Valtiovarainministeri Riikka Purran kommentit musliminaisista ”mustina säkkeinä” sai kansan kohahtamaan. Rasistin leimasta kieltäytynyt Purra ei hätkähtänyt — olihan hänen kommenttinsa tarkoituksena vain puolustaa musliminaisia maahanmuuttajayhteisöissä tapahtuvia vääryyksiä vastaan. Julkinen keskustelu ei selitystä niellyt. Pelko perussuomalaisista ratsastamassa maahanmuuttajannaisten oikeuksilla kiillotetulla keppihevosella herätti monet pohtimaan poliittisten agendojen todellista tarkoitusperää.

Maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ja rasismin vastustamisen vastakkainasettelu on vuosia ollut poliitikkojen tehokeino oman agendan edistämiseen. Maahanmuuttaja- ja musliminaisia on käytetty poliittisella kentällä jo pitkään hyväksi omien poliittisten tarkoitusperien edistämisessä — aina politiikan oikealta laidalta vasemmalle saakka. Toisaalla rasismi on verhottu yritykseksi pelastaa musliminaiset ”väkivaltaiselta uskonnolta”, toisaalla musliminaisiin kohdistuvasta väkivallasta on hiljennytty suvaitsevaisuuden lippua liehuttaen.

Politiikan parissa työskennelleenä olen kohdannut koko värisuoran, josta toistaiseksi äänekkäimmäksi on osoittautunut rasistista maailmankuvaa levittävä oikeistolaita. Ei pelkästään kovan äänensä takia. Kun muut ovat hiljentyneet, se on antanut rasistien temmeltää maahanmuutto-ongelmien pelikentällä mielin määrin mielihalujensa mukaisesti. Rasismin vastustajia on toki ollut, mutta ongelmiin puuttujia ei juurikaan.

Ironista tässä kaikessa on se, että monikaan maahanmuuttajien eduksi ajamani yhteiskunnallinen muutos ei olisi toteutunut, elleivät rasistista agendaa ajavat tahot olisi ottaneet asiaa tikkunsa nokkaan ja vieneet sitä muiden hiljentyessä eteenpäin omaa rasistista agendaansa pönkittääkseen. Olenkin usein ollut tilanteessa, jossa minua on yritetty vaientaa lauseella ”rasistit saavat ongelmien ääneen sanomisesta vain lisää aseita”.

Totuus on kuitenkin se, että hiljentymällä ongelmat eivät katoa. Kun ongelmat eivät katoa, rasisteilla on vuodesta toiseen panoksia ampua samalla aseella yhä uudestaan ja uudestaan. Kun aseen ottaa pois, ei ole enää mitään millä ampua. Rasisti löytää aina syyn ja keinon olla rasisti, mutta ongelmien ääneen sanomisella ja ratkaisemisella voidaan vähentää rasismin voimavaroja. Samalla tarjoamme muutosta niille, jotka kärsivät ongelman olemassaolosta. Näin emme vain hiljennä heitä entistä syvemmälle ahdingon suohon.

Rasismin vastustaminen ja maahanmuuttajayhteisöissä piilevien ongelmien esiin nostaminen eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, päinvastoin. Emme voi aidosti sanoa puolustavamme vähemmistöön kuuluvien oikeuksia, jos puolustamme niitä vain enemmistö vastaan vähemmistö -tilanteissa. Meidän on puolustettava vähemmistöön kuuluvan oikeuksia myös silloin, kun tekijänä on toinen vähemmistöön kuuluva. Jos emme puutu tällaisiin tilanteisiin, osoittaa hiljaisuutemme vähemmistöjen todellisen arvon kaikkien korulauseiden takana.

Tämän kesäinen koko poliittisen värikartan osallistuminen maahanmuuton ongelmakysymyksiin on ollut kaivattu muutos muuten niin yksiväriseen maisemaan. Toivon kuitenkin, että aktiivinen osallistuminen maahanmuuton ongelmakysymyksiin koko värikartan laajuudelta on taustaltaan muutakin kuin vain herkullinen mahdollisuus näpäyttää vallassa olevaa hallitusta. Maahanmuuttoon liittyvät ongelmat kaipaavat rohkeaa, oikeudenmukaista, perusoikeuksia kunnioittavaa ja aktiivista otetta — ei poliittisilta laidalta toiselle seilaavaa keppihevosta.