Image

Mykistetty Itämeri – ihmisen itsekkyys on hiljentänyt vedenalaisen elämän

Mykistetty Itämeri – ihmisen itsekkyys on hiljentänyt vedenalaisen elämän
Samalla, kun ihmisen tarve rahdata tavaraa on kasvanut, on Itämeri muuttunut yhä hiljaisemmaksi.
Julkaistu: 15.8.2020

Meriliikenne on muovannut koko Itämeren alueen taloutta ja ympäristöä aikojen saatossa. Itämeri yhdistää yhdeksän valtiota, ja siitä on tullut yksi maailman vilkkaimmista vesiväylistä. Meren aalloilla seilaa joka hetki yli kaksituhatta rahti- ja säiliöalusta.

Joka kerta, kun uusi rahtialus saapuu Vuosaaren satamaan Helsingissä, rekkoja ryhdytään ajamaan sisään ja ulos. Ne jatkavat matkaansa muualle Suomeen tai vievät kontit järjestettäviksi uudelleen Vuosaaren satama-alueelle.

Järkäleimäinen koneisto liikuttelee kontteja kuin höyhenenkevyitä askeja pinoten niitä anonyymeiksi torneiksi, jotka levittäytyvät jatkuvasti muuttuvaksi konttien kaupungiksi. Sen horisontti on tehty kaikkialta maailmasta saapuvasta rahdista.

Satamien läpi kulkevaan tavaraliikenteen vuosittaista määrää ei mitata konttien määrässä vaan rahdin painossa. Vuoden 2018 aikana pelkästään Helsingin sataman kautta kulki 14,7 miljoonaa tonnia rahtia. Sen konttitornit kohoavat toinen toistaan korkeammalle hiljaisessa suuruudessaan, mykistettyinä ja sinetöityinä, optimoituina kansainväliseen kaupankäyntiin.

Rahtiliikenne on kuitenkin kaikkea muuta kuin hiljaista. Maailman ruuhkaisimpiin vesiväyliin kuuluvalla Itämerellä, jolla kulkee 15 prosenttia maailman rahtiliikenteestä, on kehittynyt pinnanalainen äänten hierarkia.

Useimmat kalat ja merinisäkkäät käyttävät ääntä ja kuuloaistia viestintään sekä parittelukumppanin ja ravinnon etsimiseen.

Yksi ääniherkkä laji, joka elää koko elämänsä kuuloaistin varassa, on pyöriäinen. Se on myös yksi Itämeren vaarantuneimmista eläinlajeista. Nämä ihmisen kokoiset, valkovatsaiset hammasvalaat ovat läheistä sukua delfiineille, mutta ne on helppo erottaa tylpistä kuonoistaan ja tanakoista vartaloistaan.

Ne liikkuvat kovin vaivattomasti ja vauhdikkaasti metsästäessään saalista Ahdin valtakunnassa. Pitkäkuonoisen nisäkkään silmät ovat vain muutaman senttimetrin päässä sen leukaperistä, mikä tekee sen virnistyksestä eläinmaailman leveimpiä.

Pyöriäiset ovat vaeltaneet näillä murtovesialueilla jo kauan ennen kuin ensimmäiset meriliikenteen kauppareitit keskiajalla vakiintuivat, mutta liikenteen kasvun myötä niiden määrä on vähentynyt dramaattisesti.

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee Itämeren pyöriäiskannan äärimmäisen uhanalaiseksi. Niitä on jäljellä enää arviolta 500 yksilöä.

Pyöriäiset elävät usein yksin tai pariskuntina ja viestivät akustisesti korkeataajuuksisilla naksahtelevilla äänillä. Samoja ääniä ne käyttävät myös suunnistamiseen. Naksahdukset kulkevat veden alla kuitenkin vain lyhyitä matkoja verrattuna laivojen tuottamaan meluun.

Itämeren rahtiliikenne 2016

Tämä kartta on suuntaa antava näkemys vuoden 2016 rahtilaivojen liikennöinnistä. Tiheämmät alueet viittaavat laivareittien keskittymiin. Lähde: HELCOM, Baltic Sea shipping traffic intensity, maps.helcom.fi/website/AISexplorer

Laivojen melu on yleisin merten melusaasteen lähde. Alukset tuottavat matalataajuuksista jylinää, joka kantautuu valtavien matkojen päähän. Tämä vaikeuttaa pyöriäisten parinetsintää kiima-aikana.

Koska pyöriäinen ei näe veden alla kauas, sen selviytyminen riippuu kuulluksi tulemisesta. Nuorelta, äidistään eksyneeltä pyöriäisen poikaselta riistetään ääni, kun elämä pinnalla jatkuu pinnanalaisesta maailmasta piittaamatta.

Koska laivarahti lisääntyy tasaisesti, myös vedenalainen äänimaailma monipuolistuu ja muuttuu äänekkäämmäksi.

Möly on peittänyt alleen kalojen ja merinisäkkäiden luonnolliset signaalit, heikentänyt niiden kuuloaistia väliaikaisesti tai pysyvästi ja jättänyt vahingoittuneiden vesien lajit melun mykistämiksi.

