ja siihen sekoittuvaa lumisadetta.

On tanssi-ilta, mutta vielä eivät ovet ole yleisölle auki. Tanssit järjestävän Sotkamon Nuorisoseuran väki on kuitenkin jo hyvän aikaa ollut työn touhussa, niin kuin ovat olleet hyvin monena lauantaina vuodesta 1991 lähtien. Tuolloin nuorisoseura osti tanssipaikan pakkohuutokaupasta.

Naapurinvaara mainitaan kokoontumis- ja huvittelupaikkana aikakirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1887. Ensimmäinen tanssilava valmistui vuonna 1946, kymmenen metriä leveyttä ja yhtä paljon pituutta.

Nykyään tilaa pyörähdellä on enemmän, mutta vanhan ajan tanssipaikkatunnelmasta on haluttu pitää kiinni. Keittiössä käy kuhina jo hyvissä ajoin ennen kuin ovet avautuvat tanssikansalle. Vitriini on jo täynnä syötävää, mutta lisää tehdään. Kaikesta näkee, että nämä naiset ovat näissä talkoissa konkareita.

Keittiössä illan valmistelut alkavat jo iltapäivällä neljän maissa. Maija-Riitta Kallinen on käynyt talkoissa vuodesta 2017. Hän työskenteli aluksi myynnissä, kunnes toivoi vaihtoa keittiölle. Se on vastapainoa päivätöihin taloushallinnon parissa. Talkoisiin hänet veti musiikki.

– Täällä on erilaisia ihmisiä. Ehkä se tekee tästä hyvän porukan, Kallinen sanoo.

Samalla kun aherrus keittiössä jatkuu, paikkaa pyörittävän Sotkamon Nuorisoseuran Maija Granqvist vetää jälleen yhtä infoa illan kulusta. Käydään läpi työnjakoa, jokaisen osa-alueen tiimin vetäjät huolehtivat omistaan, käydään läpi illan yleisöennuste. Lipunmyynti alkaa puoli tuntia ennen tanssien alkua.

Kaikkiaan talkoolaisia tarvitaan jokaisena tanssi-iltana nelisenkymmentä. Nuorisoseuran talkoolistoilla on yhteensä satakunta nimeä.

Yksi niistä kuuluu Päivi Karppiselle, jota voi perustellusti kutsua talkookonkariksi. Karppinen aloitti Naapurinvaaralla jo vuonna 1996, pian kolmekymmentä vuotta sitten. Hän halusi kokea, mitä kaikkea jo ennen tanssien alkua tapahtuu.

– Pöytien putsauksella se alkoi. Välillä olen ollut grillissä makkarahommissa ja nyt olen tässä ollut varmaan semmoisen kymmenen vuotta narikkavastuu päähommana, Karppinen sanoo.

Porukka ja musiikki ovat pitäneet hänet mukana ja saaneet tulemaan yhä uudestaan. Nyt hän saa myös ohjata ja olla tukena narikka-apuna vuorotteleville Sotkamon Jymyn nuorille.

– Meillä on hauskaa täällä. Jos täällä ei olisi mukavaa, niin eihän täällä viihtyisi näin kauan.

Pitkällä kokemuksellaan Karppisella on hyvää sanottavaa tanssikansasta nykyään.

– Väki käyttäytyy nyt paremmin kuin silloin aloittaessani, hän sanoo.

Muistoja on Karppiselle vuosien varrelta kertynyt. Hän muistelee yhä lämmöllä tänä iltana esiintymässä olevan tanssiorkisteri Sinitaivaan vetämiä juhannusviikon tanssikursseja. Napiksella usein käyvistä artisteista tulee sen verran tuttuja, että nähdessä morjestetaan. Omassa roolissaan hän pyrkii tuomaan asiakkaalle hyvää mieltä.

– Saamme olla pieni pala illan toimintaa. Narikassa pyrimme siihen, ettemme olisi se etappi, joka pilaa asiakkaan illan.

Kun ovet avautuvat puoli tuntia ennen tanssien alkua, väkeä saapuu sisään vielä hiljakseen. Etupäässä keski-ikäisiä tai sitä vanhempia pariskuntia. Moni on laittanut hieman tavallista juhlavampaa vaatetta päälle. Kun musiikki alkaa soida, tanssiväki siirtyy parketille. Tilaa on, sillä tanssilattiaa on kaikkiaan 1000 neliömetriä.

Väki hajaantuu, sillä Napis on paljon enemmän kuin kaksi tanssilattiaa. On kahvila, baari ja karaokepaikkakin. Jos tanssikengät kaipaavat päivitystä, sellainen myyntipistekin yhdessä nurkassa on. Moni hypisteleekin kenkävalikoimaa. Miesten kenkävalikoima on mustaa, mutta naisten korkokengissä on väriä ja koristekuvioitakin.

