Myin ensimmäisen autoni lankapuhelimen vieressä päivystäen – enkä olisi uskonut, miten helpoksi autokauppa vielä muuttuu
Kun amatööri lähtee myymään autoaan, on hän eittämättä heikoilla jäillä. Ostaminen on paljon helpompaa, kirjoittaa Lauri Larmela.
Jotkut meistä myyvät ja ostavat autoja työkseen. Työ on monipuolista, ja itse asiassa aika haastavaa, sillä käsillä olevan kulkupelin hinnan pitää olla kohdillaan – sekä myyjän että ostajan mielestä. Alan ammattilaisille kertyy kaupanteosta rautainen rutiini, ja heillä on käytössään myös tietokantoja, joiden avulla kaupan olevan auton hinnoittelu helpottuu. Kun amatööri lähtee myymään autoaan, on hän eittämättä heikoilla jäillä. Ostaminen on paljon helpompaa.
Ensimmäisen autoni ostin naapurin äijältä vuonna 1986. Auto oli kermanvalkoinen Saab 95 vuodelta 1974. Muistan jopa Saabin rekisterinumeron – AEE-734 – mutta hintaa en. Kai se tämän päivän rahassa oli vajaat 1 000 euroa. Tuo Saab palveli minua hyvin, mutta vähitellen autolla alkoi olla niin paljon ikää ja kilometrejä mittarissa, että päätin yrittää myydä tuon rakkineen eteenpäin.
1980-luvulla pääasiallinen autojen myyntikanava pääkaupunkiseudulla oli Helsingin Sanomien sunnuntainumero. Laadin ilmoituksen ihan fyysisessä konttorissa – mitään internetiä kun ei ollut olemassa. Ilmoitus löytyi seuraavan sunnuntain Hesarista kuten pitikin. Koska kännyköitäkään ei ollut vielä keksitty, sunnuntaipäivä kului lankapuhelimen vieressä päivystäen. Joskus iltapäivällä LM Ericsson pärähti soimaan. Linjoilla oli tuntematon mies, joka halusi ostaa Saabini. Päätin, että tämä herra saa auton, jos hän nyt jotenkuten asiallisen setelinipun siitä pulittaa. Voi olla, että sain rakkaasta Saabistani 2 000–3 000 markkaa. Annoin autolle niin sanotun takavalotakuun!
”Moni asia oli ennen paremmin, mutta tämä ei.”
Viime keväänä perheeseemme päätettiin hankkia uusi auto, koska Ford Focuksemme oli saavuttanut jo kunniakkaan 14 vuoden iän. Näin vanhaa autoa ei kannata liikkeeseen vaihdossa tarjota. Laiskana miehenä hylkäsin kaikki netin myyntipalstat heti kättelyssä.
Päätin, että kauppaan Fordin AutoVex-palvelun kautta. Räppäsin Focuksesta muutaman kuvan, ja latasin ne palvelun sivuille. AutoVexin idea on se, että liikkeet saavat tarjota myytävästä autosta mielensä mukaan, ja myyjä sitten hyväksyy sopivimman tarjouksen.
Odotin mielenkiinnolla, mihin Fordin hinta alkaisi asettua. Jostain parin tonnin tasolta lähdettiin, mutta pian oltiin jo kolmosella alkavissa lukemissa. Sain Fordista lopulta 3 850 euroa. Koko kauppaprosessi oli todella suoraviivainen. Rahat tulivat tilille, ja Focus noudettiin sovittuna aikana. Helppoa ja kätevää. Moni asia oli ennen paremmin, mutta tämä ei.