Itämeren ainutlaatuiset ominaisuudet, kuten alhainen suolapitoisuus, mataluus ja rajattu yhteys valtamereen tekevät siitä hyvin haavoittuvaisen. Laivaliikenne aiheuttaa jopa 40 prosenttia Itämereen kulkeutuvasta jätteestä.

Vaikka laivojen jätevesipäästöjä on pyritty viime vuosina vähentämään, säiliöalukset, rahtialukset ja risteilijät laskevat edelleen mereen merkittäviä määriä haitallisia aineita, kuten laivojen painolastivettä, jätevettä, kemikaaleja ja öljyjä.

Ne myös käyttävät polttoaineenaan maailman saastuttavinta polttoöljyä ja tupruttavat ilmaan kasvihuonekaasuja ja muita saasteita.

Itämeren suojelukomissio HELCOMin mukaan Itämerellä sattui vuosien 2014 ja 2017 välillä 600 laivaonnettomuutta, joista suurin osa oli yhteentörmäyksiä. Onnettomuuksista 10 prosenttia aiheutti meren saastumista, kuten öljyvuotoja.

Itämeren melusaaste 2014

Tämä kartta on suuntaa antava mallinnus Itämeressä vaikuttavasta matalien taajuuksien melusta. BIAS (Baltic Sea Information on the Acoustic Soundscape) -projekti on mitannut Itämeren melutasoa vuoden 2014 aikana. Kuvassa punasävyiset eli kovimman melun alueet keskittyvät selvästi laivojen liikennöimien reittien ympärille. Lähde: Paijala, J. 2017. Underwater noise in the Baltic Sea a risk for fish and marine mammals. Syke.fi

Nämä laivoista mereen jäävät jäljet johtavat tavarakonttien teräksisten seinien sisään, missä pienet laatikot pinoutuvat toistensa päälle. Laatikot ovat todiste siitä, millainen vaikutus jokaisella yksilöllä on mereen.

Tyypillinen 40 jalan kontti, joka on noin 12 metriä pitkä, pitää sisällään 30 tonnia tavaraa. Keskikokoinen rahtilaiva kuljettaa noin 1 000 konttia. Laivojen koko on kolminkertaistunut sitten 1950-luvun: suurin rahtilaiva tänä päivänä on 400 metriä pitkä ja pystyy kuljettamaan yli 20 000 konttia. Niiden sisällä olevat laatikkopinot kasataan myöhemmin supermarkettien, tavaratalojen, kodinkonejättien ja elektroniikkaliikkeiden hyllyihin. Kuluttajille ne vaikenevat matkansa aiheuttamasta taakasta.

Aikoinaan Turku oli Suomen niemen ulkomaankaupan keskus. Vielä 1600-luvun alkuvuosikymmeninä noin kaksitoista laivaa vuodessa vieraili Turun satamassa. Sen jälkeen Helsingistä on tullut Suomen vilkkain satama, ja rahdin määrä on lisääntynyt dramaattisesti.

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun visuaalisen viestinnän muotoilun ja valokuvauksen koulutusohjelman opintoprojekti tutkii Itämeren tilannetta ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Imagen kanssa yhteistyönä syntyneen artikkelin ovat toteuttaneet Dominik Fleischmann, Elina Cajan-Nikkinen ja Mark McGuinness sekä kääntäjä Ella Kiviniemi.

Suomi ei kuitenkaan ole ainoa maa, jonka meriliikenne on tasaisesti kasvanut ja jonka kaupankäynti perustuu vahvasti laivarahtiin. Maailmanlaajuisesti 90 prosenttia kansainvälisestä tavaraliikenteestä kulkee merillä rahtialusten kyydissä.

Nämä alukset tuottavat lakkaamattoman akustisen tähtisumun, paksun usvan, joka tihenee tihenemistään vuosikymmenestä toiseen. Mutta kuluttajan nälkä ei laannu.

Hyödykkeiden himo muuttuu laivojen ja konttien loputtomaksi virraksi, joka etenee optimoiduilla merireiteillä, optimaalisen kokoisena ja peittää alleen lähistön luonnolliset äänet. Kaikki tämä vain siksi, että kasvavan kulutuksen tarpeet ja ihmisen universaali halu saada universaaleja, mielihyvää tuottavia asioita tulisivat tyydytetyiksi.

Toimitusketjuja kulkee idästä länteen, pohjoisesta etelään, kaikista maailman satamista kaikkiin Itämeren satamiin, Tallinnasta Pietariin, Kööpenhaminasta Gdánskiin, Riiasta Osloon, Tukholmasta Turkuun, jokaisen vuoden jokaisena päivänä. Biljoonia tavaroita teräksisissä laatikoissa tuhansilla laivoilla, yhdellä merellä.

Merellä, joka on mykistynyt siitä tavaramäärästä, jonka lajimme haluaa selviytyäkseen.

Lähteet: Helcom – Baltic Marine Environment Protection Commission, WWF Baltic, SYKE – Finnish Environment Institute, IMO – the International Maritime Organization

Kommentoi »