Sinitaivas on vetänyt paikalle hyvin porukkaa, mutta enemmänkin mahtuisi. Napiksella on nähty juhannusjuhlat, jossa paikalla on ollut 10 000 kävijää. Nykyäänkin tanssikansaa on parhaimmillaan paikalla vajaa 2000.

Napis houkuttelee tanssikansaa Kainuun ulkopuoleltakin, monesti Nurmeksesta, Varpaisjärveltä, Oulusta ja Rovaniemeltäkin. Paikkakunnilla on aktiivisia tanssiseuroja, joista ryhminä tullaan tanssimaan.

Nyt kauden päätöstansseihin on saapunut bussillinen nurmeslaisen Tanssikerho Täysikuun väkeä. Puheenjohtaja Marjut Härkin on aktiivinen harrastaja, sillä hän käy tansseissa pari tai kolme kertaa kuussa. Napiksella hän käy nykyään muutaman kerran vuodessa, mutta parikymmentä vuotta sitten Naapurinvaaran tanssit olivat ohjelmassa melkein joka viikonloppu.

Hän muistaa takavuosilta Napikselta hyvin esimerkiksi Yön keikat, mutta mielessä ovat lukuisten muidenkin artistien tarjoamat elämykset. On hän hakenut artisteja tanssimaankin.

– Mieleenpainuvimpana niistä on, kun Taikakuun Janne Raappanan kanssa tanssittiin hidasta valssia. Löytyi heti yhteinen sävel.

Tällä kertaa pääesiintyjänä on Sinitaivas, jonka rumpali-solisti Juhamatti Aholalle Napis on tuttu paikka. Hän laskee olleensa Napiksella kymmeniä kertoja. Kymmenen vuoden ajan Sinitaivas veti juhannusviikoilla kolmen päivän tanssikurssiakin.

– Täällä on ollut aina kivaa, Ahola sanoo.

Sinitaivas on monille mieluinen esiintyjä. Monet kiittelevät Komiat-tanssiorkisteria nuorten tanssipaikkoihin houkuttajana, mutta Napiksella houkutellaan nuorempaa väkeä myös puoleen hintaan myytävillä lipuilla. Nuoriakin näkyy.

Vuokatissa asuvat Leena Mähönen-Lipponen ja Jouko Lipponen ovat vakituisia kävijöitä.

– Vaimon löysin Naapurinvaaralta yhdeksän vuotta taaksepäin, Jouko Lipponen sanoo hymyillen.

Kuluneen vuoden aikana joku kerta on jäänyt välistäkin, mutta hyvin usein he ovat tanssimassa olleet.

– Meille käy kaikki tanssittava musiikki, kun olemme niin aktiivisia harrastajia, he sanovat.

Heillä on näkemys siitä, mistä Napiksen kehuttu tunnelma syntyy.

– Varmaan siitä ystävällisyydestä. Siitä, että täällä ihmiset hakevat toisiaan ahkerasti tanssimaan.

Ystävällisyyden, tunnelman ja sujuvan toiminnan eteen Napiksella hommia paiskivat useat talkoolaiset, mutta Maija ja Pertti Granqvist pyörittävät kokonaisuudesta isoja siivuja talkootunteja säästelemättä. Näin on ollut siitä lähtien, kun Sotkamon Nuorisoseura osti tanssipaikan.

– Vuoden 1991 heinäkuusta tämä on kiusannut meitä, Maija Granqvist heittää ja nauraa päälle.

Maija Granqvist sanoo, että alkuaikoina virkavalta saattoi piipahtaa lähes joka kerta apuna selvittelemässä häiriöitä.

– Nykyään poliisit käyvät täällä kylässä, mutta harvoin työtehtävissä, Maija Granqvist sanoo.

Enemmistö saapuu paikalle viimeistään esiintyjien aloitellessa, mutta hyväntuulinen herrasmies Matti Niskanen saapuu paikalle illan puolivälissä. Hän on aikoinaan ollut 18 vuoden ajan Napiksella myös järjestyksenvalvojana.

– Tykkäsin kovasti katsoa tätä järjestyksenvalvojan näkökulmasta. Todella hienoja elämyksiä ja kohtaamisia.

Nyt hän on paikalla tanssijana.

– Nyt tulin katsomaan leikkimielisesti markkina-arvoni, että haetaanko vielä tanssimaan. Sitä ei tiedä. Jos naisten tanssissa ei haeta, kannattaa käydä hakemassa itse ja pyöräyttää muutama hyvä tanssi. Ehkä sen jälkeen haetaan, mies sanoo nauraen.