Myöhästelijän on syytä pyytää anteeksi – Toisen ihmisen ajan ja aikataulujen kunnioittaminen on hyvää käytöstä
Myöhästelyä pidetään huomion hakemisena. Ihminen haluaa tulla huomatuksi, mutta miksi tavalla, joka ärsyttää muita? Eikö muita keinoja löytyisi? Toiminta voi kuitenkin olla tiedostamatonta, kirjoittaa psykologi Pirkko Lahti.
Joku on aina viimeinen. Jos se joku on aina sama ja aina vähän myöhässä, on lupa ihmetellä, mistä on kyse. Myöhästelylle ei juuri löydy kauniita tulkintoja. Toisaalta ymmärrystä löytyy, jos myöhästelijä tunnetaan maineestaan: Kuka puuttuu? No Jouko tietysti. Näin siis joku Jouko voi saada tai ottaa itselleen pysyvän oikeuden olla myöhässä.
Myöhästelyä pidetään huomion hakemisena. Ihminen haluaa tulla huomatuksi, mutta miksi tavalla, joka ärsyttää muita? Eikö muita keinoja löytyisi? Toiminta voi kuitenkin olla tiedostamatonta. Selitys voi myös olla, että kyseinen ihminen ei piittaa yhteisistä pelisäännöistä, vaan asettaa itsensä muita tärkeämmäksi. Eräs toimitusjohtaja ilmoitti krooniselle myöhästelijälle, että maksoit niin ja niin paljon firmalle, koska odotutit itseäsi ja muut kallispalkkaiset työntekijät istuivat odottamassa. Myöhästelijä siis varastaa muilta aikaa ja firmalta rahaa, tietoisesti tai tiedostamattaan.
”Osa on kasvanut akateemiseen varttiin eli lupaan saapua 15 minuuttia myöhemmin.”
Selitys myöhästelyyn voi myös olla ajanhallinnan puute, jolloin ihminen ei osaa ennakoida siirtymiseensä tai valmistautumiseensa kuluvaa aikaa. Hän jättää asiat viime tippaan, hätääntyy ja myöhästyy. Hän on ehkä paneutunut syvälle työhönsä eikä huomaa ajan kulkua. Ajanhallintaan on kyllä lukuisia keinoja, jos haluaa muuttaa käytöstään. Myöhästelijöiden selitykset ovat hauskoja: koira karkasi juuri, kun olin lähdössä, bussi meni nenän edestä, paperit putosivat kadulle ja poimin niitä, olin jo ovella, kun joku soitti. Tarinat ovat tosia tai keksittyjä, mutta usein tositapahtumat ovat parempia.
Jokainen voi myöhästyä joskus. Kaupunkien liikenne on välillä hämmentävää, mutta silloin voi käyttää puhelinta. Ymmärrystä saa, kun kertoo myöhästymisensä syyn etukäteen eikä vasta paikalle tullessa. Anteeksipyyntö on yllättävän tärkeä, koska alitajuisesti kaikki odottavat sitä ja loukkaantuvat, jos sitä ei tule.
Ikä viisastuttaa tai sitten ei. Osa lähtee todella ajoissa ja on paikalla puolta tuntia ennen. Toiset eivät huomaa, miten hitaasti pukeutuvat tai liikkuvat ja ovat siksi myöhässä. Osa on kasvanut akateemiseen varttiin eli lupaan saapua 15 minuuttia myöhemmin. Myöhästyminen on myös kulttuurisidonnaista. Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä etenkin Latinalaisessa Amerikassa ollaan aina myöhässä, mikä sieppaa suomalaista. Siellä kokouksiinkin tullaan aikanaan, ei täsmällisesti.
”Kun ajoin sata kilometriä tapaamaan 92-vuotiasta äitiäni ja myöhästyin 10 minuuttia ilmoittamastani ajasta, äiti katsoi kelloa ja totesi, että olet myöhässä.”
Suomalaisten hyveenä on pidetty täsmällisyyttä. Minutkin on kasvatettu äärimmäiseen säntillisyyteen. Kun ajoin sata kilometriä tapaamaan 92-vuotiasta äitiäni ja myöhästyin 10 minuuttia ilmoittamastani ajasta, äiti katsoi kelloa ja totesi, että olet myöhässä. Lapsuuden kodissani myöhästyminen oli pahe, jos sille ei ollut hyvää selitystä. Tästä sain neuroosini.
Jatkuvan myöhästelyn tuomitseminen taitaa olla yleistä meille vanhemman sukupolven edustajille. Minulle on tullut kodin perintönä ajatus, että myöhästelyä ei pidä tukea. Toisen ihmisen ajan ja aikataulujen kunnioittaminen on hyvää käytöstä. Se on myös osa sopimusta, jota ei kannata ainakaan tahallaan venytellä. Ihmistä mitataan sanoista ja käytöksestä.
Kirjoittaja on psykologi ja eläkeläinen.
